Oikeastaan jos en nyt ihan viikottain, niin ainakin pari kolme kertaa kuussa kysellään muinaissuomalaisten kadonnuta kuningaskuntaa. Selvästi se on ikivihreä teos jota luetaan yhtä innokkaasti kuin silloin kun se ilmestyi. Joten tajuattehan te, että painaahan se mieltä, ettei millään saa siihen jatko-osaa aikaan.
Niin paljon tekosyitä kun ollaankin kuultu, lienee pääsyy etten ole juurikaan kehittynyt niistä päivistä kun hokasin nämä 33-mitat ja ley-linjat. Tosin ne lässähti pahasti kun alkoi ilmetä että 33-mitat on talvitiemittoja ja ley-linjatkin muinaisrajoja. Sellainen esoteerinen vivahde putosi pois joka teki koko hommasta jännää ja kutkuttavaa. Minähän olen aina ollut huono toistamaan itseäni. Jos ei keksi mitään uutta on vastenmielistä vain toistaa vanhaa.
Tosin ainahan näitä hissuksiin tutkii. Tänään löysin keski-pohjanmaan suunnasta kokonaisen linjan 33-mittoja jotka pannaan tähän oikein näytille. Linja Pyhäjoki- Haapajärvi- Kärsämäki- Siikalatva on aikas pitkä. Erityisesti kun se jatkuu Siikalatvan Sipolan kylästä jossa on ollut vanha kirkonpaikka ja josta 33-mitta Temmekseen. Kun nämä yhdyttää siihen mitä tiedän pohjois-pohjanmaan 33-mitoista muutenkin, kokonaisuudesta syntyy melkoinen verkosto. Jopa niin suuri etten tätä kirjoittaessa vielä tiedäkään.
Tähänastinen teoriani näistä on ollut että homma on lähtenyt liikkeelle muinaisesta satakunnasta ja levinnyt koko satakunnan historiallisen maakunnan alalle aina sinne Päijänteen rannoille asti. Eli ns. ylä-satakuntaan. Jossakin määrin niitä löytää myös muinaisen Rikalan läänin alueelta Salon seutuvilta. Mikä on sitten ollut yhteys Rikalan ja Satakunnan välillä, on vielä auki, mutta jokin yhteys on taatusti ollut.
Tämänpäiväinen löydös. Oikeastaan näitä 33-mittoja kirkkojen välillä löytää aina kun alkaa mittailemaan. Todellista määrää ei edes itsekään tiedä.
Kun satakuntalaiset levittäytyivät pohjoiseen ja tulivat 700-800 -luvuilla Kyröjoenlaaksoon, se selittää paremmin kuin hyvin sikäläiset 33-mitat. Niitä on yllättävän syvällä sisämaassa mutta katkinaisina paloina ja vaikea sanoa onko etappipisteinä toimineet jotkin muinaiset rajakivet tai muut merkit, jotka ovat aikaa sitten kadonneet. Kun tästä sitten irtosi pirkkamiehinä tunnetut soturikauppiaat se selittäisi miten näitä mittoja on tullut myös keski- ja pohjois-pohjanaalle - aina kainuun rajoille asti. Viimeisimmät löytyvät sitten torniojokilaaksosta. Ajallisesti ne ovat 1000-luvulta ja viimeisimmät lienee tehty satakunnassa kuin pohjanmaan rannikollakin vielä 1300-luvulla, aina 1400-luvun alkuun asti. Sitten astui kristinusko tilalle ja "kirkotti" nämä muinaispaikat.
Kun maantieteen kokoluokkaa tarkastelee, siiihen alkaa sisältyä jo lähes koko läntinen Suomi ja itse asiassa puolet koko maasta. Joko on aika päästää irti koko satakunta -teoriasta ja ryhtyä puhumaan Suomesta? Suomi 1.0 kun taas Kustaa Vaasan alistama suomi olisi Suomi 2.0. On siis ollut jokin varhaisempi Suomi josta kukaan ei tiedä, vähäinenkin tieto on kadonnut tai kadotettu ja päälle tehty kokonaan uusi. Huomaamatta että tämä meille tuttu Suomen kehitys 1500-luvulta alkaen on alussa rakennettu jonkun valmiin mallin päälle. Tämä varhaisempi Suomi olisi kokoluokkansa huomioiden jo kokonainen valtakunta maakunnan ja siitä erkaantuneiden siirtokuntien sijaan.
Outoa että tämä varhaisempi Suomi on ollut mittatieteessä näinkin edistynyt. Itse asiassa niin edistynyt ettei sille ole juurikaan vastinetta missään muualla. Vähän kuin tämä aiempi suomenmaa olisi ollut jotain sen aikaisen tieteen huippua ja hallinnut niin mitat kuin sen seurauksena syntyneen kartografian joka syntyy vääjämättä sivutuotteena jos vetelee rajoja satojen ja taas satojen kilometrien matkan. Harmillista että tieto on kadonnut. Emme tunne tämän valtakunnan kuninkaan nimiluetteloita ja hämärästi edes kuningassukujakaan.
Mutta kyllä se siitä. Ajatukset elää jo tällä puolen ja kun on selvittänyt tämän muinaisen valtakunnan tieverkoston ja rajaviivat, löytyy varmasti jokin kolmaskin elementti joka täydentää jo tähän asti hoksattua ja jota en vielä tiedä.
Jukkis