Maailmanmeno

Ajankohtaisia ja poliittisia asioita
Alkaa olla joulu ja pitäisi omata joulumieltä. Ehkei mun pitäisi enää ärsyttää puhumalla puupäistä. Aihe tuntuu muutenkin olevan arka ja henkilökohtainen mutta siinä on aspekteja jollaista en muista ennen kokeneeni. Kuten se että on todellakin suoranainen ihmismassa joka tuntuu jopa jonottavan pääsyä hengityskoneeseen. Millä ihmeellä minä tämän ilmiön selitän tuleville sukupolville?

Mennään ihan ekaksi hyviin uutisiin. Rokottamattomia eli kuten sen niin hauskasti sanon; puupäitä on viikonlopun aikana kuollut taas 21 lisää. Hyvä juttu, ehdottomasti. Teholta on päässyt n. 40-50 ulos ja samanverran tuotu sisään. Kiitos pikkujoulukauden, määrät tulevat varmasti lisääntymään ja tällä menolla puupäistä päästään eroon ja pysyvästi. Ilman omatunnontuskia tottakai koska hehän tekevät ihan itse jättimäistä kollektiivista joukkoitsemurhaa. Nyt on tietenkin aika katsastaa keitä nämä puupäät ovat.

Myönnän että tämä vuodenaika ei juurikaan suosi oikein mitään. Tasapaksua pimeyttä vaikka niinhän se mun fatalistinen ja mistään mitään innostumaton luonteenlaatuni on aina sen määrittänyt. Oli tuossa kuitenkin kolme isoa elämyksellisyyttä; löysin sukupuolirooli -ajattelun koronakriisin alkumetreillä, sitten löysin Marinin elämää suuremman hahmon ja sitten innostuin tästä koronapuolesta todenteolla rokotevaiheessaan. Nyt on aika todeta vaatimattomasti että olen minä vaan nero. Oikeassa kaiken aikaa, kykenevä näkemään huomispäivään horisontin yli.

En ole vähään aikaan koronasta puhunutkaan mutta kun käynnistymässä on ties kuinka mones erä, voi jotain huomioita ajastamme tehdä. Uskokaa tai älkää, mutta kerrankin olin ja olen koronakriittisten kanssa jostain samaa mieltä - rajoitukset pitäisi edelleen purkaa ja mieluiten heti, mutta varmasti toisista syistä kun mitä denialistit esittää.

Mä oon ollu juu kateissa kun olin kulttuurimatkalla. Muijan sisko oli maksanu meille hotellin Tuusulasta ja oliko tiedossa sibeliusta..A.Kiven mökkiä, Halosta ja mitä niitä siellä onkaan. Ei ihan, vähän toisenlainen kulttuurimatka urbaaniin betonielämään. Kyltti kertoo Kerava, Korso, Järvenpää...

Mihin suuntaan koronastrategia menee? Luulin, toivoin ja uskoin että tämä olisi ollut jo tässä mutta ei se taida ollakaan. Pahaa pelkään että ratkaisua siirretään talven yli ja toivo pannaan kolmanteen rokotteeseen, joka tietenkään ei ratkaise mitään vaan tilanne jatkuu samanlaisena. Miten tähän on tultu että hybridimalli näin pahasti vesittyy.

Kovin tuntuu yhtä jos toista närästävän mikä on allekirjoittaneen mieliala koko tässä koronasotkussa. En olekaan asiaa tainnut aiemmin tarkastella puhtaan henkilökohtaisesti ja miksi ratkaisut tietyissä asioissa on sellaiset kun on. Lukekaa ja närkästykää lisää. Mutta olisi se voinut mennä toisinkin, olisin voinut pysytellä rokotekriittisillä linjoilla.

Palaamme jälleen mieliä kuohuttavaan koronatilanteeseen. Muuta järkeväähän ei tapahdu joka herättäisi edes etäisen mielenkiintoni. Päällä on keskustelu tehohoitopaikkojen riittävyydestä jota jokainen ylilääkäri nyt tuntuu toitottavan ja ainakin allekirjoittaneella on siihen halvin ja toimivin konsepti. Kun ja jos ylikuormitus tapahtuu, aletaan priorisoimaan. Eli suomeksi sanottuna jätetään ylimääräiset hoitamatta eli annetaan kuolla. Eikös ollutkin räväkästi sanottu?

Jatkan vielä tätä kerrostalopihan teemaa sillä ilmeni ulottuvuuksia joista en ollut edes tietoinen. Eli motiivi miksi niin moni tunkee meidän pihalle pitään picnic -hetkeään. Onko ne kaikki vaan niin röyhkeitä? Ei, vastaus onkin siinä että harva mieltää että asuintalon pihamaa ei olekaan yleistä tilaa.

Meidän takapiha on kertomisen arvoinen että en usko tässä maassa olevan toista kerrostaloa jossa ohikulkijat viihtyvät niin hanakasti ja pitkään. Tarina on uskomaton, jopa niin uskomaton että tiiän ettette sitä usko vaan luulette minun dramatisoivan. Mutta totta se on joka sana.