Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Maailmalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta jostain syystä elän itse pienen pienessä sisäisessä maailmassani. Tässä sitä valmistellaan efektejä elokuvaansa ja kun oikein väsyy ja kaipaa relausta, millä muulla sitä leikkisi kun 33-mitoilla ja ley-linjoilla. Joskus osuu aina johonkin. Nyt on jostain syystä sellainen paikka kun Tavastkenkä alkanut kovasti kiinnostamaan.

Heräsin jostain syystä aikaisin ja ihan vaan tappaakseni aikaa, aloin tutkimaan taas noita kalliomaalauksia. Mullahan on ollu niistä ihan omanlaisensa näkemys että ne on sellaisenaan taivaankuvioita ilman mitään syvällisempiä pohdintoja.

Tämä kirjoitus saattaa olla virhe monellakin eri tavalla. Olen sitä silti pitkään miettinyt, uskaltaako avata sanaista arkkuaan tältä osin, ja kypsyteltyäni aihetta vuoden verran, olen tehnyt päätöksen. Tutustumme muinaisiin hämäläisiin vähän rajummasta perspektiivistä eli hulluruohon kautta, ja miten tuo psykedeelinen aines on laajemminkin dominoinut muinaiskansoja.

En ole tähän aiheeseen vähään aikaan päässytkään, eli katsaukseen hämeen linnavuorista. Nehän ovat sikäli metkoja, että kulkevat toisiinsa nähden varsin viivasuorassa, ja jos tutkiskelee hämeenlinnan alueen linnavuoria - niin todellakin viivasuorassa.

Mun on pitäny jo pitkään blogata tästä aiheesta mutta aina olen päättänyt ensin ottaa asiaa selventäviä valokuvia paikanpäällä. Vaan koska en näemmä ikinä pääse näille mestoille pohditaan asiaa puhtaan sanallisesti ja pöllitään kuvat netistä. Puhutaan näköaloista ja näköalapaikoista. Hyvähän se että joku näistäkin asioista räpättää.

Piipahdin tuossa metikössä tutkimassa lisää tätä ns. Ollinsaartani. Jos ette yhtään tiedä mistä on kysymys niin ei voi mitään, sillä tämä on jatkumo eräänlaiseen päiväkirjanpitoon ja metsäraportteihin, joita en ala toistamaan joka kerta. Tällä kertaa matka meni kohti Ruoveden Siikanevaa.

Kun ei muutakaan niin kierros linnojen ja linnoitusten parissa. Matka kohti etelää on tosiasia ja paluumatka yhtä tuskaa räkittävän helleaallon lomassa, jossa somerolla oleva jäätelökioski saattoi pelastaa pahimmalta. Kuuma oli juu. Mutta tulipahan nähtyä kaikenlaista mitä ennen ei. Mutta puhutaas linnoista.

Jatkanpa eilistä aihettani mikä ja vähän laajennankin sitä pohtimalla mitä nämä ley-linjat ovat, ja miten ne ovat voineet määritellä maakunnat. Hintana on tietenkin että samalla niiden salaperäisyys, suorastaan mystisyys kalpenee ja ne siirtyvät sen vuoksi asteittain poispäin rajatieteellisestä käsitteistöstä kohti vakavampaa pohdintaa.

Tiedostan toki olevani korkealentoinen ja tarvittaessa hyvinkin vaikeaselkoinen kun pohditaan näitä muinaisjuttuja. Edellisestä kirjoituksesta tuskin kukaan tajusi mitään, joten ehkä edes kerran eläissään pitäisi paneutua lukijakunnan saattamiseksi samalle aaltopituudelle. ihan näihin perusjuttuihin pohjatietoa antamaan. Tällä kertaa siis mietimme, onko suomen kamaralla koskaan nähty ritarikuntia.

Pitkästä aikaa on taas aikaa pohdiskella muinaisia. Olen tuossa viimeiset pari päivää tutkiskellut hämeen halki kulkevaa Hiidentietä Janakkalasta Tammerkoskelle. Sekä tehnyt siitä tiettyjä huomioita joita ennen ei ole tullut pohdittuakaan.