Varmaan taidan olla useimpien kanssa erimieltä kun sanon sen mitä otsikkokin lupaa - puhua susien puolesta. Sille lajille ei yleensä asianajajia löydy, sillä susiviha ja -pelko on aina ollut hellittämätöntä. Aihe nousi nyt tapetille kun eduskunnassa käsiteltiin susimetsästyksen aloittamista.


Sanotaan nyt heti kärkeen ettei minulla ole mitään susien metsästämistä vastaan, kuten ei lähtökohtaisesti metsästystä vastaan ylensäkään. Keskustelussa ja asenteissa vaan tapaa olla huolestuttavia piirteitä. Hyvin harvoin, oikeastaan ei koskaan, puhuta susien liikakannan ehkäisystä, normaalin riistanhoidon kontekstissa. Kyllä ne asenteet on aina tähdänneet, ei enempää eikä vähempää susien totaalisesta sukupuuttoon tappamisesta. Tietenkin sitä voi aina lieventää toteamalla, että erämaissa saavat olla rauhassa, mutta kuten kaikki tiedämme, ei tässä maassa juurikaan isoja metsäaloja ole ollut enää miespolviin. Ihminen on levittäytynyt joka paikkaan.

sepe susi


Sukupuuttoon tappaminen on ajatuksenakin pöyristyttävä. Se kuulostaa vähän samalta kun joku kampanjoisi kirahvien sukupuuttoon tappamisella vaikkapa sen syyn varjolla, että tallovat peltotilkkuja. Sellaisen ehdottominenkin loisi maailmanlaajuisen vastalausemyrskyn. Se että jokin nisäkäslaji tapettaisiin viimeistä yksilöä myöten, on jo ajatuksenakin rikos. Kun kuuntelee näiden susivihaajien juttuja, tajuaa kyllä että se on koko jutun pointtikin.

Ei sillä, on näin tehtykin. Kun 1800-luvulla ruutipyssyt tulivat käyttöön, käynnistyi suomalaisissa ennennäkemätön tappovimma. Juuri nämä martti kituset tappoivat karhuja tavalla joka olisi saanut itsensä Buffalo Billinkin kauhistumaan. Suomesta taidettiin ampua kaikki hirvet, majavat, villisiat ja mikä ikinä siellä metsissä liikkuikaan, se ammuttiin joko murkinaksi tai turkiseksi. Lopulta ei ollut mitään. Eipä siinä pedoilla, jotka vielä jolkottivat saloilla, paljon ravintoa jäänyt. Sellainen on ihminen. Luonnostaan. Tähän ei edes sisälly kaskeamisen periaate jossa käytännössä lähes kaikki metsät poltetttiin ainakin kertaalleen kun oli vaivattomampaa kuin pellon raivaaminen. Onko se sitten joku ihme, että joku Venäjän tsaari ihmetteli kansaa, joka tekee vimmatusti työtä tuhotakseen oman elinpiirinsä, ja pikaisesti sääti luonnonsuojelulain. Tällä kai ajan takaa että suomalaisilla on jokin harhaluulo omasta luontosuhteestaan. Luonto on olemassa vain sen takia, että sen voi tuhota. Ei siellä ole kuin elukoita jotka luokitellaan joko tuhoeläimiksi tai haittaeläimiksi.

Minä en edes tiedä mistä tämä susiviha on kummunnut. Se kai kulkee perintönä tuolta 1800-luvulta ja käsitys sudesta on siinä hyvin vääristynyt. Loppujen lopuksi susihan on yksi harmittomampia eläimiä, ainakin mitä ihmiseen tulee. Nämä 1800-luvun tarinat, ne eivät ole muuta kuin venäläisiä kansantarinoita, jotka aikanaan kulkeutuivat venäläisten reppuryssien mukana ja istutettiin sellaisenaan omaan elinpiiriin. Urbaanilegendoiksi niitä nykyisin sanotaan.

Susikannan elpyminen on vaatinut vuosikymmenten työn, ja erityisesti legendaarinen susi-Pulliainen pitää tässä nostaa tapetille. Kun suojelu viimein aloitettiin joskus 1990-luvulla, susien salametsästys räjähti käsiin. Erikoisesti ilmiölle löytyi syykin - salametsästysliigat. Katsokaas kun lamavuosina mietittiin tienestiä ja keksittiin metsäriista, ja sudet olivat siinä pahasti kilpailemassa. Mainitaan erikseen vielä että kyse ei ollut maajusseista jotka kaatavat hirven silloin tällöin, saavat vähän einestä pakkaseen ja naapurille, ja loput trokaavat muutamalla kympillä tai satasella mökkiläisille. Kyllä nämä olivat ihan ammattimaisia salametsästäjiä, jotka teknisesti eivät metsästäneet vaan hankkivat lihaa isoissa mittakaavoissa. Metsät tyhjennettiin kerralla hirvistä ja peuroista. Metsästysseuran puheenjohtaja hakattiin hiljaiseksi ja maalaiskonstaapeli huomasi äkkiä autonrenkaansa viillellyn varoituksena. Lopuksi näiden velmujen takia rikoslakiin kirjattiin törkeä metsästysrikos ja nimismiespiirit yhdessä ratkaisivat liigat ja hajoittivat ne. Tämä siis joskus 2010 vuoden vaihteessa. Samat tahot olivat pitkälti vastuussa susivihan lietsonnasta koska saivat samalla hegemoniaa ja omertaa omille puuhilleen. Liigojen katoamisen myötä susikeskustelukin meni pitkäksi aikaa jäähylle.

On opittu ettei susia kannata pannoittaa. Salametsästäjät ovat olleet neroja selvittämään pantojen taajuudet ja käymään moottorikelkalla hoitamassa hommat. Pantasudet ovat yleensä löytyneet ammuttuina. Nykyistä laskentaa koetetaankin tehdä DNA-testein, jotta vastaavilta voitaisiin välttyä. Siitä esitetään sitten karkea arvio johon susivihaajat perinteisesti lisäävät 10-30%. Susien metsästyslupakaan ei ole koskaan ollut ongelmaton. Häirikkösusia, eli niitä jotka tunkevat pihapiiriin, on lavastettu metsästysluvan saamiseksi. Susia nähdään aina jolkottamassa syrjäisellä soratiellä, erityisesti silloin kun kunta tekee valtiolle budjettihakemusta koulukyydeistä. Nyrkkisääntöhän on ollut että jos kunnassa on susiuhka, valtio kustantaa koulukyydit - muuten ne maksaa kunta itse.

Voin sanoa häirikkösusista, eli niistä jotka tunkevat pihamaalle etsimään helppoa saalista; joko koiraa tai muuta kotieläintä, että ne ovat silloin vanhuudenheikkoja eläimiä. Muuten ne vain ohittavat pihamaan kuten muutkin eläimet. Joskus asialla on puhdas noidankehä. Susilaumat, siis sellaiset 5-10 hengen laumat pysyttelevät metsissä eivätkä koskaan tule pihamaille. Mutta jos joku ymmärtämätön menee ja ampuu siitä ilkipäissään muutaman, vaikkapa alfanaaraan ja jonkun toisen, lauma saattaa pahimmillaan hajota ja kulkeutua yksilöinä eri suuntiin. Koska maha kurnii siinä missä ihmiselläkin, sellainen yksittäinen susi saattaa hyötyä pihamaan lampaasta johon se laumanjäsenenä ei olisi koskenut. Tästä alkaa sitten se ihmisen ja suden välinen kierre ja mitä enemmän ihminen sutta ampuu, sen varmemmin yksilöt tunkevat pihamaalle. Esimerkkejä kyllä piisaisi muiltakin elämänaloilta millaista se yleensä on, kun ihminen sekaantuu luonnon kiertokulkuun.

Erityisen paha ongelma häirikkösusien - tosien tai lavastettujen - kannalta on se, että yksikin kaatolupa mahdollistaa koko susikannan hävittämisen. Kukaan kun ei voi todistaa jos yhden suden sijasta ampuukin 7-8 sutta. Pahaa pelkään että tuleva metsästyslupa tulee tämän mahdollistamaan. Toivotaan että olen väärässä.

Nykyinen susikanta on sukupuuton ja parhaimmillaankin sisäsiitoksen rajamailla ja rehellisesti sanoen kantaa pitäisi vieläkin suurentaa. Ikävä kyllä vastassa on asenne ja ihmisen luonteenlaadun huomioiden se ei ole helppoa. Ihminen kun on luonnostaan typerä, ilkeä ja itsekäs ja vain vaivoin murhahimonsa hillitsevä. En silti heittäisi kirvestä kaivoon toivottomuudesta. Nykyinen kaupungistuminen autioittaa maaseutua ja jos prosessi vain etenee riittävän pitkälle, luonto, metsä eläimistöineen saattaa hyvällä lykyllä palata siihen tilaan jota se oli ennen "hyödyn filosofiaa".

Jukkis
Gravatar
Ha
on tullut kuljettua noissa metissa ympari suomea ja ei siella nay kuin puupeltoja ja aina valilla hirven sorkan jalkia.
sita sitten miettinyt etta mihin sielta on linnut, oravat ja muut vipeltajat havinneet. olisko se tarkoituskin tuhota asuinalueet, lajit ja "luonnonmuisti".

Gravatar
Arite Etiranen
Kyllä, se on pahan tarkoitus, tuhota kaikki. Sudet ja muut menevät sekaisin tuulivoimaloista.
Pahan tuhatvuotinen valtakunta päättyy 2050. Uusi aika alkaa 2060.
Herääminen on tapahduttava tällä vuosikymmenellä, muutos ei tapahdu hetkessä.
Paha ei halua luopua vallastaan. Tulevat vuosikymmenet ovat taistelua pahaa vastaan.
Raha on paha. Sähkö on saatanasta. Koneet ovat jo voittaneet ihmiset.
Kirjoitusjärjestelmä on paha. Meidän kuuluu puhua, suulla. Suu kuu puu, sukupuu.

Gravatar
Arite
Susien puolesta! Tällä foorumilla on korkein sivistystaso mihin oon netissä törmänny. Kiitos Jukkis, loistava kirjoitus. Sellasta kuulin vanhalta viisaalta naiselta, että joskus oli niin köyhät ajat, että heikoimmat perheenjäsenet piti viedä metsään, että edes osalle perheestä riitti ruoka. Sieltä se susiviha kumpuaa. Eihän kukaan omia perheenjäseniä tapa, vaan susi ne söi. Me ei olla luonnostaan pahoja, mutta viimeset 1000 vuotta ollaan oltu Suomessa pahoja, vailla ymmärrystä. Mihin se viisaus katosi? Tiedätte vastauksen. Miten sen viisauden saisi takaisin? Ette usko vastausta.
Piilota kommentointilomake