Edes tupakkayhtiöt eivät enää puolusta tupakkaa. Ne ovat tajunneet hävinneensä pelin savukkeiden kanssa mutta myös ymmärtäneet, että oleellista ei olekaan riippuvuus tupakasta vaan nikotiinista. Kaikki nämä sähkötupakat, nikotiinituotteet, kuten nyt laastarit ja purukumit, nuuskat ovat kaikki osa isojen tupakkayhtiöiden uutta strategiaa ja tuotevalikoimaa. Tupakoitsija onkin ryhtynyt näiden aineiden potentiaaliseksi sekakäyttäjäksi, joka vaihtelee tuotteita tilanteiden mukaan.
Mainosten Marlboro-mies - harva enää muistaa.
Nuuska on näistä mielenkiintoisin. Tuli omin silmin nähtyä että Haaparannassa on peräti neljä nuuskatukkua. Ei siis kauppaa vaan tukkua. Ja kaikissa niissä näkyi olevan jono ulos saakka. Luonnollisesti joka jonottaja oli suomalainen. Wikipedian mukaan Haaparannasta roudataan Suomen nuuskaa vuosittain 12 miljoonalla ja tällä puolen pimeillä markkinoilla liikevaihto on jotain 45-60 miljoonan euron luokkaa.
Lehdestä luin yhdestä salakuljettajasta jolta vaadittiin perittäväksi puolisen miljoonaa. Kaveri teki vain sen virheen että tunnusti kaiken, vaikka tullipoliisin kynsissä pitäisi toimia kuin vanha viinatrokari. Tunnustaa itseteossa kärytetyt pari kossupulloa ja antaa poliisin todistaa että on ammattitrokari joka on myynyt yli miljoonaa pulloa – ei ne sitä pysty näyttämään toteen jos vaan pitää suun supussa.
Itse salakuljetushan on helppoa. Ei tarvi kun ajaa sillan yli. On siinä joku tullirakennus jossa ei koskaan ole ketään ja kuulemma sekin rakennus puretaan. Suomen ja Ruotsin rajallahan ei saa kollata ketään ellei ole erityistä epäilystä. Sen sijaan tullipoliisi osaa kyllä soluttautua facebookin nuuskasivuille ja esiintyä asiakkaana.
Valtiovallan verotulojen kanssa moiset summat ovat pikkurahoja mutta yksittäiselle salakuljettajalle enemmän kuin hyvä tulonlähde. Jos Haaparannassa maksaa yksi torni 16e sen voi myydä Suomessa hintaan 31e. Vaikka palkkaisi autonkuljettajan ajaan pohjoiseen ja takaisin ja antaisi sille 3-5e tornia kohden, jää itselle silti kymppi. Kymmenen tornia on satanen, ja sata tornia jo tonni. Tuhat tornia sitten onkin jo 10 000e.
Puhutaan työn tuottavuudesta. Tämä on nimenomaan sitä.
Sanotaan että joka kuudes poltettu aski on salakuljetettu. Ihmekös tuo? Lehdistä voi lukea että itärajan tuntumassa venäläismummot kauppaavat kartonkeja huoltisten pihassa vaivaiseen 20e hintaan kun sama maksaa suomessa kaupasta ostettuna yli 80e. Virosta voi tuoda neljänkympin hintaan, laivalta 50e ja Ruotsista 60e /kartonki. Ja tuodaanhan sitä. Asialle on omistautunut jo kokonaisia ammattiliigoja. Elämme siis tupakan suhteen kieltolakia jossa pätee sama vanha viisaus kuin 30-luvullakin: heimoveljiltä sitä saa!
Oikeastaan tullipoliisi on ainoa joka edes yrittää salvata tätä. Se luo ostajaprofiileja facebookin nuuska- ja sähkötupakka sivuille ja sillä on omat vasikkansa Viipurin torilla kyttäämässä suomalaisautoja. Silti se on pientä ja jperiaatteessa näitä ei tutki kukaan mitä omaan käyttöönsä tuo, ja luo pienen myyntiringin.
Ja onhan ne isotpojatkin. Olen joskus ostanut askin Prismasta ja pannut veromerkistä merkille että aski on virolaista alkuperää. Tupakat tulee ilmeisesti suomalaisiin prismoihin Tallinnan Prisman kautta josta ne siirretään kontteina Keskon keskusvarastolle ja jaetaan sitä kautta. Kesko on jo niin iso kala, että yksittäisen tullipoliisin on turha yrittääkään sitä haaviinsa.
Paras suoja sähkötupakan annospussien, nuuskatornien ja tupakkakatronkien salakuljetuksessa on ideologia. Sen nimi on savuton suomi ja sitä johtavat tyypit, jotka oikeasti kuvittelevat maailman muuttuvan savuttomaksi kireiden lainsäädäntöjen ja hintapaineiden takia. He onnittelevat toisiaan kun savukemyynti vähenee vähenemistään. Eivät he halua tietää mitään siitä, että se vain korvautuu salakuljetuksella. Ensin hakevat yksittäiset ihmiset tupakkansa omiin tarpeisiin ja sitten vähän naapurillekin. Sitten sen bisneksen löytävät jobbaritkin ja alkaa liigojen aikakausi. Monet sitten pääsevät eläkkeelle pari kolme miljoonaa taskussaan. Suomihan on niin pieni maa, ettei meillä ole (onneksi) järjestäytyneempää rikollisuutta joka äkkiä näkisi tässä mahdollisuutensa. Ruotsissahan näin aikanaan kävi kun silloinen hallitus tuplasi tupakanhinnan, ja salakuljetustupakan määrä oli yli 90% ja nämä serbialais- ja arabiliigat rahoittivat niillä tuotoilla omien maidensa sotaa. Hallitus tulikin äkkiä järkiinsä ja laski savukkeiden hinnan entiselleen.
Tämä panee kysymään onko tämä savuton suomi -hanke epäonnistunut strategiassaan? Hieno terveyspoliittinen lupaus jolla on kansainvälinen tuki takanaan onkin johtamassa siihen, että nikotiinituotteiden kysyntä pysyy ennallaan mutta valtionkassan sijasta raha päättyykin tarmokkaiden miesten ja naisten hämäräkassoihin. Kehityskulun ollessa tämä, on kai loogista olettaa että liigat verkostoituvat eli syntyy kartelli jonka lonkerot ylettyvät pian myös tänne sisäsuomeen ja itse asiassa kaikkialle. Syntyy tyrkyttäjien ammattikunta tavaratalojen ovensuuhun ja huoltoasemien liepeille ja tupakkamyynti muuttuukin yhtäkkiä näkyvämmäksi mitä se olisi kaupoissa. Ja halvaksi.
Hallitus on tässä asiassa oman politiikkansa uhri. Onhan se selvää ettei tupakkaverolla ole sinänsä merkitystä verotulojen kannalta, mutta kun se raha siirtyy liigoille, se synnyttää – kuten kieltolakikin aikanaan – oheisrikollisuutta ja laajempia toimenkuvia. Aika näyttää juu.
Jukkis