Linnavuorien ongelma on ollut pitkälti siinä, että rahvas on nimittänyt linnavuoriksi kaikkia korkeita tai matalia kumpareita joissa on ollut jotakin ihmistoimintaa. Samaan nippuun menee niin ne oikeat vartiovuoret, sota-aikojen pelkät pakovuoret, kuin ns. pyhät vuoretkin joiden päällä jumalisto asustaa. Monia eri käyttötarkoituksia ja esittelen tässä yhden uuden, vaikkakaan mitään konkreettisia todisteita ei siihen tulekaan löytymään.
Muinaisessa tieverkostossa tämä satakuntalainen kalatie Laitilasta Eurajoelle tunnettiin alkujaan meritienä, mutta se on tunnettu myös ruumistienä. Ruumistie siksi, että papisto kun alkoi saada otetta rahvaasta se kielsi hautaamisen lähelle kalmistoon ja vaati hautausta siunattuun maahan. Käytännössä alkoi Kodisjoelta vaivalloinen matka kohti Irjanteen kappelia.
Kodisjoelta erkani oma haaransa Kaljasjärven eteläpuolelta Vermuntilaan joka muinaistienä on muuten edelleen olemassa tukkitienä. Ajattelin sitä käydä ensi kesänä viimeistään kattomassa koska se kiinnostaa senkin vuoksi, että sen varrella on pronssikautisia röykkiöitä. Vaikka me aatellaan että ne on tehty merenrantoihin en kokonaan osta ajatusta. Niiden kivet on täytynyt tuoda paikalle härkävankkurein, joten jokin merenrantapolku on voinut tässä olla jo 1000 ennen ajanlaskua. Pronssikautinen tiestö onkin tyystin tuntematon aihepiiri ja ilmeisesti rautakautinen kulttuuri peri ne itselleen. Reitti Vermuntilaan ja siitä Unajan satamaan on varmuudella ollut käytetty jo tuolloin.
Punaisella merkitty Linnavuori Kodisjoen eteläpuolella suurin piirtein satakunnan ja varsinaissuomen rajalla. Vihreällä merkitty vanha tieura Unajan satamaan. Tässä linnavuoressa on ilmeisesti ollut muinainen tietulliasema verottamassa sitä, mitä Unajan satamasta on kiikutettu.
Sen sijaan keskiaikaisen tiepohjan reitti Unajan/vasaraisen kautta Raumalle ei ole ollut mahdollinen ennen 1300-lukua, juontuen maankohoamisesta joka vielä tuolloin on pätkinyt tien merenlahtiensa avulla.
Kodisjoen eteläpuolella on mielenkiintoinen paikka Linnanmäki vierellään Linnansuo ja Linnanoja. Se sijaitsee melko tarkkaan varsinaissuomen ja satakunnan rajalla. Sitä voisi ajatella että siinä on ollut linnoitus suojana pohjoisen pakanoita vastaan, mutten oikein osta ajatusta. Jotain siinä on kuitenkin ollut koska monet perimätiedot tietävät paljon ilkeistä linnanvoudeista jotka tavallisesti saavat surmansa tulipaloissa tai joutuvat muuten vaan mierolle. Ilmeisemmin näitä varustuksia on ylläpidetty paikallisväestön selkänahasta joten kertomukset ovat sen mukaan. Tämä linnanmäki on ollut matala tasalakinen kallio johon ei sovellu mikään puolustuksellinen ajattelu. Se että perimätiedot puhuvat vielä rautaporteista yms on jälkipolvien sepitelmää sillä mitään vartiokoppia kummempaa niissä ei ole voinut olla.
Näitä on toki muitakin. Mainita voi Koski TL lähistöllä olevan hevonlinnan joka sekin on hämeen/uudenmaan rajalla ja tavallaan tien alkupäässä. Voi tietenkin ajatella että niissä on vartioitu ettei myyttisen ja salaperäisen pakanallinen hämeen miesväki putkahda yllätyksenomaisesti keihäineen kaikkineen vähän verottamaan. Tietulli lienee loogisempi.
Erinäiset tienkäyttömaksut ja niiden historia voidaan ulottaa jo roomalaisten aikaan ja vähän kauemmaksikin. Kautta aikain hallitsijat ovat keksineet verotuskohteita. Suomessa tämä on ollut vierasta johtuen siitä, että tapa oli tuntematon Venäjän keisarikunnassa.
Tullilaitoksen historia ei tunne tästä maasta tietulleja. Näihin maailmanaikoihin se olisikin ollut vaikea kontrolloitava ettei toisen maakunnan äijä tuo turkiksiaan kaupalle ilman että suorittaa siitä veroa. Sitä voi kytätä tienposkessa mutta kuten on nähty, talvitieverkosto puikkelehtii pitkin metsiä ja kesällä vartija katselee avuttomana kun mäkitupalainen soutelee pitkin järvenselkää. Tulleja toki tunnetaan. On ollut siltatulli ja on ollut veneille väylämaksu mutta käytännössä tullaus on tapahtunut aina kauppalan portilla. Näitä oli vielä ruotsinvallan aikaan jokaisen kaupungin edustalla kunnes maamme joutui venäläisvallan alle, ja koska tämä oli niin vierasta venäläisille, he lopettivat sisämaan tullit samoin tein. Hyvä niin.
Näyttää kuitenkin siltä että jossain kohtaa historiaa, on ollut käytössä tiemaksu. Ketkä sitä ovat perineet ja milloin, on vielä tietämätöntä mutta monet linnavuoret varsinaissuomalaisen tiestön alussa tai lopussa puhuvat vahvasti tämän teorian puolesta. Varsinaisuomen sisälläkin on näitä mystisiä linnavuoria jotka tuntuvat liittyvän tiestöön. Emme tiedä vielä kaikkea, mutta jo se että tiedämme ettemme tiedä, on sekin alustava saavutus.
Jukkis