Seuraavaksi olisi kai haarukoitava, missä ja milloin tälläinen kuninkaiden aikakausi olisi vaikuttanut, ja miksi se olisi ollut niin maineikas, että se on mainittuna skandinaavisissa lähteissä. On palattava saagojen äärelle. Alkuperäinen Orkneylaisten saaga kertoo Orkney-saarten esi-isistä, kun taas Kuinka Norja asutettiin -saaga selittää Harald Kaunotukan (850-933 jaa.) juuria. Harald on kiistatta historiallinen henkilö. Haraldin aikalainen Rognvald -jaarli niin ikään eli 900-luvulla ja tästä laskien alaspäin yksitoista sukupolvea, päädymme karkeasti arvioiden jonnekin 400 -luvun tietämille puolin ja toisin. Tällöin olisi tämä myyttinen jatuliheimon kantaisä Fornjotr elänyt ja vaikuttanut. Jatulit ovat tarun mukaan muun muassa Peräpohjolan rannikolla asunut jättiläiskansa. Sana jatuli tulee ilmeisesti jättiläistä tarkoittaneesta jotun-sanasta.
Jatulien kerrotaan olleen maan asukkaita ennen lappalaisia. Wikipedian mukaan käsitys saattaa tulla saamelaisista taruista, joiden mukaan Jiehtanas-jättiläiset asuivat Suomen seudulla muinoin. Tarujen mukaan Jatulit ovat paenneet leviävän ihmisasutuksen tieltä yhä syrjempään pohjoiseen ja lopulta kadonneet ehkä kokonaan tai muuttuneet hiidenväeksi tai metelikansaksi. Kerrotaan myös, että lappalaiset ovat joutuneet siirtymään suomalaisten tieltä. Lars Laestadius teoksessaan Lappalaisen mytologian katkelmia siteeraa Jacob Fellmania jonka mukaan hiiden väellä on alkujaan tarkoitettu jotakin vanhojen gööttien heimoa. Samalla luodaan sanapolku gööteille so. jooteille, josta ei sanallisesti ole pitkä matka jotuleille.
Meillä on nyt käsissämme sekä jatulit jotka sijoitetaan alkujaan etelä- että pohjoispohjanmaalle ja toisaalta meillä on Snorrin maininta että kyseinen alue sijaitsi Pohjanlahden itäpuolella, päädymme kahtakin kautta pohjanmaan rannikolle. Sitten on vielä maininta vanhoissa kartoissa ja saagoissa tunnettu nimitys Qvenland eli tutummin Kvenland, kuten tätä kainuuta on ulkomaisissa lähteissä nimetty. Se esiintyy ensimmäisen kerran Paulus Orosiuksen (400-luku) mainintana Terra foeminarium amazonumque ja päätyi sitä kautta Alfred Suuren karttaan 800-luvulla. Tämä "naisten ja amatsonien maa" - joka on Adam Bremeniläisen käyttämä termi luo tietenkin mielikuvan naisista koostuvasta soturijoukosta. Asiaa pönkittää ruotsinkielen naista tarkoittava sana kvinna, mutta joka silti on virhetulkinta.
Täytyy ymmärtää kartografian historiaa sen verran, että amatsonit liitettiin yleensä myyttinä tunnetun kartoitetun alueen reunamille. Kun sekin alue sitten kartoitettiin ja tehtiin tiettäväksi, siirrettiin amatsonit uudelleen tunnetun maailman reunamalle. Näin ovat kartoituksen historiassa liikkuneet niin amatsonit kuin myyttiset Riphes-vuoret tai Atlantin ns. aavesaaret. Yhtä kaikki, qwenland liitetään niin väkevästi nykyiseen pohjanmaahan että sen tarkempi perustelu lienee tarpeetonta. Huomaamme että tutkimme asiaa sitten mitä kautta tahansa, päädymme aina samalle alueelle.
Vaan mitä Kwenland sitten tarkoittaa ellei naissotureita? Nimellä on toki useita eri muotoja Cwenland, Qwenland, Kænland joista viimeisimmästä saa mielleyhtymän kainu tai nykyisemmin kainuu. Sanoilla Kainu tai Kvenland voidaan johtaa monenlaisia etymologisia polkuja. Kainuu on tulkittu Lönrrotin mukaan alavaksi maaksi, jolloin se olisi kotikutoista kieltä. Toisaalta jos lähestymme asiaa Alfred Suuren vinkkelistä, sanajuuri olisi Caino ja siitä maininta Caino vero Toronicum vicum jolloin Caino tai Kaino sanajuureltaan Cain olisi sama kuin kaunis. Ei kumpaakaan voi suoralta kädeltä tyrmätä sillä onhan pohjanmaan rannikkoalue saattanut maankohoamisen kiihkeinä vuosisatoina olla hyvinkin kaunis, kun merenpohja tuo esiin yhä uusia valkoisia paljaita hiekkarantoja jotka nykyisin makaavat kasvillisuuden alla. Sitten on oma tulkintani, johon olen hyvin mielistynyt eli että Qwen olisi ideaalisesti sama kuin englanninkielen sana Queen jolloin Kvenland olisi Kuningattaren maa. Queen on johdannainen alkuperäisanasta cwen. Siinä on sama femiininen ajatus kuin naistenmaalla ja liittynee Snaer Vanhan tyttärien kosioretkiin josta tulee pian tarkempaa puhetta. En kuitenkaan väitä tietäväni minkäänsortin totuutta tässä asiassa, mutta toinpahan erilaisia näkemyksiä esiin joista yksi saattaa olla oikea.
Kun siis Orkneylaisten saaga toteaa, että "kuningas" Fornjotr "hallitsi Gotlantia, jonka nyt tunnemme Finlandina ja Kvenlandina" on tietenkin Finlandia tutlkittava finneiksi ts. saamelaisiksi voidaan havaita että Kvenland että -ilmeisemmin - lappi ovat selvästi kaksi erillistä aluetta. "Miten Norja asutettiin -saagan mukaan Fornjótrin Snær-nimisellä lapsenlapsella oli Thorri-niminen poika, joka kirjoituksen kuvauksen mukaan "hallitsi Gothlandia, Kvenlandia ja Finlandia." Tästä vuorostaan erottuu Gotlanti myös omana alueenaan ja sen myötä myös Kvenlandin/kainuun maantieteellinen asema tarkentuu. Tässä on huomioitava erikseen että alueet eivät koskaan näihin aikoihin saaneet omaa nimeään puhtaasti maantieteellisistä syistään vaan vasta kun sen asukkaat pääsivät tietylle sivistystasolle. Puhtaat keräilytaloudet tai idän liikkuvaa paimentolaiselämää viettäneet kansat eivät saaneet karttoihin minkäänlaista merkintää olemassaolostaan.
Syy Kvenlandin nimeämiselle ovat selvitettävissä yleishistoriasta. Elettiin kansainvaelluksen kuohuvia ja kaoottisia vuosisatoja. Idästä päin puskevat hunnit työnsivät kokonaisia kansoja edellään ja aiheuttivat roomalaislegioonille huomattavia tappioita ja työnsivät näitä taaksepäin. Ennen näitäkin tapahtumia "Rooman rauhan" aikakausi päätttyi markomannisotiin jotka katkaisivat Veikselin suorat kauppayhteydet. Nuoremmalla roomalaisella rautakaudella vuosina 200-400 jaa. ei itse Roomalla enää ollutkaan merkitystä Itämeren alueen kaupankäynnille. Painopiste siirtyi lännemmäs ja erityisesti sen provinssi Gallia - etenkin Reinin alue - oli vilkkaassa kauppayhteydessä Skandinavian kanssa. Voidakseen ylläpitää menestyksekästä turkiskauppaa Rooman kanssa, oli Itämeren alueen heimojen haettava uusi kauppareitti vaaralliseksi muuttuneen tanskansalmien ja sen länspuolen rannikkoseutujen sijasta. Matti Huurteen klassikkoteoksessa 9000 vuotta Suomen esihistoriaa mainitaan uuden kauppareitin syntyneen Skandinavian yli Norjaan. Sekä ilmeisemmin Norjan rannikkoa alas Britanniaan ja Normandiaan jossa roomalaiset pitivät vielä valtaa. Tähän kauppaliittoon ovat Itämeren alueella kuuluneet kyseenalaisesti sekä nykyinen Tanska - juutit - että ehkä jossakin määrin myös länsibaltit. Norjan puolella yksi etappi lienee ollut Perunmaa eli nykyisen pohjois-Norjan Finnmark. Aivan varmuudella Gotlannin saari, sekä Ruotsin Mälarenin alue nykyisen Tukholman itäpuolella eli ns. Svea. 300-luvulla Ruotsiin syntyi Norlantiin huomattava keskus, joka on ollut selvässä yhteydessä eteläpohjanmaan kanssa. Maininnan arvoista on, että esimerkiksi kaikki sen aikaiset keihäät eteläpohjanmaalla ovat olleet gotlantilaista alkuperää. On vain luonnollista että eteläpohjanmaan asutusalue on saanut tässä kauppaliitossa etulyöntiaseman, koska se sijaitsee tämän kauppareitin keskellä ja toisekseen mitä pohjoisemmas mennään, sen parempilaatuisia turkikset ovat olleet, ja joiden kysyntä Rooman alueella on ollut kyltymätöntä. Tämä selittää miksi eteläpohjanmaan röykkiöhaudoista on kaivettu niin paljon kultaesineitä, että niitä on aikanaan riittänyt vietäväksi Ruotsiin kilokaupalla.
Tämä kauppareitti selittää paljon miten eteläpohjanmaasta kasvoi myyttinen muinaiskainuu. Se selittää toki paljon muutakin. Kuten sen mitä ovat salaperäiset kivilabyrintit eli jatulintarhat, joita tapaa rannikkoseuduillamme. Jo yksin rannansiirtymän perusteella valtaosa niistä on ajoitukseltaan keskiaikaisia mutta vanhin kerrostuma osuu juuri kansainvaellusten vuosisatoihin. Nykyisin niiden merkitystä ei enää tiedetä ja myöhäisemmän talonpoikaiskansan arveluissa ne eivät koskaan ole olleetkaan muuta kuin teinien kisailupaikkoja, koska niiden alkuperäiset merkitykset olivat jo unohtuneet miespolvia aiemmin ja hautautuneet historian hämäriin. Itämerelle ne ilmaantuvat ensimmäisen kerran Viron rannikolta ja ajankohta jossakin vuosien 0-200 jaa. välisenä aikana. Tällöin Rooman keisari Neron eteen tuotiin virolaista meripihkaa ja sen myötä alkoi silloisten virolaisten - salaperäisiksi jääneiden vendien - kukoistuskausi. Tästä emme tiedä tietenkään mitään koska Viron vuosisatoja jatkunut saksalaismiehitys on tuhonnut tiedon tästä aikakaudesta kenties perusteellisemmin mitä ruotsalaisaika muinaissuomesta. Näillä eväillä ei ole vaikea arvata että jatulintarha on symbolina alkujaan roomalaista alkuperää ja mitä loogisemmin niiden levitttäjät ovat olleet roomalaisia kauppiaita. Ainakin niiitä löytää roomalaisten hallintorakennusten lattioista. Symbolin on ollut tarkoitus ilmentää että kyseinen alue kuuluu ns. rooman kaupparauhan Pax Romanan vaikutuspiiriin. Eli sinne voi turvallisesti mennä tekemään kauppaa puolin ja toisin. Syy miksi sitä löytää myös Suomenlahden pohjoispuolelta johtuu siitä, että silloiset vendit hallitsivat myös nykyistä Uuttamaata ja jossakin määrin myös Varsinais-Suomea.
Tähän yhteyteen sopii varmaan liittää myös ajoittamattomat muinaislöydökset kivilabyrintit eli tutummin jatulintahat. Niitähän tunnetaan määrällisesti eniten juuri Itämeren alueelta. Nimi on luonut olettamuksen jonka mukaan vanhimmat olisivat salaperäisten jatulien rakennuttamia. Otin oikein asiakseni koeta selvittää missä muualla niitä esiintyy em. Baltian vendikansan asuinalueen lisäksi. Yksi löytyy Tanskasta, Ruotsin Sveasta sitten enemmänkin. Satakunnan rannikko on niistä tyhjä lukuunottamatta Vakka-Suomen edustalla olevaa Putsaarta. Sitä vastoin pohjanmaan rannikolla niitä esiintyykin jo kunnon määriä kuten vastapäisen Ruotsinkin rannikolla ja tietenkin torniojokilaakson edustalla. Niitä tunnetaan Finnmarkista Jäämeren rannalta ja muutama Kuolan niemimaan tietämiltä, ilmeisemmin suomensukuisten ja salaperäisten bjarmien rakentamana, ja joka on ollut Norjan kauppareitin päätepiste aina 1200-luvulle asti. Orkney-saarilla on niin ikään muutama, samoin Skotlannissa ja ainakin yksi Britannian itärannikolla. Normandian rannikolla useampikin mutta lienevät roomalaista tai katolista alkuperää. Näiden suhteen pitää tietenkin olla varovainen koska niitä on rakennettu vielä 1800-luvullakin, ja toisekseen keskiajan kirkkoisät rakastivat niitä koska ne valmistetaan piirtämällä ensin risti, jonka kärjistä sitten vedetään kaaria. Siitäkin huolimatta että niitä esiintyisi muuallakin, ne tuntuvat noudattavan tätä muinaista kauppareittiä. Sitäkin merkillisempää on, että kun saagojen kertomuksia lukee Fornjotrin laajalle levinneestä suvusta, paikat ovat tyystin identtiset jatulintarhojen esiintymisalueen kanssa. Se on huikea yhteensattuma.
Jatulintarhan jatkeena voi pitää sisämaasta löydettäviä lapinraunioita. Ne ovat nyrkinkokoisista kivistä rakennettuja spiraaleja joita tavallisimmin esiintyy isojen järvien ja vesistöjen yhteydessä. Niiden rakennuttajiksi on arveltu tuntemattomiksi jääneitä metsälappalaisia, keräilytaloudessa eläneitä turkispyytäjiä ja kalastajia. On vain loogista olettaa että myös nämä spiraalit ovat alkeellisempia merkkejä jatulintarhoista mutta niiden merkitys on niin ikään symboloida kauppapaikkaa jossa toimitaan sääntöjen mukaan.
Jukkis