Maailmassahan on kahdenlaisia tutkimuksia; niitä joissa selvitellään ja niitä joissa peitellään. Kun vain jaksetaan uutterasti pimitellä MH17 -tapausta, vaikka alkuunsa 20-30 vuotta, on tapaus ajanut asiansa. Oikeastaan oli nerokasta lähteä oikeudenkäynnin tielle koska syytettyjä tuskin koskaan nähdään syytettyjen penkeillä ja näin ollen todisteitakaan BUK-teorialle ei tarvitse koskaan esittää. Pelkän haasteen lyöminen epäiltyjen käteen saattaisi olla pahanlainen virhe koska tällöin epäillyt voivat pestata asianajajan jolla on oikeus tutkia todisteet ja tietenkin myös luoda omia vastatodisteitaan.
Mikäli lähdemme siitä että syytteen perusteet ovat taannoisessa onnettomuustutkinassa ovat ne puolustukselle varsin mielenkiintoisia todisteita. Sehän nojaa pitkälti lentokapteenin ruumiista kaivettuihin metallisirpaleisiin joiden annettiin ymmärtää olevan Buk-ohjuksen rusettimaisia sirpaleita. Jopa maallikko saattoi kuvista nähdä että yksi näistä sirpaleista oli sen verran punainen että lienee kuparia ja toinen niin kirkas, ettei sen alumiinisuudesta ole mitään epäselvää edes paljain silmin katsottuna. Lyhyesti sanoen, ne ovat palasia lentokoneen istuimesta tai ohjaamosta kun kone osui maanpintaan. Syyttäjältä vaaditaan tosi kovaa pokkaa mikäli lähtee näiden sirujen kanssa oikeutta istumaan. Puolustus voi aina vaatia metallurgista tutkimusta ja varsinaisten sirpaleiden kohdalla selvittämään mistä aseesta ne ovat lähtöisin. Mikäli ne ovat scorpion -ohjuksesta tai konetykistä, saatatte ymmärtää miksi haasteella ei ole kiire.
Mikäli taas syyttäjällä on oikeasti olemassa jotain jämerämpiä todisteita, on kysytttävä mikä vitsi oli luoda koko onnettomuustutkinta joka viivytti asiaa vuosikausia esitellen lopulta jotakin joka on aivan naurettavaa ja jonka keskinkertainen talousjuristikin osaisi kumota oikeudenkäynnissä.
Ilmeisesti päätodiste tulee olemaan Buk-ohjuksen palanen joka löytyi turmapaikan lähistöltä. Asianajaja osaisi toki kysyä miten se voi sijaita putoamispaikalla kun sen pitäisi oikeasti löytyä osumapaikalta jotka ovat kaksi aivan eri asiaa ja niiden välinen etäisyys on mittava. Erikoisinta tässä ohjuksessa on että sen sarjanumeron perusteella se aikanaan siirrettiin Ukrainalle ja se jäi Ukrainan oman armeijan haltuun. Neuvostoliiton aikaiset dokumentit kertovat sen lahjomattomasti. Eikö kenelle tahansa tule tässä kohtaa mieleen että ainoa reaalinen selitys on, että ukrainalaiset ovat löytäneet ohjuksen varastonsa perukoilta, räjäyttäneet sen jollakin autiolla lentokentällä ja kiikuttaneet palasen turmakoneen viereen "löydettäväksi". Tämä onnettomuuslautakunnan esittelemä keskeisin todiste putoaisi todistelistalta aivan varmasti pois.
Muita todisteitahan ei sitten taida ollakaan kuin nämä surullisenkuulut Paris Match -videot jossa yksinäinen buk-lavetti huristelee mystisesti lukuisten eri videokuvaajien ottamina. Jopas on ollut onnea matkassa kun sen reitillä kaikki seisoo kännyvideot valmiina, moista tuuria ei juurikaan uskoisi mutta totuus on aina tarua ihmeempää. Tosin ongelmaksi nousee että ainakin kaksi niistä on selkeitä väärennöksiä ja yhtä epäillään vanhaksi arkistokuvaksi. Varmaa tämä ei ole koska syyttäjä ei ole tainnut niitä lähettää eri kuvalaboratoroihin analysoitavaksi, asia jonka puolustus teettää aivan varmuudella.
Puolustus voisi mainita myös ettei turmakoneen runko anna osviittaakaan että se olisi ammuttu alas järeällä ohjuksella. Hämmästyttävästi sen rungossa ei ole ensimmäistäkään rusettisirpaleen tekemää reikää joita matemaattisen mallinnuksen mukaan pitäisi olla alun toista tuhatta. Yhtä lailla kaikki palovauriot puuttuvat. Sen sijaan siitä löytyy kyllä täyspyöreitä ja soikeita reikiä jotka eivät voi tulla ohjuksesta vaan yksinomaan konetuliaseesta.
Sen sijaan jos itse olisin puolustusasianajaja, aivan varmuudella käyttäisin omana todisteena Rostovin tutkamateriaalia. Se on niin tarkka tutkakuva että siitä näkyy taivaalta kaikki yli kaksimetriset kohteet. Siitä voidaan jopa erottaa yksittäiset säähavaintopallot ja lennokit. Sen sijaan Buk-ohjusta siinä ei näy vaikka sen pitäisi. Koska tutkakuva ottaa taivaalta kuvan aina varttisekunnin välein ja teoreettinen Buk-ohjus lensi ilmassa 45 sekunnin ajan, tutkassa pitäisi näkyä valotäplä ainakin kolme kertaa. Mitään ei kuitenkaan näy. Sen sijaan näkyy paremmin kuin hyvin Ukrainan ilmavoimien Su-25 joka kiitää pakoon paikalta pudottaen vauhdilla nopeuttaan kadoten tutkan alapuolelle.
Oikeudenkäynnistä tulisi syyttäjäpuolelle armoton nolaus. On se varmaan muillekin kuin minulle ollut alusta asti ilmiselvää että oikean pudotussyyn ovat estäneet poliittiset intressit. Länsimaat jotka tukivat väkivahvasti Ukrainaa maidanista aina sen sisällissotaan, ei Ukrainan ilmavoimien alasampuma matkustajakone oikein sovi siihen kuvioon. Niinpä tapaus oli pakko peitellä, vierittää ensin separatistien syyksi ja siitä sitten lopulta venäläisten piikkiin. Olemattomin todistein tietty. Ainoa vaan että oikeudenkäynti lahjomattomasti paljastaisi tämän ja sen takia sitä ei ikinä tulla näkemään. Onnettomuustutkinta sai peiteltyä asiaa toista vuotta kun yleensä moiset tutkimukset kestävät n. 3 kuukautta. Sekään ei paljastanut asiaa vaan keksi jatkeeksi ns. rikostutkinnan joka on ehkä laadultaan ala-arvoisinta poliisityötä johon olen kuunaan törmännyt. Sehän vain kopioi sellaisenaan jonkun maallikkoryhmä Bellingcatin laukomia juttuja. Moinen tutkinta on oikeastaan skandaalimainen ja muistuttaa tilannetta jossa poliisi ratkoisi vaikeaa murhaa selvännäkijä ennustajien avulla. Mitään oikeaa poliisityötä ei tehdä koskaan kuin viranomaisten suorittamana.
Kulunut oikeudenkäynti on toki aloitettu ilman syytettyjä. Sekä tietenkin ilman todisteiden esittelyä. Tähän asti ei sitten muuta ole kuultukaan kuin annettu omaisten purkaa sydäntään. Sitä en tiedä mitä tekemistä sillä on syyllisyyskysymysten kanssa sillä yleensähän oikeudenkäynnit selvittävät vain sitä eivätkä keskity suruterapian antamiseen. Mutta näin on menty.
Osaltaan farssia suojelee tietenkin hybridisota. Pelotellut ihmiset. Jokainen saattaa aavistella sisuksissaan että onhan tässä selkeää peittelyn makua, ajanpeluuta on vaikea kiistää kun tapaus venyy ja vanuu ja todisteet ovat naurettavuudessaan limbo-luokkaa. Mutta jos sanot sen, niin leimataanko sinut ryssämieliseksi? Oletko RTn käsikassara ja moskovalaisen propagandan vietävissä? Maineensa takia kannattaa olla hiljaa vaikkei keisarilla olekaan vaatteita.
Jukkis ennustaa että vuoden päästä kun koneen putoamisesta tulee kahdeksan vuotta, ei olla edetty piiruakaan mihinkään suuntaan. Ja kun tulee kymmenvuotishetki, ei vielä silloinkaan. Ei itse asiassa ikinä tai koskaan. Hautaanne asti tulette uskomaan että kone ammuttiin alas buk-ohjuksella vaikka totuus olisikin jotain muuta. Luonnollisesti palaan asiaan joka vuosi. Antaas katsoa montako vuosikymmentä saan asiasta muistutella.
Jukkis