Yksi keskeisin syy on se, että päätäntävalta on liukunut hallitukselta pois alemmille virastoille. Muistetaan miten napakka ja nopea-älyinen päämnisteri Marin oli kun kaikki tämä alkoi. Ratkaisevia päätöksiä leivottiin tunneissa ja uskallusta piisasi siihen, ovatko ne huonoja vai hyviä päätöksiä. Oli tietenkin tukemassa erinäisiä asiantuntijoita. Nyt on toisin.
Yksi päättävä elin hallituksessa ylitse muiden on sosiaali-ja terveysministeriö. Se katsoo asiaa puhtaasti terveydenhuollon eikä kokonaiskuvan kannalta. Tätä ministeriötä ei juurikaan kiinnosta toimien vaikutukset elinkeinoelämään, jotka kantavat tässä raskaimman taakan. Sen käsialaa on kuitenkin koronapassi joka selvästi jäi melkoiseksi tussaukseksi. Koronapassia ei olisi pitänyt ottaa käyttöön, se vain monimutkaistaa asioita jotka pitäisi jo purkaa. Kokonaiskuvasta huolehtiva pääministeri kylläkin vapautti ravintola-alan mutta pian hänen ylitseen käveltiin ja lait korvasivat alemman luokan asetukset ja säädökset jotka selättivät isot kuviot. Koronapassi lienee jonkinlainen kompromissi elinkeinoelämän ja taiteen alan puolesta ja joka selvästikään ei toimi.
Toinen tekijä on THL joka katsoo asioita kansainvälisesti miten tilanne muualla kehittyy. Erityistä huolta tuottaa baltianmaat, joista Latvia surullisenkuuluisin, ja tietenkin itänaapuri Venäjä. Venäjä on rokotevastaisuudessaan ihan omassa sarjassaan sillä siellä ei liene rokotettu juuri ketään ja sen vuoksi siellä kupsahtaa n. 1000 puupäätä per vuorokausi. Kokonaissaldo alkaa olla jo 0,5% väestöstä joka on aikamoinen luku, sillä näissä lukemissa menehtyy yleensä kansasta kuin kansasta väkeä jossain sodassakin. Varmaa on vain että THLn vinkkelistä latvialaiset ja venäläiset pitävät nyt suomalaisia panttivankeinaan.
Sitten on aluehallintavirasto AVI ja niiden luotsaamat alueelliset koronanyrkit. Niissä istuu luonnollisesti ylilääkärit joita voi pitääkin alan parhaina asiantuntijoina. Huonona puolena että he katsovat asiaa puhtaasti terveydenhuollon kantokyvyn vinkkelistä ts teho- ja sairaalapaikkojen riittävyydestä. Rokottamattomat riskiryhmäläiset pitävät tätä nyrkkiä ja sen päätöksiä omana panttivankinaan. Sen onkin nähty varsin usein astelevan myös takapakkia maskisuosituksineen, ravintolarajoituksineen ja etätyökehoituksineen. Suhteellisen autonomisena sen ei tarvitse piitata korkeammista suuntaviivoista.
Mainita voi myös eri kaupunkien liikennelaitokset, tavarataloketjut, isot teatterit ja elokuvasalit, ravintolaketjut eli suhteellisen isot toimijat joille kaikille on leipoutunut omanlaisensa käytänteet mitä tulee koronapasseihin, turvaväleineen ja maskisuosituksineen. Yksityisinä elinkeinoharjoittajina heillä on toistaiseksi suvereeni oikeus päättää mitä haluavat.
Selvästi homma liukuu. Eerehdynkö jos sanon että rajoituksia ei uskalleta kokonaan avata vaan tilanne pidetään staattisena jossa sairaalapaikkoja kuormittuu päivässä toistasataa ja teholla keikkuu 30 naamaa per vuorokausi. Näin tullaan jatkamaan ja pian puheet siirtyvät kolmanteen rokotepiikkiin johon asti pelataan aikaa joulun yli. Todetaan nyt että tottakai on järkevää rokottaa kolmannenkin kerran ne, jotka on rokotettu ensimmäisinä eli se riskiryhmien riskiryhmä. On sitten eri asia millaiseen kattavuuteen päästään kadun kansan parissa. Jo toisen rokotteen kohdalla läpikäytiin aikamoinen taisto mielialojen saroilla vaikka lopulta valtiovalta vetikin pidemmän korren. Olennaistahan on että jo toisen rokotteen kattavuus kun ylittää 80% yhteiskunta avataan, mutta näin ei selvästikään ole käymässä. ratkaisua siirretään kevääseen mutta tilannehan ei siitä mihinkään laukea, se on keväällä tismalleen samanlainen kuin nytkin. Se nyt vielä puuttuisi että aletaan vuoden päästä syksyllä jo puhumaan neljännestä rokotteesta.
Se on sellaista kun johtajuus puuttuu. Kun puuttuu se marsalkka joka vetää karttakepillä karttaan viivan ja sanoo että tosta noin. Se jonka sanoihin alaiset tarttuu jumaloiden koska puheesta välittyy jämpti asenne, mutta ennenkaikkea se toivonkipinä, voitonavain jota kohti jokaisen on suunnistettava. Se innostuksen puuska joka tarttuu kaikkiin. Mikäli sellaista herraa tai rouvaa ei näy eikä kuulu, tilanne jatkuu loputtomana asemasotana. Minen tiedä mikä Marinia vaivaa, miksi hän ei hoida hommaa loppuun kun on aloittanutkin. Miksi ei sano napakasti virastoille että eri suuntiin kiskomisen on loputtava ja on toimenpide mikä tahansa, sen on aina palveltava suuntaviivaa joka on annettu.
Tiedän kyllä mistä epäröinti juontaa ja se johtuu vallitsevasta etiikasta. Kaikkia hoidetaan ja ketään ei jätetä rannalle. Ollaan valmiit suojelemaan rokottamattomien riskiryhmiä heidän omalta itseltään. Se vaatii tietenkin ennaltaehkäisyä eli rajoituksia. Minä tekisin asian ihan toisin. Tavalla jota ei varmaan ole tässä hyvä kertoa ääneen koska sanoistaan voi joutua vielä muualla vastaamaan. Sillä kaikki sodat vaativat uhrinsa ja niin tämäkin. Kyynisesti sanottu mutta paikkansapitävää.
Minähän en näe puupäiden elämässä mitään säilyttämisen arvoista. Heidän voisi yhtä lailla antaa menehtyä omaan typeryyteensä eikä se keltään ole pois. Ne tietenkin hoidetaan jotka vielä tehohoitopaikoille sillä hetkellä mahtuvat mutta ne jotka eivät, saavat tyytyä ensiapuasemien käytäväpaikoille pieni happikone nenässään. Erittäin vakavien oireiden ilmaannuttua se on tietenkin silkka kuolemantuomio mutta näin sen pitäisi mennä. Tuskin suomen kokoisessa maassa välttämättä kuolisi kuin 10-15 puupäätä per vuorokausi ja kokonaiskuolleisuus ei välttämättä ylittäisi 20 000 mikä on kohtuutappio siitä että me muut saadaan bailata vapaasti. Pääministerinä sanoisin näille ylilääkäreille että se on nyt pelin nimi eikä sillä pidä omaatuntoaan rassata. Itsehän he itsensä tapattavat, oikein joukkoitsemurhan tahtiin, ja heillä pitää olla täysi oikeus siirtyä manan majoille kun kerran haluavat. Haalikaa niitä hemmetin ruumispusseja valmiiksi sieltä kellareistanne sanoisin kiivastuneena HYKSin ylilääkärille, katsoisin silmiin ja sanoisin että asia on loppuunkäsitelty ja kokous on päättynyt.
Jukkis