Kyllä se on totta edelleen. Olemme maailman parhaita ellei peräti paras koronakriisin voittamisessa. Virus toppaa joka paikassa kun seinään ja altistuneista päätellen sitä levittää siellä täällä vain muutama vastuuton tyyppi. Muuten rivit pitää ja ollaan kun yhtä puuta. Voittajakansaa. Marsalkka Marinin johdolla vastakin.


Viime yönä se oli jaoin lehtiä palvelutalossa. Sieltä tuli ulos tupakille joku siellä asustava n. 60-vuotias juoppo, ryyppykaverinsa kanssa. Oli ilmeisesti tullu moikkaan puteli taskussa. Pidin sitten aikamoisen saarnan vanhainkotien vierailukiellosta että selvisivät melkein silmissä. Mokomat!

Hesarigallupissa oli jotain juttua että Marinin hallitus on oivasti hoitanut kriisiä ja tyytyväisiä on jotakuinkin 84%. Eipä ole vaikea arvata keitä ne 16% ovat sillä nehän vastaa määrältään persujen kannattajakuntaa. Niille on tosi vaikeeta antaa kunniaa kenelle kuuluu ja kun niitä kehuja on joskus pakko ohjata johonkin suuntaan, niin katseet käännetään presidenttiin jottei ne vaan osuis puna-viher-suvakki -hallitukseen.

Se sakki on marissut alusta saakka. Mutten minä sitä ainakaan enää ota henkilökohtaisesti. Nehän on väkee jotka kitisee joka tapauksessa aina jostakin, kiukuttelee ja polkee jalkaa milloin mistäkin. Niiden suhtautuminen koronaan vaan vastaa mitä ne muutenkin tekee. Kun ihminen on niinkin syvään jämähtänyt negatiivisuuden kierteeseen, ei se ymmärrä siitä enää ominpäin vapautua.

Li Andersson likaiset lenkkarit
Siinä ne ovat; Li Andersonin lenkkarit. Iltasanomien erikoistoimittaja Timo Haapala ei ole kumma klyllä tarttunut aiheeseen ja vaatinut sen pohjalta hallituseroa.


Tota somen vähemmistöä tuntuu ylitse kaiken vituttavan, että kuolleet on edelleen minimissään, altistuneet promileluokkaa kun muualla niitä kärrätään sadoittain poltettaviksi. Ja kaikki kunnia oikeista ja oikein ajoiteutuista toimenpiteistä kuuluu eittämättä pääministerille joka valitsi strategian. ja näemmä ainoina meillä on ollut valmiina varmuusvarastotkin, kun muualla ei ole edes lääkevarastoja, kun yksityistivät senkin aikaa sitten.

En viitsi sanoo mitä tosta rutinaporukasta ajattelen. Ne tuntuu elävän jossain ihan omassa todellisuudessaan ja toisella planeetalla. Tänne ne aineellistuu vaan rutiseen. Tiedän vaan että niitten aika alkaa olla ohi. En nyt tarkoita sitä miten raukkamaisesti ovat käyttäytyneet kaiken aikaa, ja se kyllä muistetaan, vaan sitä mihin maailma on matkalla.

Enpä meinaan usko että monikaan rupee tän jälkeen puhuun miten julkinen sektori on jokin "rasite" tai kulunki-erä ja että koko terveyshuolto pitäis yksityistää. Se missä näin on tehty, siellä vedetään tätä nykyä kuolleita puskutraktorilla kasarmin taa, jos tälläinen keskitysleirimäinen ilmaisu sallitaan? Jokainen valtio varmaan ymmärtää myös hätä- ja puskurirahastojen merkityksen. Maailma on astumassa globaalin liberaalitalouden sijasta vanhaan kunnon keynesiläisyyteen. Synonyymi hyvinvointivaltiolle jossa valtio menee edellä ja muut perässä. Historia on opettanut ettei siihen ole koskaan populistiliikkeet kuuluneet. Ne varmasti alkavat hissuksiin kuihtua pois, olkoonkin että niiden kannattajakunta on uskollista ja sitkeää. Mutta ei tarvi montaa vuotta mennä kun alkavat olla jo ukkoutunutta väkeä johon ei lisäverta saa. Siinä sitä taas rutinan aihetta.

Toisaalta enpä epäile että kun talouspuolelle päästään varsinaisen virusjutun jälkeen, etteikö rutina siinä kohtaa alkaisi. Meissä kaikissa kun asustaa pienen pieni itseoppinut talousnero joka on aina viisaampi kuin talousasiantuntijat. Tähän astinen kritiikki on ollutkin vähän väkinäistä. Vaikeahan se on kritisoida vallitsevaa strategiaa aikatauluineen kun kerran tulosta tulee. Mitä ihmeen väliä sillä oikeasti oli koska lentoasemille saatiin karanteeniohjeet kun kerran tautia ei vieläkään näy missään?

Koska koetan kannustaa niin voittajia on ainakin pienyrittäjät. Nämä maan matoset, tai pikemmin muurahaiset, jotka saa nippa nappa ja noppa käteensä muutaman satasen, eikä kaikki sitäkään. Sekin sillä ehdolla että jaksavat 365 päivää vuodessa ja nukkuvat työpaikallaan. Nyt valtio tarjoaa yrittäjille työttömyyskorvausta ja siihen bonuksena parin tonnin shekkiä menetetyistä ansioista. Ottaen huomioon miten niukilla tuollainen rappusiivooja tai kioskinpyörittäjä elää, sen täytyy olla mannaa taivaasta johon suhtautuu kuin joululahjaan. Monelle pienyrittäjälle kun tuollainen summa, edes pelkkä tökäri, on pienoinen omaisuus. Kyseessä on toki väliaikainen hätäratkaisu mutta mehän tiiämme että maailmassa ei ole mitään niin pysyvää kuin väliaikaiset asiat.

Ja syy miksi jaksan suitsuttaa Sanna Marinia on hyvin yksinkertainen. Se vituttaa näitä narisijoita ja mitä enemmän se on koko ajan oikeessa, sen isommaksi vitutuskäyrä vaan kohoaa. Lopulta ne tekee koronalla itsemurhan ja maailmasta on yks rutisija vähemmän, ja se on hyvä se. You cant keep a good man down, kuten engelsmannit sen sanoo. Eihän se Sanna Marin sille mitään voi, että kohtalo heitti hänet suurmiesten joukkoon. Siinä taas yhdelle jos toiselle somen kellareissa lymyävälle ammattirutisijalle polttoainetta.

Haa Jukkis