Tässä on nähty vaikka mitä; sambatunneille kirmaavia vanhuksia, autokaravaneeja jotka käyvät levittämässä tautia pienimpiinkin tuppukyliin ja kännissä pubista ulos horjuvia perheenisiä. Kapakkaan on aina asiaa vaikka niitä tunnetaan todellisina viruslinkoina ja kuten tavataan sanoa; kapakassa ei ole koskaan niin hauskaa kun matkalla sinne - pakko oli tämäkin nyt päästä toteamaan!
Nämä hyväkkäät ovat niitä joita ainakin iltasanomien haapala tapaa pistää hallituksen piikkiin ja kuten aina - tarjoaa hallitukselle eronpyyntöä.
Oikeastaan kun ajattelee niin mikään rajoitus ei pidä kutiaan jos sitä ei totella. Tai siis valtaosa tottelee mutta kuten tiedämme, jokainen ketju on niin vahva kun sen heikoin lenkki. Ei voi mitään sille tietylle prosentille joka ei karanteeneista paljoa piittaa ja tekevät edelleenkin kuten huvittaa. Macchiavellin haamu kummittelee tässä 1500-luvulla; jokainen yritys jossa vedotaan ihmisten hyväntahtoisuuteen ja pyyteettömyyteen on tuhoon tuomittu. Macchiavelli varmaan jatkaisi että sen sijaan kaikki yritykset jotka nojaavat ihmisen luontaiseen ahneuteen ja itsekyyteen, toimivat aivan varmasti. Sellaisia me olemme. This is who we are.
Jompikumpi iltalehdistä tuossa piti kyselyn ulkonaliikkumiskiellosta ja eniten sitä vastusti vanhusväestö muhkealla 76% määrällä. Mikä kielii ettei sitä(kään) tulla tottelemaan. Eipä ole toteltu paljoa muutakaan. Opimme tästä ettei mistään säädöksestä saati koko poikkeuslaista ole mitään hyötyä, ellei sen takana ole voimaa. Sota-aikana ne toki toimivat koska se kaikki silloin nojasi ns. pakottamisen etiikkaan. Annetaan käsky ja jos sitä rikkoo, rangaistaan! Näin yksinkertaista se silloin oli.
Jos jossain on hallitus tehnyt virheen, on se luottanut liiaksi kansalaisten omatoimisuuteen ja järkevyyteen. Ihmisten järkevyyteen ei muuten koskaan saisi luottaa. Sen sijaan olisi joku Uusimaa pitänyt saartaa kaikessa hiljaisuudessa, poliisi vartioimaan ja pyytämään puolustuvoimilta virka-apua. Jos Hesalaiset olisivat heränneet saaretussa kaupungissa, eivät olisi päässeet luikahtamaan lappiin saakka. Eivät he sinne menneet pahuuttaan, vaan paniikin ohjaamina. Aavistaen vaistomaisesti että heidät jätetään tautiseen saarrostustilaan ja silloin ihminen ajattelee pahinta. Näin ne keskiajan ruttoisetkin painelivat pitkin maakuntia. Uudenmaan saartamisen mainitseminenkin oli näemmä paha virhe. Se olisi vain pitänyt tehdä ilman etukäteisvaroitusta. Koska väki painelee sinne ja tänne, on kai selvää, että Tampere on sitten kakkosvuorossa joskus viikon kahden päästä.
Se on iso poliittinen kysymys panna reserviläiset kaduille. Mutta saakutin tehokas se on jos joka vaarin pitää tehdä katusululla lukua joustamattomalle ylivääpelille joka sitten ajattaa vaarin panssariautossa päävartioon jossa kirjoitetaan rempseä sakko. Niin se oikeasti pitäisi tehdä.
Oma elämäni on nyt niin, ettei pitäisi tulla mitään flunssaa, influenssaa tai mitään muutakaan edes teoriassa. Osaltaan siihen tietenkin auttaa sekin, että ulkona on noin raaka viima. Vaikken pidäkään itselleni millään muotoa mitään koronaa edes lievänä uhkana, jotenkin jäänyt koukkuun tähän itse aikakauteen. Karanteenissa on jotain jännittävää, etten sanoisi eksoottista. On mukava kun tapahtuu välillä jotain ihan oikeaakin. Tietenkin seikkailuhenkisen episodin hinta on sitten lähipiirin vanhuskuolemat. Mutta toukokuussa tämä lienee jo ohi ja silloin on pitkään mitä muistella. Tätä olisi kiva lastenlapsille muistella jos sellaisia vain olisi.
Jukkis