Kun nyt Iranin ja Yhdysvaltain välillä on avoin konflikti, niin on syytä tehdä katsaus mistä tässä kaikessa on kyse. Siis suuressa mitassa. Loppujen lopuksi invaasion raamit on helppo selvittää, mutta niiden toteutus on takkuillut, vaikka Amerikka on sitä yrittänyt alun toistakymmentä vuotta.


Meidän täytyy palata vuoteen 1993. Aikaan jolloin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hajosi myös Kylmäsota, ja Yhdysvaltain aseteollinen kompleksi jäi vaille roolia. Tämä teollisuudenhaara ei ole mikä tahansa, vaan se joka oikeasti johtaa Yhdysvaltoja ja ylläpitää sen  suvereenia asemaa maailmanpolitiikassa. Silloin 90-luvulla se yritti keinohengittää itseään jahtaamalla Kolumbian huumeparoneja, mutta ymmärsi piankin miten hatara vihollinen se on vakavasti otettavaksi uhaksi. Muualla maailmassa elettiin ihmiskunnan historiassa hyvin harvinaista rauhanaikaa, jota häiritsi vain muutama konflikti Balkanilla, Ruandassa ja Somaliassa. Näytti hetken siltä että nyt taotaan miekat auroiksi.

Siihen asti muslimimaailma oli elellyt omissa oloissaan. Se vähäinen radikaalisiipi, oikeistolainen Islam, oli syntynyt pääosin CIAn käsissä kun se oli kouluttanut, aseistanut ja radikalisoinut muslimeja "pyhään sotaan" kommunisteja vastaan. Puhutaan siis tietenkin Neuvostoliiton miehittämästä Afganistanista 1980-luvulla, ja neuvostojoukkojen vetäytyessä Afganistanista, nämä ryhmittymät jäivät elämään. Islamilaisen
Islamilainen maailma oli pian kuitenkin järkkymässä, kun Yhdysvalloissa keksittiin uudeksi viholliseksi muslimimaailma. Näitä pitäisi vain aikansa syytellä roistovaltioiksi, ja järjestää niille kaikkea ikävää, kunnes suuttuisivat. Kyse oli ihan tietoisesta provosoinnista. Amerikkalaisesta näkökulmasta oli vieläpä mukavaa, että kun radikaalimuslimit vastaisivat epäsymmetrisellä sodankäynnillä (terrorismilla) se kaikki tulisi tapahtumaan Euroopan puolella kaukana Yhdysvalloista. Tai näin ajateltiin ennen WTC-iskua.

overland
♫♪ Over land..♫♪.over land... yanks are coming...yanks are coming...over land... ♫♪


Tämä kaikki on tuttua historian havinaa. Sen sijaan vähemmän tunnettua on, että kaikella sodalla pitää aina olla päämääränsä, vaikkakin  amerikkalaiset puhuvat "pitkästä sodasta" eli tutummin terrorisminvastaisesta sodasta, joka ei pääty kenties koskaan. Sodan päämääräksi syntyi strategia nimeltään "Silkkitien strategia". Se tarkoittaa kiilan iskemistä keskelle islamilaisia valtioita kuten Irak ja Syyria  opettavat. Seuraava etappi on nimeltään Iran, joka selittää hyvin päälläolevan konfkliktin syitä.

Tässä ei ole suinkaan kaikki. Silkkitien strategia on huomattavan paljon laajempi eikä tähtää enempää tai vähempää kuin puhtaaseen maailmanherruuteen. Se tiedettiin jo 1990-luvulla että ennemmin tai myöhemmin kaaoksen vuosiin ajautunut Venäjä tulee nousemaan  jaloilleen, ja saattaa alkaa uudestaan uhaksi. Tämän vuoksi päätettiin saada oman hegemonian alaisiksi myös ex-neuvostotasavallat
Venäjän etelärajalla. Taannoinen Ukrainan vallankaappaus "maidan" oli osa prosessia, jossa Yhdysvallat tähtäsi Krimin niemimaan  Sevastopolin laivastotukokohdan saamiseen saadakseen meriherruuden koko Mustanmeren alueella.

Silkkitien suunnitelmaa on ollut myös Välimeren Afrikan puoleisten valtioiden johtajavaihdokset. Amerikkalaiset ovat olleet mestareita peluuttamaan kunkin maan radikaaliryhmiä heiluttamaan valtaapitäviä arabisosialistijohtajia, kuten olemme nähneet niin Tunisiassa, Libyassa kuin Egyptissä tai jopa Irakissa. Vain Syyria on ollut toistaiseksi liian kova pala. Näillä valtioilla ja niiden kontrollilla USA
kykenee hallitsemaan Afrikkaa, lähi-idän miehityksillä islamilaista maailmaa.  Iranin kukistaminen valloittaa islamilaisen maailman.
 
Vasta sen jälkeen voi tosissaan ottaa hegemomniansa alaisuuteen pääpalkinnon Kazakstanin. Sillä on niin paljon yhteistä rajaa Venäjän  kanssa, että venäjän puolustuskyky putoaa lähes olemattomiin kun sen pitää ottaa vakavasti sekä länsi- että etelärajansa. Siitä  hetkestä eteenpäin Venäjän on pakko ottaa huomioon USAn tahtotoive - tahtoo tai ei. Silkkitien suunnitelma luonnollisesti jatkuu  myös joskus kaukaisessa tulevaisuudessa Pakistaniin - jolloin Intia jää niinikään USAn kontrolliin, ja siitä eteenpäin voidaan edetä Tiibetiin, Burmaan, Laosiin, Bhutaniin ym valtioihin, jotka tulevat muodostamaan vakavan uhan Kiinalle.

lahi ita
Katsokaa karttaa, sanoisi tähän Paasikivi. Se joka hallitsee Irania, hallitsee niillä kulmilla kaikkea.

Amerikkalaiset tietävät että tämä kaikki vaatii aikaa. Ei ole helppoa vakauttaa itselleen myötämielinen hallinto näissä tulevissanukkevaltioissa, joissa epävakaus on pitkällinen historiallinen tosiasia. Niitä on vaikea aseistaa niin, että muodostaisivat todellisen uhan Venäjälle, Intialle tai Kiinalle, mutta se on silti vaivan arvoista. Sillä kun Silkkitien strategia saadaan päätökseensä, menee siihen sitten 20v tai 200 vuotta, on Yhdysvallat kiistaton maailmanvaltias ja saattaa pitää koko planeettaa hallinnassaan vaikka
ihmiskunnan loppuun asti. Koko maailma on siitä eteenpäin Yhdysvaltoja. Se juuri on se suuri suunnitelma jossa "preeria vallataan  lopulliseen loppuunsa" kuten amerikkalaiset tätä näkemystä kuvailevat.

Se mitä nyt tapahtuu Yhdysvaltain ja Iranin välillä, on vain pisara isommassa meressä, mutta varmaa on, ettei Yhdysvallat aio hellittää Iranin suhteen. Katsokaa karttaa jylisi jo Paasikivikin aikoinaan, ja karttaa katsomalla ymmärtää että kun Yhdysvallat kontrolloi  muinaisen silkkitien varrelta muutamaakin pientä avainvaltiota, se kontrolloi koko maailmaa.

Jukkis