Suomi on sikäli metka maa että se mielletään idän ja lännen väliin kulttuurisesti kuin maantieteellisestikin mutta se on sitä myös ilmastollisesti. Golf-virran työntämä atlanttinen ilmasto puskee lännestä ja mannermainen ilmasto idästä. Sen lisäksi on vielä arktinen ilmasto joka työntää luista kättään pohjoisesta ja lauha keski-eurooppalainen ilmanala etelästä. Se miten nämä säätyy joka vuosi on monesta tekijästä kiinni.
Yksi liikuttava voima on tietenkin golf-virta ja sen paksuus joka vaihtelee vuosittain. Tekisi mieli heittää syvempi taso ja todeta että pitkältihän merivirtoja ohjaavat kosmiset voimat. Sen vuoksi kaikki menee sykleissä la ninasta el ninoon. Joskus golf-virta on heikko ja joskus vahva. Se on sellainen sähkömagnetismiin liittyvä ilmiö jota ei tunneta kuin hatarasti. Mutta milloin merivirta on vahvimmillaan, syntyy atlanttinen ilmasto joka työntää muut ilmanalat tieltään. Talvella se on tietenkin mukava juttu koska syntyy matalapaine joka pitää pakkaset poissa. Erityisesti se vaikuttaa joulukuun alussa jolloin ei ole lunta eikä kylmää mutta pimeyttä piisaa. Ai niin.. kesästähän piti.
Kesällä tulee sateita. Oikein rankkasateita ja matalapaineita joita työntyy atlantilta. Ilmankosteus on läkähdyttävää ja ukkoset seuraa toistaan.
Mannermainen ilmasto on kokonaan toisentyyppinen. Se on se kuulu venäläinen vuosi. Talvet on hirmupakkasia ja niin kuivia että villavaatteineen sitä saa sähköiskuja joka paikasta. Kesät on läkähdyttävän kuumia ja hellejaksot pitkiä. Tunnetusi mannermaisessa ilmanalassa ei kevättä eikä syksyä ole vaan talvet ja kesät alkaa samantein kun edellinen päättyy. Se että meillä on ollut kuivaa ja kuumaa, kielii että mannermainen ilmasto on voittanut tämän kesän.
Arktinen raja on tyystin riippuvainen polaarivirtauksesta joka tunnetusti pienenee kesäisin. Siihen vaikuttaa aurinko eniten ja revontulet ym sähkömagneettiset häiriöt pohjoisnavan päällä paisuttavat sitä ja arktinen ilmanala työntyy etelämmäs. On ihan sama kumpi on voitolla; atlanttinen vai mannermainen kun grönlannin pohjoisosasta työntyy tuulet jotka siivoaa molemmat tieltään. Silloin kesä on kolkon kylmä. Yleensä napatuuli tapaa vaikuttaa hetkellisesti kesäkuun alussa jolloin on se kylmä jakso, ja parhaimmillaan sataa joinakin vuosina räntääkin. Juhannus vietetään kalseassa säässä, pohjoistuulien vallitessa. Yleensä se kuitenkin vetäytyy ainakin eteläsuomen päältä. Se että tätä kirjoittaessa etelässä on kuivaa ja kuumaa mutta lapissa ja pohjanmaalla sateet seuraa toistaan, siitä voi seurata arktisen ilmaston tämän hetkistä rajaa.
Sitten me pääsemme silkkaan taikauskoon. Keskiajan ihmiselle raekuuro kesäkuussa oli enne lopunajoista. Sen ajan oppineet eli papisto oikein piti keskiajan talonpoikaa varpaillaan pelottelemalla että mikä tahansa kylmä, kuuma, sade tai kuivuus vihjaa ilmestyskirjan pian avautuvan. Talonpoika tosin kykeni luontoa seuraamaan mutta ei pitkässä juoksussa ja muisti oli yhtä lyhyt kuin nykypäivänkin ihmisen, eli hän ei kyennyt näkemään asioiden syklisyyttä. Hän näki vain sen mikä edessä oli sinä päivänä ja veti siitä johtopäätökset.
Eikä se taikausko siitä mihinkään ole kadonnut. Ilmastoasiat joita media suoltaa mistä tahansa ilmiöstä viittaa sekin lopunaikojen tulemiseen. Kymmenen vuotta aikaa. Sitten napajäät sulaa, ihmiskunta hukkuu. pakolaisaallot virtaa etelästä ja mitä kauhuja pian koetaankaan. Kun ei mitään tapahdu kymmenen vuoden päästä, kuten ei ole sattunutkaan, päivämäärä siirtyy kuin jehovantodistajien lopunajan laskelmissa. Sellaisiahan me olemme. Kulttuurihistoriallinen perimä kaikkeen apokalyptiseen.
Se nojaa pitkälti siihen että nykypäivän urbaani kaupunkilainen ei tunnista taivaallisia ilmiöitä sitäkään vähää mitä 1800-luvun talonpoika joka joutui seuraamaan vuodenkiertoa aivan toisenlaisella intensiteetillä ja joutui arvuuttelemaan paneeko peltoon jotain hallankestävää vai ottaisiko riskin että tulee kuuma kesä ja saa paremman sadon parempihintaisella tuotteella. Oivana apuna olivat talonkirjat joihin merkittiin säät ylös jotta opittiin syklit tunnistamaan. Vaan kuten sanottua, kaupunkilainen ei seuraa luontoa eikä tiedä siitä mitään. Häntä on aina helppo höynäyttää, tai näin ainakin ilmastomedia ja politiikot ovat saaneet päähänsä. He jaksavat joka päivä tuputtaa näitä apokalyptisia visioitaan jotka he päättelvät mistä tahansa salaperäisestä merkistä joka liittyy päivän mutavyöryyn tai auringonpaahteeseen.
Jukkis