Meidän takapiha on kertomisen arvoinen että en usko tässä maassa olevan toista kerrostaloa jossa ohikulkijat viihtyvät niin hanakasti ja pitkään. Tarina on uskomaton, jopa niin uskomaton että tiiän ettette sitä usko vaan luulette minun dramatisoivan. Mutta totta se on joka sana.


Kerrostalohan siis sijaitsee Tampereen keskustassa. Jos menee korttelin länteen, päätyy Hämeenpuistoon ja jos menee itään, pääsee Laukontorille ja sen rantapenkeille. Jos suunnistaa etelään, päätyy korttelin päässä Laivapuistoon. Väitän silti että tuo meidän kerrostalo kerää paljon enemmän ulkopuolisia istujia mitä laivapuisto. Nuo puistot korttelin päässä ei vedä ollenkaan samaan tahtiin. Minen tiedä mikä meiän takapihassa on niin hypnoottisen puoleensavetävää mutta sakki tunkee sinne pitkin päivää kadunvarrelta.

Meno alkaa kesällä jo viimeistään puolenpäivän aikaan. Silloin tyypit hakee itselleen jotain evästä tosta vastapäisestä lähikaupasta ja tulee syömään sen meiän pihakeinuun. Onhan se lähin istumapaikka ja tyhjillään. Usein ne kerää kyllä roskansa pois, ei aina, mutta huoltoyhtiö on vielä siihen aikaan töissä joka ne siivoo. Sitten alkaa tulla lähitalojen asukkaat jotka siitä oikaisee kauppaan. Kun yläpuolen piikkilanka poistettiin, on se muodostunut vakiintuneeksi oikopoluksi. No en minä siitä nyt narise. Ei se paha ole jos siitä läpi kipaisee kerran pari päivässä. Oleilu se pahempaa on. Sen sijaan ohikulkijat jotka iltapäivästä alkavat ulkoiluttaa koiriaan meidän pihapuskassa, on vähän harmillista sakkia. Kun koira sontii nurmikkoon niin mitä sitä kaivaa koirankakkapussiakaan - sinne luontoonhan se jää.

piha 1
Tässä on yksi maailman maagisimmista pihakeinuista. Se vetää lumollaan ohikulkijoita puoleensa kuin se olisi jokin puinen seireeni. Ohikulkijan on kerta kaikkiaan pakko päästä siihen istumaan

Illalla alkaa tulla ensimmäiset ruokailijat. Siitä vastapäisestä pizzaa ja muistoksi jää pizzalaatikko. Niitä ei siivota koskaan. Sitten alkaa tulla kuseskelijat, yleensä siinä iltakuuden jälkeen. Rakko painaa ja siinäpä pensainen piha johon lorottaa. Niitä tulee muuten yllättävän paljon, arviolta 5-10 lorottajaa joka päivä. Ennätyksenkin näin. Joku auto kadulta kurvas meidän takapihalle, siitä juoksi pikkupoika pisulle roskakatoksen taa ja sit taas auto jatkoi matkaa.

Minä oon aina ihmetelly miksei ne koskaan kuse nurmikkoon vaan roskakatoksen seinää vasten. Siitä neste tekee sitten purosen joka kulkee katoksen läpi päätyen takapihalle asti. Helteellä on melkoinen lemu kun siinä on kymmenkunta kusivirtaa.

Viimeisenä iltamyöhällä tulee sit nuoriso. Kalja- ja siideritölkkeineen. Joskus harvoin arki-iltaisin, viime yönä viimeksi. Niitä on viikonloppuisin sellaiset 2-3 erillistä ryhmää jotka siinä istuu vuoroon. Yleensä kun lähden yöllä töihin, keinusta näkyy hahmoja, tupakanpäät hehkuu ja möreällä äänellä kuuluu pulinaa. En minä niitä häädä. Olen häätänyt alun toistasataa sakkia kymmenen vuoden aikana eikä oikeen jaksa enää. Noh, tossa bongasin toissaviikolla mamuporukan matkalla pihakeinuun. Siinä menee raja. Minä sit parvekkeelta huusin. Päämamu oli kohtelias arabikasvatuksen saanut; esitteli itsensä ja sanoi asuvansa ylätalossa ja pyysi oikein lupaa saada istua keinussa hetki. Minä sit kohteliaisuuttani lupasin kun käytöstavat teki vaikutuksen. En ees huomannu kysyä miksei se mee istuun oman pihaansa jossa on samanlainen keinu?

Tossa keinussa on jotain magneettista. Varsinkin kesällä siinä istuu koko ajan joku porukka. Yks kesä oli se pahin kun jengi ryyppäs ruusiksessa ja ne oiko satamakatua. Silloin oli todella monta porukkaa per päivä ja vähintään yksi. Siis joka päivä koko kesän ajan. Mamuja, teinejä, narkkareita... kaikki kävi edustamassa itteensä. Onneks ne nykyään juo koskipuiston puolella. Hiljentyny toi keinu on, ja hiljenee iltojen viiletessä. Nykyisin enää 3-4 porukkaa viikonlopussa ja muutama arki-iltana. Ei ne kaikki ryyppää, ne tulee vaan istuun.

Kaikki tämä on pientä kun tapahtuu se pahimmista pahin; Blockfest. Jo itse sana saa kauhunvaltaan. Kahtena festarikesänä on pihanurmikolla istunut sellaiset alun tusinan verran porukoita jotka ryyppää siinä. Nuppiluku on ainakin 50 ellei enemmänkin. Sitä jatkuu kepeästi aamuneljään. Muutama jää nukkuunkin nurmikolle.

piha 2
Tässä sitä on tehty alun toista kuukautta. Aidanpystyttäjä ei oikeen ollu tyytyväinen kun asteli koko ajan koiranläjiin joita piisas koko nurmikon mitalta ja kai se joskus valmiiksi tulee.

Nyt sitten päätettiin taloyhtiössä lopulta tehdä aita joka valmistuu kun iisakin kirkko. Puolessavälissä jo mutta olihan deadlinenkin vasta elokuussa. Itse porttia odotellessa olen laskenut parisenkymmentä keinussa istujaa, saman verran kuseskelijoita ja muutaman koirankakattajan. Tämä siis vain muutaman viikon aikana. Aidasta me kyllä ollaan todettu että kunhan ilmestyy ennen seuraavaa Blockfestiä niin kaikki okei.

Väitän edelleen että tässä maassa ei toista kerrostaloa ole jonka ohikulkijat mieltää yleiseksi puistoksi. Aita varmasti harmittaa niitä satoja ja taas satoja ihmisiä jotka siinä on tottuneet oleileen kun omassaan. Sori vaan. Mutta kyllä se jotain meistäkin kertoo kun tätä on toistakymmentä vuotta siedetty.

Jukkis
Gravatar
Muuta maalle
Hei vitun nimby, kuuntele tarkkaan: voit asua myös ympäristössä jossa ei ole muita ihmisiä. Ihan oma valinta.
Gravatar
Jukkis
Ninbyllä on paljon parempi idea. Totee kerran et get out my property ja sit tulee jo luoti aivoihin et mosahtaa. Hautaukset takapihalle joukkohautaan, 3-4 kerrosta päällekäin koska joka päivälle piisaa omat ammuttavansa.
Gravatar
Juhnu
Jos tosta n. parin sadan metrin sisällä käännytään pyynikille, niin sitten oon saattanut käydä mainitussa pizzeriassa - ei taida olla mikään samannimisenä pysynyt paikka. Jokatapauksessa uskon jutun, koska kirjoittamaasi liikennevalopäivityksen "liioittelua" en aikoinaan uskonut, mutta totta se täysin oli - ei oikein kunnolla kolmea autoa valoista päässyt kerralla. Taisin "oikaista" silloin keskustasta Pispalan kautta valtatielle. Nuorempana Tampereen yöelämässä tuli oltua jokusenkin kerran <2000.
Piilota kommentointilomake