Lähdin muinaisen saaren länsipuolella olevaa pitkää niemeä tutkimaan kun halusin tietää onko sen pohjoiskärjessä tämä ns. merimerkkikivi. Lintumainen maakivi, opaslintu, mutta rehellisesti sanoen en sitä odottanut löytäväni, koska se on ainoa saari ja muinainen merenkävijä kyllä löytää kotisaarensa muutenkin.
Muinainen "Paalisaari" kokonaan. Teiskossa. Jyväskylän tie tuossa vasemmalla.
Kiva paikkahan se oli ja siellä näkyi olevan ihan retkeilyreittikin eli selvä polku, jonka varrelle on laavukin tehty, en tosin piipahtanut. Alun perin oli tarkoitus tutkia vastarantaakin mutta kun siellä mölysi joku metsäkone, en sitten viitsinyt sinne sekaan mennä.
Punaisella merkittynä se ainoa löydökseni.
Eikä sitten oikeastaan mitään löytynyt joka ei olekaan kumma, koska kuka sitä perustaisi majansa pitkän kallioisen niemen kärkeen, josta juomavesikin pitää hakea ties mistä. Olisi pitänyt vaan jatkaa pidemmälle, lahdenperukkaan mutta kun sinne näkyi olevan pahahko jyrkänne, jonka tiesin joutuvani kapuamaan takaisin, silkka laiskuus iski.Lähdin toista haaraa vähän matkaa joka meni harjannetta pitkin, koska oli niin kutsuvan tasaista kunnes tein paluumatkan hiekkatietä pitkin.
Olen eläissäni tarponut vaikka missä näissä hommissa. Mutten ole koskaan saanut ihan näin helppokulkuista reittiä kulkea mitä Kaarinanpolku oli. Hiekkaharjulla kulkevaa tasaista polkua.
Sitten vaan sisuunnuin. Kyllähän nyt jotain pitää käteen jäädä. Millä näitä bloggauksiakaan kehtaa tehdä ilman tuliaisia? Tutkin sitten ylimmän kohdan ja koska maasto oli helppokulkuista varvikkoa eikä hirvikärpäsiäkään ollut riesaksi asti, niin eksyin metsän puolelle. Ainoa miinus että joku siinä rakentaa itselleen talousmetsää ja oli vetäissyt männyntaimia poikki jotka jättänyt kiusakseni.
Hetihän se siinä näkyi. Kivi maakallion päällä. Vaisto veti kohti ja kun kiersin toiselle puolen, niin olihan siinä punainen aluskivi pantu alle. Sen vieressä sitten pieni kivikehän tapainen, ehkä jotain 4x4m.
Tulihan se sieltä esiin kun antoi vain vaistonsa viedä oikeaan kohtaan. Pihatotemi koska vieressä kiviympyrä muinaisena nahkateltan paikkana.
Tämä on ehkä se yleisin löydös johon törmäilen. Jokin yksinäinen asuinpaikka vähän syrjässä itse pääkylästä ja totemi nahkateltan edustalla. Koska aluskivi oli punainen eli femiininen, olen kutsunut näitä hiljaa mielessäni synnytysmajoiksi. paneutuminen primitiivisiin kulttuureihin on maksanut itsensä. Useilla keräilytaloudessa elävillä kulttuureilla on ollut sääntönä, että naiset synnyttävät todellakin erillisissä majoissaan. Joissakin kulttuureissa, kuten nyt vanhatestamentillisessa, ovat ylipapit karkoittaneet naiset ovulaation ajaksi omille kuukautismajoilleen. Tiedä sitten mikä tässä on totuutena?
Varsin usein se itse keskusmaja on todella suuri, sen halkaisija saattaa olla komeasti yli 10m ja sen ympärillä sitten näitä taidekiviä piisaakin. Siinä on ilmeisesti asustaneet kaikki ja mitä ilmeisemmin se on keskeltä jaettu naisten ja miesten puoliskoiksi. Monet tutkijat ovat sitten ihmetelleet, miten he ovat hoitaneet sukupuolielämänsä mutta kenties juuri näissä naistenmajoissa? Sopivan syrjässä ja sitä yksityistä tilaa. Jos nämä saisi muuten kaikki kartoitettua, voisi laskea montako synnytystä tämä kulttuuri on tehnyt ja samalla saisi aikaan karkean väestölaskennan.
Sitten on tietenkin miestenmajoja. Niiden totemi saattaa esittää eläintä ja nämä maskuliiniset majat omaavat usein allaan harmaan kiven punaisen sijasta. Niiden käyttöfunktio voi olla paljon vivahteikkaampi. Onhan esim eskimoilla sellainen tapa, että kun ryhdytään tosimiesten puuhiin, kuten valaanpyntiin, siihen valmistaudutaan huolella. Valaanpyynti kun ei ole mitä tahansa riistanpyyntiä vaan siihen sisältyy mitä ihmeellisempiä vaaroja ja vaatii metsästäjän koko taitavuuden. Eskimot ennen tätä suurpyyntiä vetäytyivät erillisiin metsästysmajoihinsa jossa suorittivat taikamenoja ja saaliin kunnioittamista. Kun miehet olivat merellä, kyläläisten odotettiin paastoavan ja käyttäytyvän hillitysti. Ehkä nuo miestenmajat ovat jotain tuollaista ja sen vuoksi niiden totemieläinkin esittää lintua tai hyljettä tms.
Onhan se Teisko nätti paikka ja vain puolen tunnin matkanpäässä tampereen keskustasta. Löysin tälläisen järvenpaikan ja mitä oivin lepopaikka.
Mainita voi kuriositeettina että kun tähän maailmanaikaan maaperämme oli saaristoa, siellä oli tuhansittain autioita kallioluotoja. Niissäkin on käyty ja todennäköisemmin niihin on pystytetty metsästysmielessä piilokojuja joiden viereen on rakennettu totemi. Kun hylkeet sitten tulevat köllimään tälläisen piilokojun viereen, käy niille tietenkin hassusti. Paljon muitakin syitä miksi tälläisiä yksittäismajoja olisi rakennettu, keksii tietenkin helpolla.
Senkin voi kertoa että vaikka eksymisvaaraa ei olekaan moisilla poluilla, on mukana aina tapletti ja siinä tuo karttaohjelma. Sehän on mulla ollu jo pitkään risana ja teippi pitää SIM-kortin sisällä. Nyt se oli irronnut enkä sit viittiny sen kanssa alkaa leikkiin ja tietenkin heti löysin itteni suonlaidasta, eli käännyin väärin. Noustessani näin mitä suloisiman näyn eli naisen perseen, joku siinä sitten puolukassa. neuvoi tohon suuntaan viitisen metriä niin pääsee polulle eli en kovin pahasti eksynyt.
Tästä voi esittää loppukaneetin että aivan kommuunissa eivät nuo sen ajan ihmiset ole eläneet vaan heillä on ollut myös privaattipuolensa, eli on ollut toimintoja jotka eivät kuulu yhteiseen elämään. Samaan aikaan kiinteää heimoa mutta myös yksilöitä tuntien tarvetta väliin eristyä muista. Sen vuoksi on tehty näitä yksittäismajoja sinne tänne muinaisen saaren autioimpiin kolkkiin ja kenties tarvittaessa lähisaareenkin.
Jukkis