Taudinkulku itsessään on jo paradoksi. Toisaalta terveen väestön pitäisi se sairastaa immuniteetin saamiseksi ja toisaalta pitäisi suojella riskiryhmiä, joka on kun neliskanttisen palikan sovittamista pyöreään reikään. Täydellinen toppi taudinkululle tekisi poikkeutilasta pitkittyneen ja seuraavat vuodet saataisiin sitten olla varpaillaan, kiertääkö se maapallon ja tulee takaisin. Yhteiskuntamme kun ei välttämättä kestä monta tälläistä suoneniskua peräkkäin. Meillä ainakin tuntuu vallitsevan salomonintuomio, eli päästetään tauti asteittain sisään. Sulku on mutta se ei koske lentokenttämatkustajia ja uhkaillaan etukäteen uudenmaan sulkemisella, jotta jengi varmasti karkaisi karanteenialueelta ja kävisi levittämään sen mökkipitäjäänsä.
Kuva Uudenmaan ja kanta-Hämeen rajalta. Äl yl päästä koronaa...
Toisilla mailla on toisenlaiset kujeet. Joku toimii hitaammin ja joku perusteellisemmin. Sekin on paradoksi. Sillä jo yksin poikkeustila maksaa monta miljoonaa päivässä ja sulku tulee kaatamaan koko palvelusektorin, ellei ole sitä jo tehnyt. Se on kellosepäntyötä ettei sulkua aloita liian aikaisin, koska se johtaa lomautuksiin ja konkursseihin, mutta ei sitä voi aloittaa liian myöhäänkään. Mitä lyhyempi on karanteeniaika, sen vähemmän syntyy kestotyöttömiä ja lappu luukulle -yrittäjiä. Sen ymmärtää että hallitus seuraa korona-viruksen voitonmarssia tunnin tarkkuudella. Jokainen vitkasteltu päivä ja jälkijunassa tulevat toimet kun saattavat säästää miljardinkin tulevassa lainanhaussa. Luullakseni joka maa on nyt vastaavassa tilanteessa ja vaikka meillä tänään on uutisoitu ruotsin ja venäjän leväperäisistä malleista, joutuvat nekin ottamaan lähipäivinä lusikan kauniiseen kouraansa. Ei välttämättä Venäjällä kuin ehdottoman pakon edessä. Pääsiäisyön messun peruminen ortodoksisella Venäjällä kun on todella iso poliittinen kysymys, ja kaikesta päätellen Putin on enemmän kuin haluton sitä tekemään.
Sitä siis kamppailee toisella kädellä taudinkulun hillitsemiseksi ja toisella kädellä, ettei koko talous romahtaisi. Aikamoista traptetsitaiteilijaa se kyllä vaatii.
Nyt on näytetty toteen että varsinkin palvelusektori ravintoloineen, matkatoimistoineen jne on harvinaisen heikko teollisuudenala tälläisen edessä. Se on aikanaan synnytetty jälkiteollisessa vaiheessa ja nyt kun se romahtaa, kuten se romahtaa, jäädään melkein kaikki tyhjän päälle. Mikä sitten synnyttää seuraavan kysymyksen palvelusektorin pelastamisesta. Kenet me pelastamme? Veronmaksukykyiset pörssikeinottelijat ja suuryritysten kassavajeet jotta ylläpidämme vastakin korporatiivista talousmallia, joka on hyvässä kytköksessä globaalikapitalismiin. Vai sittenkin ne kadun ihmiset; pk-yritykset, pienet ruokabaarit ja yhden miehen siivousyritykset, jotka eivät sanottavasti tuota mitään, mutta pitävät rattaat pyörimässä. Nythän meillä on vasta tämä Finavia-vaihe eli valtio takaa lainoja pankkien välityksellä yrittäjille, mutta vain niille, jotka voivat ne maksaa joskus takaisinkin. Tämä on tärkeä ja iso periaatteellinen kysymys, joka määrittää jatkuuko globalismi vai siirrytäänkö jonkinlaiseen uus-keynesiläisyyteen, sillä koronavirus saattaa olla tämä suunnanmuuttaja.
Uus-keynesiläisyyteen on povattu kuuluvan myös perustulo. Sitä on perinteisesti pidetty sci-finä, mutta nyt kun pitää pian löytää toimeentuloa 100 000 - 300 000 suomalaiselle tuosta vaan, osallle varsin pitkään, ei välttämättä työttömyyskassat ja kelat kestä sitä resursseiltaan ja onko se mielekästäkään, vai pitäisikö löytää suorempi ja vähemmän byrokraattinen avustuskanava. Mikäli näin pakottautuu tapahtumaan, perustulo on tullut pysyväksi osaksi talousjärjestelmäämme. Sekin on valtavan iso asia joka tuskin tuosta vaan häviää sitten kun kriisi on ohi.
Toimintakyvyltään lähinnä brezneviläistä neuvostoliittoa muistuttava Euroopan Unioni on niin ikään kysymysmerkki. Sehän on ollut kriisin ajan tyystin halvautunut kansallisvaltioiden toimiessa omin päin kukin tavallaan. Samaan aikaan Putin lämmittelee suhteita eurooppaan lupaamalla isoja lainoja eivätkä jättimäiset kiinalaispankitkaan jää siinä asiassa taka-alalle. Ainakin se on varmaa että ukrainan kriisistä alkunsa saanut kylmäsota alkaa jäädä taka-alalle, sillä niillä rahoilla saa paljon goodwillia. Poikkeustilan aikana syntynyt autoritaarinen hallintomalli on sellainen, jonka varsinkin skandinavian maat selättävät nopeasti, koska niillä on pitkä poliittinen historia parlamentarismin taholla. Se miten pysyväksi autoritaarisuus sitten jää itä-euroopassa on oma kysymyksensä, ja siitä voi jäädä jälkiä myös välimerenmaiden hallintoihin. EU joka näkee itsensä valistuksellisena ja demokraattisena etujärjestönä, joutuu kenties tästäkin sisäiseen kriisiin jonkun Espanjan ja Unkarin kanssa.
Nämä ovat asioita joita kukaan ei osaa vielä ennustaa koska ei tiedetä edes poikkeustilan pituutta. Oma karkea veikkaukseni on, että kunhan ilmat lämpiää tuossa vapun korvilla, alkaa mökkihöpertynyt jengi astella kotiovestaan ulos ja päättää joukolla lopetella karanteenit omin päin. Ja sitten alkaa se jälkipyykki. On sellainen armeijan sanonta että hävityn taistelun jälkeen tavallinen vänrikkikin osaisi kertoa, miten se olisi voitettu, ja näitä vänrikkejä varmaan sitten piisaa. Haapala ainakin, tulee vaatimaan ties kuinka monennen kerran hallituksen eroa...
mutta sanomani oli, että on edessä päin mitä tahansa, paluuta vanhaan ei ole. Jokin muuttui nyt isossa kuvassa mutta mikä muuttui ja mihin suuntaan, sitä ei osaa kukaan vielä sanoa. mutta ei se ainakaan tästä voi enää pahemmaksi mennä mitä se on ollut viimeiset 20 vuotta.
Jukkis