Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Ei pitäisi näinä aikoina puhua ilmastohistoriasta mitään, kun se kumminkin nivoutetaan mediakriitikittömien ja ilmastodenialistien loputtomaan kinaan. Se kuitenkin on ollut olellinen asia maamme monirikkaassa asutushistoriassa, ja sitä kannattaa katsastaa – ja lopussa ratkaisen yhden arvoituksen mitä tulee löytämääni Yoldia-kulttuuriin.

Tänään tutkailemme SS-Wikingin suomalaispataljoonaa ja vähän muutakin aiheen tiimoilta. Tarinoita väkevistä  miehistä  itärintaman lihamyllyssä. Minä muuten nuorena poikana juttelinkin yhden suomalaisen SS-miehen kanssa Tammelantorilla. Mieleen jäi erityisen siniset silmät, suorastaan kuultavan siniset, joten se kaveri on varmaan ollut Himmlerille aikanaan mieleen.

jatkanpa tutusta aiheesta jota on sivuttu sen tuhannen kertaa, eli milloin ihminen alkujaan laski kinttunsa tämän maan kamaralle? Minähän olen jo pitkään väittänyt että Yoldia-meren aikaan joskus 9600 eaa kun taas wirallinen tiede  pysyttelee ancylusjärven ajassa 8400 eaa. Muutama sata vuotta tietty sinne tänne. Onko tähän altavastaiseen nyrkkeilyotteluuni jonkinlainen ratkaisu olemassa?

Viime kesänä kun tuli käytyä  lapissa,  paluumatka meni kertaheitolla Inarista Tampereelle eikä ajomatkaa ollut kun hikiset 13 tuntia nelostietä etelään.  Alkumatkasta oli jotain kummallisia lapinsodan muistomerkkejä jotka jäi mieleen kutkuttaan. Kerron nyt yhden muistomerkin tarinan kun sain hankittua tuon Mika Kuljun teoksen Lapinsota 1944-1945 joka muuten lieneekin ainoita alan kirjoja. Siinä se selitettiin.

Kuten sanottua, tässä alkaa hissuksiin kehittyä ihan oikeaksi tutkijaksi kunhan saa ensin jostain aihepiiristä kiinni. Tällä kertaa tutkaillaan muutaman linnavuoren ja muinaisen maantiestön suhdetta. Tämä avaa kokonaan uusia näköaloja ainakin muutaman linnavuoren osalta.

Kun ei näitä kukaan muukaan tee, niin minä teen. Kartoittelen vanhoja rauta- ja/tai keskiaikaisia tienpohjia, ja vertaan niitä näihin 33-juttuihin.  Tylsää ehkä mutta hyödyllistä sille, joka on historiasta kiinnostunut. Tällä kertaa palaamme vielä tuohon Yläneen ja uudenkaupungin väliseen muinaistiehen.

Edetäänpä kognitiivisesti eli tutkitaan näitä 33-mittoja puhtaasti Hämeen Härkätien kautta. Senhän nyt tuntevat kaikki ja useimmilla lieneekin tästä keskiaikaisesta valtasuonesta mielikuva, kuin se olisi yksi ja ainut tientapainen joka on edennyt sisämaahan, aina ydinhämeeseen asti.

Otin ja palasin muutamaksi tunniksi Teiskon mettiin, paikkaan jota olen oppinut kutsumaan Paalisaareksi. Muinainen saari jossa ihmisiä on asustellut jo Yoldia-meren aikaan. Nämä alkaa kuitenkin olla viimeisiä retkiä tämän vuoden puolella, joten niistä  on otettava irti mitä saa. 

Tuli taas piipahdettua äkkiseltään metsähallituksen puolella. Etsimässä kiviä tietty. Tällä kertaa otin suunnaksi Teiskon ja siellä suht ison ylimmän rantaviivan alueen, joka on ammoin muodostanut isohkon saaren. Tällä kertaa vain pieni palanen tosin.

Yksi idea mikä välähti ykskaks päähän on bongata sellaisia taistelupaikkoja, joista harva meistä on edes tietoinen. Siinähän on pitkästä aikaa piristävä idea. Yksi sellainen voisi löytyä Hämeenlinnasta tanskalaissotien aikaan. Mitkä ihmeen tanskalaissodat te kysytte – niinpä niin.