Maailmanmeno

Ajankohtaisia ja poliittisia asioita
Tällä kertaa tarkastelemme Ukrainan sodan eri osapuolia ja kuka on kukin. Onhan tilanne kiistatta kompleksinen ja siinä on monta peluria. Kaikki pahat ei ole aina niin pahoja vaan heitä ajaa sinänsä ihan järkevät motiivit ja kaikki hyvät eivät ole niin hyviä että sädekehää sentään ansaitsisivat. Maailma kun oikeasti jakaantuu harmaan eri vyöhykkeisiin.

Hissuksiin alkaa uutsoinnin sävy Ukrainasta hiljenemään. Alun - uskomattomien - voittojen hehkuttelu on kadonnut, ja venäläisten voittoa ei juurikaan haluta uutisoida. Eli ollaan hiljaa. Rintamankulusta ja molemminpuolisista tappiokuvuista on mahdoton sanoa nyt juuta tai jaata, mutta varmaa on, että Ukrainan presidentti Zelensky alkaa olla pian mahdottomien edessä.

Ukrainansodan alussa tuli ihmeteltyä Venäjän kelvottomuutta sodankäyntiin ja nyt näyttää siltä että ukrainalaiset itse ovat tehneet perustavaa laatua olevan virheen joka käy sille vielä kalliiksi. Puhutaan itä-Ukrainan pussista jota ukrainalaiset eivät ymmärtäneet tyhjentää ajoissa ja nyt alkaa liian myöhäistä. Sen myötä Ukrainan koko armeija on vaarassa romahtaa. Mistä oikein on kysymys?

Sotauutiset Ukrainan suunnasta tuntuvat kuulostavan mukavammalta Kremlin näkökulmasta. Ilmassa on suurhyökkäyksen makua ja näyttää ainakin mediatetojen perusteella siltä, että ukrainalaisten rintamalinjat murenevat hissuksiin ja väkeä kannetaan paareilla pois. Venäläisten perinteinen teho-ase, laaja tykistön käyttö, on se aselaji johon mikään dronehyökkäys ei pure.

Minullahan on ollut tähän juttuun ihan selkeä näkemys. Venäläisten on päästävä Ukrainan sodassa niskan päälle tai muuten voidaan rauhanhaaveet unohtaa. Ukraina neuvottelee ja allekirjoittaa siinä vaiheessa kun muut vaihtoehdot ovat huonompia eli vasta pakon edessä. Syykin siihen on selvä sillä muuten sota tulee liian kalliiksi meille suomalaisille. Oletteko vilkaisseet mitä bensanhnta asemilla nykyään maksaa? Se on kuulkaas vasta alkua.

Loppujen lopuksi kantani Ukrainan sotaan ei ole muuttunut piirunvertaa sodan ensipäivistä. Yhä edelleen keinolaatikossa ainoa tapa lopettaa sota on allekirjoittaa rauhansopimus, joka Kremlin mukaan sisältää "tiettyjä ennakkoehtoja" kuten he sen kauniisti ilmaisevat. Käytännössä kai itä-Ukrainan ja ennen kaikkea Krimin myöntäminen. Asia joka ei voisi olla vaikeampi myöntää Ukrainan puolella. Rauha ottaa ja katoaa yhä kauemmaksi taivaanrannan taa.

Ei olisi uskonut mutta niin Ukrainan sodan kuin nato-hakemuksenkin alla kotimainen keskustelukulttuurimme otti ja lässähti. Toki voi seurata jotain blogeja jossa kuuskymppiset huru-ukot uhoilee jotain tyhjänpäiväistä, tai somea jossa kiivailijat näyttää parastaan. Mitään asiallista on turha löytää mutta sitä on turha etsiä myöskään uutisvirrasta joka on mallikkaasti luonut yksipuolisen viestintänsä suoranaiseksi taiteeksi. Kuollutta on kaikki.

Paljon on verrattu nykyistä Ukrainan sotaa Suomen Talvisotaan. Jopa ukrainalaiset itsekin. Tiettyä samankaltaisuutta niissä tietenkin on mutta on myös erojakin. Sen sijaan ulkopolitiikkamme nato-hakemuksen kanssa tuntuu maagisesti noudattavan samaa jyrkkälinjaista politiikkaa, jota maamme harrasti Stalinia kohtaan syksyllä 1939. Tunnetuin seurauksin. Tästä ei hyvä seuraa. Vaikka tämän sanominen onkin itsestäänselvää, sen ymmärtää vaistollaan moni muukin.

Odottavan aika on pitkää ja se näkyy ilmapiirissä. Kuten haavoittunut eläinkin, se perääntyy koloonsa nuolemaan haavojaan ja niin on nyt meidän suomalaistenkin piirissä. Ilmassa on pahaenteistä odotusta pulinan sijasta. Jos on allekirjoittaneelle tuottanut suurta murhetta etsiä bloggaamisen aiheita uutisvirrasta niin sama tuntuu nyt leimaavan meitä kaikki. Jonkinlainen odottava hiljaisuus on vaistottavissa. Vaan mitä on odotettavissa...?

Venäjän huonoa sotamenestystä on täälläkin tarkasteltu kyllästymiseen asti, eikä mikään näy sillä saralla muuttuneen. Näyttää pintapuolisesti siltä ettei menestystä ole odotettavissa vastakaan. Vai onko tässä jotain mitä me emme vaan ymmärrä? Jotta pääsee selville mistä on kysymys kun Putin sanoo sodan rullaavan oivallisesti, onko hänellä eri käsitys voitosta kuin muilla? Joten tämän aihe kai on tarkastella Venäjän menestyksiä.