Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Eihän tämä vielä tähän pääty sillä nyt puhutaan sananen pohjanmaan röykkiöistä ja kivikasoista. Niitä on siellä niin määrättömät määrät että niitä ei ole kaikkia kukaan käynyt edes katsomassa. Poislukien ne jotka ne ammoin karttaan merkkasivat - 1920-luvun varusmiehet. Niissä on omat salaisuutensa. Valtaosa luonnollisia kivikasoja, toiset muinaisia kivilaitureita ja kuten itsekin olen käynyt toteamassa - rautakautisia kylänpohjia.

Tässä osassa lähdemme kosioretkelle. Saagoja lukiessa ei voi olla huomaamatta että Snaer Vanhan tyttäret muodostavat saagojen keskipisteen ja kaikki muu on vain osviittaa. Yhtä lailla Kalevalan mainitsemat kosioretket muodostavat Kalevalankin keskipisteen joten kysyttävä on, mikä näitä yhdistää. Varmaa on vain että erilaisia lähteitä samasta tarinasta on useita jotka kaikki tahollaan ovat erkaantuneet ja haarautuneet omanmuotoisekseen.

Trilogiamme kolmas osa toteaa pohjanmaan olleen aikanaan nimetty Kuningattaren maaksi, eli tutkimme Kwenlandin etymologiaa ja mietimme jatulintarhan arvoitusta. En minä tätä kirjoitusta halua itse vähätellä mutta myönnän että olisi pitänyt muokata se silloin kun sitä naputtelin. Huomenna sitten lisää...

Jatketaan siitä mihin eilen jäätiin eli tähän kirjaani joka ei näe siis päivänvaloa tässä muodossa. Juontuen siitä että se on muokkaamatonta, jäsentelemätöntä ja silkkaa raakatekstiä. Mutta informaatiota siinä piisaa. Tällä kertaa tutkimme muinaiskuninkaidemme nimiä silkassa etymologisessa mielessä. 

Heti alkuun pari juttua tästä artikkelisarjasta. Olette varmaan muutkin ihmetelleet olenko kuollut kun ei mitään ole kuulunut? Olen vissiin sillä on ollut totaalinen blackout bloggaamisaiheiden puolesta. Eikä edes näytä siltä että kulkisi. Kun en nyt enää muutakaan keksinyt, miettinyt tänne aihetta päivän pari, muistin että mullahan on näitä keskenjääneitä kirja-alkuja kansioissa ja yhtä hyvin ne voi julkaista jos ne jotakuta kiinnostaisi. En minä tätä paperisena kuitenkaan julkaisisi ilman radikaalia muokkailua jossa se olisi sitten ihan eri näköinen. Tätä stooria vissiin tulee koko viikko jos on tullakseen. Sit koetan taas tuskailla mistähän niitä aiheita tänne repis.

En ole eläissäni sanonut sanaakaan yhdestä bongauskohteesta eli lähteistä. Rehellisesti sanoen ne ei ole koskaan oikein tehneet vaikutusta. Nyt tuli yllättäin poikkeus tuolla Jämijärven suunnassa kun otin ja eksyin Kylmänmyllynlähteelle. Katsomisen arvoinen paikka.

Kovin on ollut laiskaa bloggausvauhtini mutten silti ihan jouten ole ollut kirjoituspuuhista. Hissuksiin olen naputellut vähän tunnetusta aihepiiristä eli toisen maailmansodan saattuetaistelusta. Siis siitä missä sukellusveneet jahtaa kauppalaivoja. Sehän oli omana aikanaan valtaisa taistelu ja minunkin pitää rajata aihepiiriä jotenkin. En selittele tätä enempiä mutta tarjoan pienen otteen mitä oikeastaan teen. Sitä en lupaa koska on valmista.

Tein tämän vuotisen kesäreissuni Ilomantsin suuntaan. Sellainen tsasouna -kierros. En ollut aiemmin siellä päin ollutkaan mutta nyt jätän matkakuvaukset kertomati ja tyydyn pohtimaan miksi Ilomantsin ortodoksikirkon ja Hattuvaaran tsasounan välinen etäisyys on melko jämpti 33.34 km. Se olikin melkoinen pommi kun se allekirjoittaneelle selvisi. Homma menee aina vain mystisemmäksi.

Pitkästä aikaa pääsee jutskaamaan vähän esoteerisimmistakin asioista eli eläinten musikaalisuudesta. Yöllä kulkiessaan törmää monenlaisiin eläimiin, tavallisimmin pupuihin, peuroihin ja kettuun joka sitkeästi on vastustanut valokuvaan päätymistä. Eläimillä on paha tapa kirmata karkuun ihmisen lähettyviltä mutta siihen on olemassa salainen ase - niille pitää laulaa.

Vihdoin viimein onnistuin pääsemään Lumikuninkaan kivellä saakka. Sinnehän olen tehnyt lähtöä jo varmaan neljä tai viisi kesää mutta inspiraatio on aina loppunut kesken. Nyt oli pyytäjänä simpsakka naisimmeinen ja sehän muutti mielipidettä ja niin sitä mentiin. Oli aika paikata aukko sivistyksessä.