Jatketaan siitä mihin eilen jäätiin eli tähän kirjaani joka ei näe siis päivänvaloa tässä muodossa. Juontuen siitä että se on muokkaamatonta, jäsentelemätöntä ja silkkaa raakatekstiä. Mutta informaatiota siinä piisaa. Tällä kertaa tutkimme muinaiskuninkaidemme nimiä silkassa etymologisessa mielessä. 


Ensin meidän on varmaan lähdettävä liikkeelle itse saagoista. Lähteitä on pääosin kolme josta alkuperäisin ja tärkein lienee Orkney-saarten Jaarlien saaga ja jonka johdanto-osassa ovat nämä kuninkaat lueteltu. Se on mainittuna myös laajemmassa ja korruptoituneemmassa Kuinka Norja asutettiin -saagassa, ja sitten on vielä erillinen Ynglinga -saaga joka käsittelee Svean Ynglingen kuningassukua. Nämä ovat kaikki Snorrin käsialaa, joskin Ynglinge -saaga nojaa lähteeltään Tjodolv Hviniläisen tekstiin 900-luvulta. Niitä voi pitää siis huoletta kahtena erillisenä lähteenä. Sen lisäksi on vielä tanskalaisten historia Saxo Grammaticus koostettu 1200-luvulla ja joka tuntuu olevan ihan oma lähteensä. Lisäksi on muita pienempiä saagoja joissa vilahtelee suomalaiskuninkaita. Tulen lisäksi olettamaan että myös kotimainen kansanrunoutemme sivuaa tätä muinaista kuningaskuntaa yhdeltä osaltaan. Lähdeaineistoa siis on monesta eri suunnasta eikä niillä välttämättä ole keskinäistä yhteyttä vaan ovat syntyneet kukin tahoillaan.

Yhtä kaikki, me tarkastelemme vain näitä Orkeny-saaren Jaarlien saagan ensirivejä:

Oli kuningas nimeltä Fornjotr. Hän hallitsi jättiläisten maata, jota kutsutaan Suomeksi ja Kvenlandiaksi. Se sijaitsee kantalahtea kohti kurottuvan merenlahden itäpuolella. Tätä lahtea me kutsumme Helsinginlahdeksi (=Pohjanlahti).

Fornjotrilla oli kolme poikaa. Yksi oli nimeltään Hler jota me kutsumme Aegeriksi. Toinen Logi, kolmas Kari. Tämä oli Frostin isä, Frosti taas Snaer Vanhan isä. Snaerin pojan nimi oli Thorri.


Meidän pitää tietenkin avata tätä nimistöä, mikä on ongelmallista sen vuoksi, ettei sen aikainen nimistö ole meille mitenkään tuttua, kuten ei muukaan tältä aikakaudelta. Saagoihin erikoistunut tutkija Sirpa Aalto toteaa etteivät saagoissa mainitut nimet eivät kuitenkaan kuulu historiallisille henkilöille, vaan ne ovat symbolisia: Fornjótr (”muinainen jätti”), Kari/Kári/Kare (”tuuli”), Hler (”meri”), Logi/Loge (”liekki”), Frosti (”pakkanen”), Snær (”lumi”). Tämä johtuu siitä, että kertomus Orkney-saarten jaarlien esi-isistä on mytologiaa eikä historiaa. Ynglinga sagassa Vanlandi saa kutsun finnien päälliköltä Snærilta (’Lumi’) ja nai tämän tyttären Drífan (’Lumipyry’).

Aalto toteaa että kyseessä eivät ole historialliset henkilöt, vaan nimeämisessä noudatetaan samaa kaavaa kuin muuallakin saagakirjallisuudessa, missä puhutaan ryhmästä nimeltä finnar. Nimet on otettu luonnonilmiöistä ja ne viittaavat niihin luonnonelementteihin, jotka assosioituvat heihin pohjoisen asukkaina, eli lumeen ja kylmyyteen.

Laajemmin asian voi katsoa niinkin, kuten myyttitutkijat ovat tehneet, että kaiken alku on alkuaineissa, jotka silloin tietenkin olivat kuulut neljä elementtiä; maa, ilma, tuli ja vesi. Fornjotr, muinaisjätti, voidaankin katsoa maan elementiksi ja hänen poikansa Kari (tuuli) ilmaksi, Logi (liekki) tuleksi ja Hler (meri) veden elementiksi. Näin on tullut näytettyä että kyseessä todellakin ovat symbolisia nimiä.

Ajatus on mielenkiintoinen ja tätä esitettiin jo aikanaan Martti Linnaa kohtaan, joka siinä sitten seisoi kuin Galileo aikanaan mutisten ehkä jotakin itsekseen, mutta saamatta enää sanaa suustaan. Tämä on myös nykyisin vallalla, se on muun muassa em. Sirpa Aallon keskeinen vastateema. Itseäni kiinnosti ja kiinnostaa edelleen kuka tämän teesin on aikanaan esittänyt, ja käsittääkseni se pohjaa jonnekin 1920-luvun ruotsinkielisen älymystön havaintoon. On tietenkin hyvä että kaikkia asioita tarkastellaan kriittisesti ja esitetään vastateesi, vaan käy kuten usein käy, unohdetaan että myös vastakritiikkiä pitää tarkastella kriittisesti, eikä hyväksyä sellaisenaan perustelluksi vastaväitteeksi.

Ensin meidän tietenkin on tiedettävä, mitä Fornjotr itse asiassa tarkoittaa. Sanahan on muinaisnorjaa ja koostuu kahdesta sanasta "vanha" ja "jättiläinen" eikä tästä sen enempää, sillä kyse on enemmänkin sanojen tulkinnasta. Muinaisjätti kiistatta tuo mielleyhtymän raamatullisiin muinaisajan jättiläisiin, jotka ottivat vaimoikseen ihmisten tyttäriä, ja jotka sittemmin katosivat vedenpaisumuksessa. Selvää myyttiainesta siis. Sillä voidaan ymmärtää myös useiden kansanperinteiden tarkoittamia jättiläisiä jotka viskoivat isoja maakiviä ja riehuivat noin muutenkin. Tuskin niitäkään moderni ihminen kovin vakavasti ottaa. Itse en kylläkään menisi siitä mistä aita on matalin. Jättiläinen (=jotul) voi viitata myös jatuli-kansaan jonka kansanperinne sijoittaa pohjanmaan suuntaan. Siellä sanotaan ennen aikaan asustaneen kookas kansa jota kokonsa vuoksi jatuleiksi kutsuttiin. Sen synonyymi on ilmeisemmin myös metelikansa, jonka kansanperinne tietää vetäytyneen enemmän ja enemmän pohjoiseen kristinuskon tieltä. Vanha on taas enemmänkin arvonimi jollaisia voivat olla esim suvunvanhin tai kylänvanhin. Tässä tapauksessa "Jatuli-heimon kantaisä" lienee lähimpänä oikeaa tulkintaa?

jatulit
Vöyrin riimukiviä. Kirjaimisto on ollut tutkijoille silkkaa siansaksaa. Se pitääkin lukea niin että luetaan vain joka toinen kirjain jolloin siitä muodostuu kaksi sanaa FIAT IATUL. Latina viittaa että se on kristityn kirjoittama joka ilmaisee että ollaan tulossa jatulien maille. Mahdollisesti kirjoittaja on ollut näitä 700-luvun kelttimunkkeja.

Tämä ei tietenkään auta siinä kysymyksessä onko nimen takana oikeasti elänyt ihminen. Symbolisen muinaisjättiläisen vaihtaminen heimonvanhimpaan ei tee nimestä yhtään historiallisempaa. Tosin itseäni se kyllä vakuuttaa. Siinä on tiettyä logiikkaa. Seudulla jonka kansa on nimetty jatuleiksi, on vain luonnollista että heimon kantaisä on merkitty jatuleiden vanhimmaksi.

Mitä ovat nämä jatulit? Badr Lumitunturinharjun saagassa todetaan jatulien olleen jättiläissuku joka oli komeaa väkeä ja kookkaampaa kuin muut ihmiset. Lisäksi saattaa olla mahdollista että todellakin on olemassa erillinen jatuli -geeni. Pituuskasvuhan juontaa perintötekijöistä, aivan kuten perinnölliset sairaudetkin. Niissähän me suomalaiset olemmekin mestareita koska olemme pitkään eristyksissä asustanut kansa jossa perintösairaudet eivät pääse vesittymään. Muistan joskus lukeneeni että on olemassa geenivrhe, joka liittyy HMGA2 -geeniin ja joka aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa joka tuottaa tavanomaista pidempikasvuisia ihmisiä. Tämä geenivirhe tuntuu elävän erityisesti pohjanmaan ja kainuun miesväestössä mutta kun piti tarkastaa asia, en enää sitä internetistä löytänyt. Toisaalta kun ajattelee että tämän maan pisimmät miehet ovat lähes järjestään olleet kotoisin hyvin suppealta maantieteelliseltä alueelta, voi todellakin olettaa taustalla vaikuttaneen jonkin geeniperimän.

Mitä tulee Fornjotrin poikiin on siihen tietenkin mahdoton sanoa juuta tai jaata, koska tietämyksemme sen ajan nimistä on mitä on, eli olematonta. Kaikkia nimiä ei kannata suoralta kädeltä teilata symboleiksi koska nykypäivänäkin esiintyy nimistössä paljon adjektiiveja. Hler jota me kutsumme "kunnioitetuksi" - kuten etymologia sen käsittää - ei oikeastaan kuulosta kovinkaan järkevältä kun ajattelee. Miksi symbolinen vettä esittävä symboli saisi lisänimen kunnioitettu/pelätty ts. soturimainen, ellei sen takana ole ihmisnimi joka on jonkun uroteon kautta ansainnut lisänimensä? Loge on kiistatta liekkiä tarkoittava sana mutta Kari sitävastoin tutkimisen arvoinen. Nimenähän se esiintyy edelleen ja alkuperäismuodossaan Carl tai Karl eräs skandinavian tunnetuimpia nimiä. Nimen pitämistä symbolisena ei voi perustella kovinkaan hyvin. Lisäksi etymologian mukaan se tarkoittaa ytimekkäästi kurvia ts. kiharaa. Ilmeisesti näin on nimetty aikanaan kiharatukkaisia lapsia. Tuulta siitä ei saa tekemälläkään minkäänlaisen etymologisen lähteen perusteella ja tässä kohtaa tätä vallitsevaa tulkintaa kohtaan alkaa esiintyä palaneenkäryä. Samalla voi pohtia tarkoittaako Liekki sitten punatukkaista lasta, vaikka tätä ei tietenkään voi todistaa puoleen tai toiseen. Teoria symbolisista nimistä on toki kunnianhimoinen mutta vaatii että silloin kaikki nimet ovat osoitettava symboleiksi. Neljän elementin tapauksessa Karista on väenväkisin tehtävä tuuli, istuu se tai ei. En todellakaan tiedä kuka tämän teoreeman on aikanaan kehittänyt, mutta haistan nyt jo selvää arvailun makua. Kuten sanoin, teoria juontaa alkujaan jostakin 1900-luvun alkuvuosikymmenten ajoilta, jolloin silloin, kuten nykyäänkin, akateeminen eliitti ei pitänyt hyvänä, että suomalaisilla olisi voinut olla kuningas. Sitä ei ole koskaan tarkasteltu kriittisesti ja sen vuoksi elänyt akateemisena perinteenä. Koska sen ajan älymystö koostui ruotsinkielisistä ns. paremmasta väestä, on kansanuskomus "ruotsalaisten pimittämästä historiasta" tässä valossa perusteltu.

Seuraava nimi Froste on sellaisenaan lainattu suoraan ruotsinkielestä "pakkaseksi" ja jälleen on symboliteoria voimissaan. Frostehan on nimi joka esiintyy useassa eri saagassa. Snorre Sturlarsonin kertomus kuningas Agnen sotaretkestä Suomeen, jossa suomalaisten johtaja Froste kaatui sotakentällä, sopii ajallisesti täysin eri aikakauteen kuin tämä Orkneylaisten saagassa mainittu Froste. Samaten Eddassa on mainittuna taruolento Frosti dvergr ja toisissa saagoissa Frosti finnahofoingi, joten nimi putkahtelee siellä täällä mutta liitetään lähes kaikissa yhteyksissä saamelaisiin tai kainuulaisiin. Nimi tunnetaan toki riimukivien nimistöstäkin muodossa Frustin.

Nimen putkahtelun selittää se, että nimen merkitystä ei pidä hakea sellaisenaan ruotsinkielestä vaan muinaiskielistä. Frosti, Frusti tai muodossa Fursti merkitsee ruhtinasta. Se on siis arvonimi, titteli, eikä suinkaan ihmisen ristimänimi ja selittää myös, miksi se putkahtelee esiin siellä täällä. Ruhtinashan liitetään kuningasta pienempään arvoon ja ruhtinas voi johtaa vain ruhtinaskuntaa, ei kuningaskuntaa. Ajatuksen ymmärtää samoin tein kun muistaa että laivastossakin perämiestä, joka on siis laivan kapteenista seuraava, sanotaan förstiksi. First - ensimmäinen. Tämä ei tietenkään ole myöskään kenenkään ristimänimi joten kovin paljon lisävaloa se ei tuo henkilöiden historiallisuuteen, mutta antaa saagalle tiettyä uskottavuutta ja siinä sivussa kumoaa täydellisesti akateemisen konsensuksen.

Oleellista on, että vallitseva näkökanta muokata näistä muinaiskuninkaista taruolentoja, ei ole kovinkaan kestävällä pohjalla. Kun asia on näin, voidaan kysymystä tarkastella puhtaasti historialliselta kannalta.

Jukkis
Piilota kommentointilomake