Tämä mun Ollinsaareni ei ole helppo navigoitava. Onhan se ihan järkevää ajatella että ihmiset on asustaneet siellä missä järkevintä on. Tällä alueella ongelmaksi nousee tietenkin nuo isot suoalueet, joista on mahdoton sanoa onko ne olleet Yoldiameren aikana avoimia merenlahtia, murrosvetistä deltaa, saarroksiin jääneitä järviä vai onko olleet soita jo silloin? Onhan se oleellista jos miettii mihin ne on aikanaan jurttansa pykänneet.
No siinähän se tuttu... ai eikö sittenkään? Olikin tällänen kiikkukivi joka vaan keikku muttei ollu tukevaa irtokiveä alla. Muoto reippaan hyljemäinen.
Yhtä kaikki, tällä kertaa valitsin paikaksi Jylhänvuoren. Se on siinä Oriveden Hirsilän länsipuolella, tai vähän kai pohjoiseen. Ihan jo senkin takia että aavistin nimeen kätkeytyvän oivat näköalat.Vähän juu männyntaimenet jo peitti horisonttia. Yllättävää kyllä, se olikin harvinaisen mukava ja helppo reissu. Autolla pääsi käytännössä eteen, maasto oli tasaista kanervikkoa ja mikä mukavinta - traktori oli tehnyt sinne kivan kinttupolun. Pois jäivät se tavanomainen läähätys vuorenseinää noustessa, kosteikot joihin pikkukengät mulskahtavat ja paarmojen armeija keskellä paahteista avokalliomaisemaa jossa harvennushakkuiden risut ja näreet koettavat uskalikon toistuvasti kampittaa.
Otinpa nyt Jylhänvuoresta ihan silkan maisemakiuvan. Tälläistä maastoa on kiva käyskennellä.
Tunnetteko aasinhäntä –leikin? Tai siis sen jossa sanotaan lämpenee..lämpenee ….polttaa…kylmenee. Kyllä tästä mäestä näki heti että siellä lämpenee megaliittialue. Oli tuttuja hyljekiviä. Niitä sellaisia joita ei siis ole rakennettu ts. nostettu toistensa päälle, ja joista voi suoraan sanoa, että ne ovat ihmisten tekemiä, mutta sen sijaan siirreltyjä. Olen näitä hyljekivi –patsaita nähnyt aina tämän tästä.
Merkkasin sinisellä tämänkertaisen käyntini. Luulen että tuossa Haikara-järven eteläpuolella nappaa
Nämä puhdasveriset patsas-kivet ovat varmasti tämän aiheen debunkkaajien ja muiden änkyräskeptikkojen lempikiviä. Niitähän ei voi millään muotoa todistaa ihmisen siirtämiksi omaan asentoonsa, vaan yhtä lailla voi todeta luonnonvoimien niitä aikanaan käännelleen. Väittelyssä on tottakai heikoilla ja vaikuttaa vähän yksinkertaiselta kun inttää niiden olevan ihmisvoimien vääntelemiä. Niitähän kun ei voi todistaa muuten ihmisten tekemiksi kuin kontekstin avulla. En käy sitä tässä nyt laajemmin avaamaan miten erotan luonnonvoimien taivuttamat kivet ihmiskäsien kääntelemästä.
Lintuko siinä lähtee nousuun - ja kohti pohjoista minne muuttolinnut suunnistaa?
Jylhänvuori kertoo että jossain lähistöllä täytyy olla isompikin asutus. Jotenkin vaan oppinut et pienempiä megaliittialueita on tehty pienempiin ja yksilöllisempiin tarpeisiin. On sijainnut kauempana itse kylästä erillisiä synnytysmajoja, kenties kuolinmajojakin. Metsästäjät ovat käyneet erillisissä rituaalimaisissa metsästysmajoissa paastoamassa ja uhraamassa pihamaansa kiviselle hyljejumalalle. Varmaan näin tässäkin tapauksessa.
Äkkiähän se majanpohja sieltä sitten löytyy. Kallion alta ja yhden tutun kanssa on tuossa jo juteltukin paljonko nämä kallioseinämät ja maakivet –erityisesti maaperästä irti olevat – keräävät lämpöä ja pitävät hallat loitolla. Ainakin kasvipuutarhoja pitävät osaavat hyödyntää näitä maakiviä. En väittele tästä kun en alaa tunne enkä siitäkään resonoiko nämä kivet niin että karistavat sammaleet niskastaan.
ja kyllähän se kivikehä, eli jurtanpohja aina löytyy kun vähän viittii ettiä.
Yhtä kaikki, tämä ei ollut tyylipuhdas hukkareissu kuten edellinen. Luulen että kun suuntaan tuonne etelään missä rantaviiva on, saattaa löytyä lisääkin ja kunnollisia.
Jukkis