Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Siihen on syynsä miksi näitä mun päivityksiä tulee niinkin harvakseltaan. Harva, oikeastaan mikään, asia ei juurikaan herätä mielenkiintoani. Päivänpolitiikan seuraaminen, koronapandemian eteneminen tai noiden muinaisjuttujenkaan iänkuinen vatvominen ei aina innosta. Nyt löyty pitkästä aikaa juttu, joka sai anturat pystyyn. Se että sana tammi ei tarkoittaisikaan tammipuuta. Tämähän pitää selvittää ja hetimiten.

Yksi joka kiehtoo mieltäni vuodesta toiseen on ollut lappalaisten, tai nykyisin saamelaisten historia alusta loppuun. Mitenkään tyhjentävästi ei voi naputtaa 10 000 vuoden historiaa, mutta lyhyitä viittauksia sentään voi aina esittää. Samalla selviää näin joulun alla sekin, miten joulutonttujen historiikki on muodostunut.

Pentagrammi eli viisikanta on ollut olemassaolonsa vahva symboli. Kävin yhtä sellaista etsimässä oikein metsän kätköistäkin. Miten kävi, löysinkö todisteet vuoden 1816 heavymetal -kulttuurista? vai kastelinko vain kenkäni? Onpahan nyt edes yksi säällinen blogiaihe.

Jatkaessamme muinaisten maakuntien tutkintaa, on nostettava nyt esiin jotakin, josta harva on ikinä kuullutkaan - Rikalanlääni. Oma auvoinen kauppa-alueensa tuossa Salon ympäristössä. Se eli ja vaikutti joskus viikinkikaudella ja rikastui ilmeisesti ihan sillä, että viikinkien idänreitti meni siitä alta. Tavaraa tuli ja meni.

Kuten otsikkokin kuuluu - oliko Satakunta oma suvereeni kuningaskuntansa ennen sen "ruotsalaistumista" - mukavan provoava kysymys, johon itse vastaan kyllä. Se vähä tietenkin koostuu vain induktiotodisteista eikä yksikään ratkaise sinällään mitään, mutta yhdessä ne osoittavat suuntaa johonkin suuntaan. Tutkitaan sekin vähä mitä on.

Tänään palaamme taas näihin muinaisjuttuihin. Tällä kertaa palataan taas tähän Eurajoen juttuun josta muistaakseni olen ennenkin pamissut, ja aina vaan siihen tulee palattua. Jotenkin näen asian vaan niin, että Eurajoki on koko satakunnan alkusydän josta käsin se on alkanut kasvamaan maakunnaksi, ja vieläpä varsin suureksi sellaiseksi.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta jostain syystä elän itse pienen pienessä sisäisessä maailmassani. Tässä sitä valmistellaan efektejä elokuvaansa ja kun oikein väsyy ja kaipaa relausta, millä muulla sitä leikkisi kun 33-mitoilla ja ley-linjoilla. Joskus osuu aina johonkin. Nyt on jostain syystä sellainen paikka kun Tavastkenkä alkanut kovasti kiinnostamaan.

Heräsin jostain syystä aikaisin ja ihan vaan tappaakseni aikaa, aloin tutkimaan taas noita kalliomaalauksia. Mullahan on ollu niistä ihan omanlaisensa näkemys että ne on sellaisenaan taivaankuvioita ilman mitään syvällisempiä pohdintoja.

Tämä kirjoitus saattaa olla virhe monellakin eri tavalla. Olen sitä silti pitkään miettinyt, uskaltaako avata sanaista arkkuaan tältä osin, ja kypsyteltyäni aihetta vuoden verran, olen tehnyt päätöksen. Tutustumme muinaisiin hämäläisiin vähän rajummasta perspektiivistä eli hulluruohon kautta, ja miten tuo psykedeelinen aines on laajemminkin dominoinut muinaiskansoja.

En ole tähän aiheeseen vähään aikaan päässytkään, eli katsaukseen hämeen linnavuorista. Nehän ovat sikäli metkoja, että kulkevat toisiinsa nähden varsin viivasuorassa, ja jos tutkiskelee hämeenlinnan alueen linnavuoria - niin todellakin viivasuorassa.