Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Jukkiksen kividokkari nyt olkoon ensi-illoista ensimmäinen koska se ilmestyi tätä kirjoittaessa alle tunti sitten. Muutenhan viikonloppuni meni omien leffojen ensi-illassa joten youtube saa vastaanottaa Jukkis-aineistoa pikapuoleen enemmänkin lähipäivinä. Mutta sukelletaan me nyt tähän muinaisaiheeseen ensin.

Jatkan vielä eilisestä aihepiiristä eli näistä kivikautisista työkaluistani noin niinkuin kontekstin kannalta. Miten ne oppii tunnistamaan sillä ero luonnonkiven ja luolamiehen hyödyntämän käsikirveen kanssa on hiuksenhieno ja käytännössä paleoliittista materiaalia tutkittaessa tutkijat joutuvat äänestämään niistä ovatko ne olleet ihmiskädessä vai lojuneet muuten vaan maassa.

niin vaan käytiin mettässä tutkimassa niitä jääkauden aikaisia työkalujani jota edelliskerralla niin mainostin. Noh, ihan alasimen muotoinen se iso kivi ei ollut mutta harvinaisen erikoinen kumminkin. Ja tuskin omia aikojaan noussut siihen avokallion päälle käteen istuvien työkalujen sekaan. Se onkin sitten toinen kysymys että tuliko osittua todellakin työkaluvarastolle vai satunnaisten luonnonkivien keskittymään.

Jätän taas pahan maailman taakseni ja koetan viikonloppuna eristyä kirjoitushommiin. Josko saisi paljon lupauksen alla olleet kirjansa viimeinkin alulle. Aloitus on hankalaa, kyllä ne siitä lähtee rullaamaan kun alkuun pääsee. Ajattelin tässä kirjoituksessa vähän lähestyä näitä megaliitteja metafysiikan kautta, teema jota en ole ennen julkisesti käsitellytkään.

Olin tossa matkoilla ja kuten lupasin, kävin tsekkaamassa erinäisiä kiviä saadakseni tähän megaliittijuttuun vähän syvyysaspektia. En väitäkään että pikapyrähdys mitenkään valaisi asiaa mutta antaa kaiketi vähän suuntaviivoja. Anyway, tutustumme nyt jalkakivien ja seitakivien maailmaan. Viisipäiväinen matka oli siinä kiva, että jutunjuurta varmasti irtoaa muistakin aihepiireistä lähipäivinä.

Hirvikärpäset vaan peuhas tukassa kun kävin vielä kerran Karhuntaponmaalla koluamassa reittiäni selväksi. Tietenkin innostuin haahuamaan kaikkea muuta ja seikkailemaan vaikka kuuma oli päivä. Tällä hetkellä näyttäs siltä että mukaan on tunkemassa jotakuinkin 130 innokasta joten tiettyjä logistisia ongelmia on edessä. Näyttää siltä että kun mun opastetut kierrokset alkaa toukokuussa, pitää kiinnittää hommaan jokainen lauantai. Enkä tämän palstan lukijakunnan innokkuutta ole vielä edes kysynyt.

Olen tässä avaamassa laajemminkin tuon Nokian megaliittipuiston johon toivoakseni pääsen laajemminkin kutsumaan tämän palstan lukijakunnan keväällä. Olen käynyt suunnittelemassa reittiä tiiviimmäksi, rohkaistuneena siitä palautteesta jonka edellisretkeltä sain. Siitähän voisi tehdä ihan vakiretken kun vaan oppaallanne tarmoa piisaa vetää ryhmää toisensa perästä.

Ensimmäistä kertaa sitten kaukaisten hermeetikko -vuosien toteutettiin metsävetoinen ekskursio. En minä sitä voinut täällä sitten mainostaa kun muiden piirien taholta porukkaa oli tulossa vähän liiankin kanssa. Loppujen lopuksi ei niitä immeisiä sitten tullut kun 14 itseni lisäksi mutta oli sekin maksimimäärä mitä metsään voi marssittaa. Sää onneksi helli.

Joskus kun haluaa relata on aika tarttua karttaohjelmaan. Onnistuin tuossa löytämään uuden 33-tien josta en aiemmin ollut tietoinenkaan ja sen myötä satakunnan geometrinen verkosto tarkentuu tarkentumistaan. Mikä mukavinta, nämä paikkakunnat ovat aiemmin jääneet 33-jutuistani ulkopuolelle joten pian voi sanoa ettei satakunnassa taida olla ensimmäistäkään kirkonpaikkaa, josta ei tätä mittaa olisi jonnekin.

Hellettä pitelee ja olo on kun lumiukolla. Voi tuntua muuten ihmeelliseltä etten ole käynyt uimassakaan kun juhannusaattona. Kun tässä kuumuudessa pää laukkaa tyhjää niin kerrottakoon että olen tuossa järjestämässä eksursiota megaliittikivien pariin elokuun puolella, mutta siitä kohta lisää.