Muinaisaiheet

Enhän minä koskaan ole unohtanut tuota muinaiskainuuta vaan omaksi ilokseni pohdiskellut sitä tasaisin välein. Erityisesti missä päin käytiin se taistelu joka nujersi tuon myyttisen valtakunnan. Ja ketkä sen tuhosivat? Luonnollisesti kaikki mitä mietin, jäänee aina teoreettiselle tasolle sillä 600-luvun sotakentän etsiminen peltolakeuksilta on lähestulkoon mahdotonta.

Lue lisää: Muinaista taistelupaikkaa pohtimassa

Eihän tämä vielä tähän pääty sillä nyt puhutaan sananen pohjanmaan röykkiöistä ja kivikasoista. Niitä on siellä niin määrättömät määrät että niitä ei ole kaikkia kukaan käynyt edes katsomassa. Poislukien ne jotka ne ammoin karttaan merkkasivat - 1920-luvun varusmiehet. Niissä on omat salaisuutensa. Valtaosa luonnollisia kivikasoja, toiset muinaisia kivilaitureita ja kuten itsekin olen käynyt toteamassa - rautakautisia kylänpohjia.

Lue lisää: Myyttiset muinaiskuninkaamme osa V

Tässä osassa lähdemme kosioretkelle. Saagoja lukiessa ei voi olla huomaamatta että Snaer Vanhan tyttäret muodostavat saagojen keskipisteen ja kaikki muu on vain osviittaa. Yhtä lailla Kalevalan mainitsemat kosioretket muodostavat Kalevalankin keskipisteen joten kysyttävä on, mikä näitä yhdistää. Varmaa on vain että erilaisia lähteitä samasta tarinasta on useita jotka kaikki tahollaan ovat erkaantuneet ja haarautuneet omanmuotoisekseen.

Lue lisää: Myyttiset muinaiskuninkaamme osa IV

Trilogiamme kolmas osa toteaa pohjanmaan olleen aikanaan nimetty Kuningattaren maaksi, eli tutkimme Kwenlandin etymologiaa ja mietimme jatulintarhan arvoitusta. En minä tätä kirjoitusta halua itse vähätellä mutta myönnän että olisi pitänyt muokata se silloin kun sitä naputtelin. Huomenna sitten lisää...

Lue lisää: Myyttiset muinaiskuninkaamme osa III

Jatketaan siitä mihin eilen jäätiin eli tähän kirjaani joka ei näe siis päivänvaloa tässä muodossa. Juontuen siitä että se on muokkaamatonta, jäsentelemätöntä ja silkkaa raakatekstiä. Mutta informaatiota siinä piisaa. Tällä kertaa tutkimme muinaiskuninkaidemme nimiä silkassa etymologisessa mielessä. 

Lue lisää: Myyttiset muinaiskuninkaamme osa II

Heti alkuun pari juttua tästä artikkelisarjasta. Olette varmaan muutkin ihmetelleet olenko kuollut kun ei mitään ole kuulunut? Olen vissiin sillä on ollut totaalinen blackout bloggaamisaiheiden puolesta. Eikä edes näytä siltä että kulkisi. Kun en nyt enää muutakaan keksinyt, miettinyt tänne aihetta päivän pari, muistin että mullahan on näitä keskenjääneitä kirja-alkuja kansioissa ja yhtä hyvin ne voi julkaista jos ne jotakuta kiinnostaisi. En minä tätä paperisena kuitenkaan julkaisisi ilman radikaalia muokkailua jossa se olisi sitten ihan eri näköinen. Tätä stooria vissiin tulee koko viikko jos on tullakseen. Sit koetan taas tuskailla mistähän niitä aiheita tänne repis.

Lue lisää: Myyttiset muinaiskuninkaamme osa I

En ole eläissäni sanonut sanaakaan yhdestä bongauskohteesta eli lähteistä. Rehellisesti sanoen ne ei ole koskaan oikein tehneet vaikutusta. Nyt tuli yllättäin poikkeus tuolla Jämijärven suunnassa kun otin ja eksyin Kylmänmyllynlähteelle. Katsomisen arvoinen paikka.

Lue lisää: Lähteiden lähteellä

Kovin on ollut laiskaa bloggausvauhtini mutten silti ihan jouten ole ollut kirjoituspuuhista. Hissuksiin olen naputellut vähän tunnetusta aihepiiristä eli toisen maailmansodan saattuetaistelusta. Siis siitä missä sukellusveneet jahtaa kauppalaivoja. Sehän oli omana aikanaan valtaisa taistelu ja minunkin pitää rajata aihepiiriä jotenkin. En selittele tätä enempiä mutta tarjoan pienen otteen mitä oikeastaan teen. Sitä en lupaa koska on valmista.

Lue lisää: Kirjaa kirjoittelemassa

Tein tämän vuotisen kesäreissuni Ilomantsin suuntaan. Sellainen tsasouna -kierros. En ollut aiemmin siellä päin ollutkaan mutta nyt jätän matkakuvaukset kertomati ja tyydyn pohtimaan miksi Ilomantsin ortodoksikirkon ja Hattuvaaran tsasounan välinen etäisyys on melko jämpti 33.34 km. Se olikin melkoinen pommi kun se allekirjoittaneelle selvisi. Homma menee aina vain mystisemmäksi.

Lue lisää: Ilomantsin kirkkomitta

Pitkästä aikaa pääsee jutskaamaan vähän esoteerisimmistakin asioista eli eläinten musikaalisuudesta. Yöllä kulkiessaan törmää monenlaisiin eläimiin, tavallisimmin pupuihin, peuroihin ja kettuun joka sitkeästi on vastustanut valokuvaan päätymistä. Eläimillä on paha tapa kirmata karkuun ihmisen lähettyviltä mutta siihen on olemassa salainen ase - niille pitää laulaa.

Lue lisää: Eläinten musikaalisuus - mutu-tutkimuksia