kevätreissuja kannattaa nyt tehdä - ainakin jos on tällänen kivibongari kuten minä. Tiepohjat on vielä jäässä ja nyt kelpaa painella huonompiakin tukkiteitä ilman pelkoa että jää mutaan kiinni. Niinpä nättien päivien osuessa kohdille, lähdin sitten minäkin liikkeelle. Turhaan tietenkin mutta sen olikin tarkoitus olla vain tiedustelukeikka kannattaako paikalle tulla kesemmällä.


Jos jostakin kannattaa "luonnon muovaamia geologisia muodostelmia" etsiä niin muinaisranta -ohjelmalla. Kun jääkausi nostaa kiven toisensa päälle, niin kyse on tietenkin sattumanlaista, missä se tekee niin ja millaisessa paikassa. Sellaisen etsiminen metsästä tyystin mielivaltaisesti on tietenkin kuin etsisi neulaa neulasuovasta. Koska teoriaherrojemme mielestä koko maa on ollut yhtä jääkenttää, niitä voi tietenkin olla missä päin tahansa ja niiden erillinen etsiminen on silkkaa hakuammuntaa.

kaanaa
Tältä näytti Teiskon Kaanaassa 12 000 vuotta sitten kun paikka oli vielä merenrantaa. tässä on kyllä niin potentiaalinen paikka mesoliittikauden varhaisasutukselle, ettei tosikaan. Suojaisaa poukamaa ja makeaa juomavettä. Kun käyn täällä kesällä tutkimassa, voin nyt jo luvata että jotain tulee löytyyn.

Mutta onhan tässä sen kymmenen kertaa jo tullut osoitettua että mulla on tällänen maaginen kyky. Yliaistillinen lahjani pohjaa tietenkin siihen, etten edes ajattele luonnon niitä tehneen, vaan ihmisen. Niiden ensimmäisten ihmisten jotka tulivat tänne, ja koko maa oli silloin vielä saaristoa, joten etsinnän ensimmäinen vaade on etsiä niitä vain ns. ylimmän rantaviivan alueelta. Suomeksi sanottuna korkeuskäyrältä 160-180m. Sitten on tietenkin etsittävä sellainen paikka johon nämä alkusuomalaiset valaan- ja hylkeenpyytäjät olisivat pykänneet kylänsä. Näissä asioissa vaateet ovat samoja kuin kaikilla vielä nykyäänkin. Lahdenperukat, poukamat, katveet ja joku suojaisa saari aallonmurtajana edessä ovat oivia paikkoja.

kaanaan saari
"Kaanaansaari" kokonaiskuvassa.

Tämän kesän projekti on tuo teiskosta ruoveteen ja juupajoelle ulottuva muinaissaari jonka rantamia olen nuuskinut löytäen muutaman potentiaalisen kiven sieltä täältä mutta valtaosa on silti ollut hukkareissuja. Olen oppinut tästä kulttuurista paljon, he ovat vältelleet liian isoja saaria. Ilmeisesti siksi että niiden kiertäminen veneellä on ollut energian tuhlausta? Tällä saarella on toki ollut asutusta; Ollinkivi, Lakukivi ym todistavat että ovat asuttaneet sen koilliskulmaa.

Nämä ovat asioita joita on vaikea kertoilla sellaiselle, joka ei tiedä asiasta juurikaan. Tavallinen maallikko tosiaan ajattelee että kivet toistensa päällä ovat luonnonilmiö, ja mitä muutakaan hän osaisi ajatella? Ollaanhan tässä kokonaisen kulttuurin jäljillä josta kukaan ei tiedä mitään. Toinen että hyvin harva on perehtynyt mesoliittikauteen, koska silloin ei vielä hiottu tai muotoiltu kiviä vaan otettiin maasta luonnonkiviä mitä tarvittiin, ja hylättiin käytön jälkeen. Tämä se aikanaan oli Susiluolankin episodin pääriita, millä todistaa luonnonkivestä että sitä on ihminen pitänyt työkalunaan 30000 vuotta aiemmin? Ei mitenkään.

Yhtä kaikki, auto kääntyi Kaanaassa kohti muinaissaaren sisäosaa hiekkaista mökkitietä pitkin. Hyvää jäätynyttä tiepohjaa ja pian tulikin eteen sellainen nousu, etten muista vastaavaa kuin Norjasta. Toppasin sitten haarauman katveeseen ja lähdin tarpomaan. Jokin kasvillisuudessa ei oikein täsmännyt ja kun astuin metsähallituksen puolelle, silmä kiinnittyi kivimuurin näköiseen. Se on muinainen rantaviiva mutta miten voi rantaviiva olla ylimmän rantaviivan yläpuolella? Tabletti auki ja sijaintiaan katsomaan karttaohjelmalla ja just - olin topannut yhtä sivutietä liian aikaisin ja seisoin yoldiameren sijasta ancylusjärven rantaviivalla. Myöntäkää että jotain olen oppinut minäkin lukemaan merkkejä missä kohtaa muinaisrantaa ollaan.

koski
mutta juu....komeesti virtaa kevätvedet nyt. Kuva Kurun puolelta kun kerran näsijärven ympäriajo oli ohjelmassa.

Enkä minä sitten viitsinyt käydä katsastamassa sitä oikeaa kohtaa ollenkaan. Muija kyydissä ja tiesin sen pitkästyvän. Olin luvannu sille näsijärven ympäriajon ja oli vaan tarkoitus silmäillä maastonmuotoa ja kasvillisuutta, metsäpohjaa ja onko maakivien päällä sammalta vai ei, ja kaikki tämä kertoo onko siellä ollut ihmisiä. Mutta sen ehtii toukokuun lopullakin kun routakausi on takanapäin. Olen kyllä miettiny koko muinaissaaren kiertämistä reppu selässä nukkuen kesäyönä maastossa ja lähtien taas aamuyöstä liikkeelle. Se voisi olla hyödyllisempää kun tämä autobongailu jossa näkee vaan pisaran kerrallaan. Yleensähän nämä muinaisasukkaat ovat järkevästi vetäneet oman polkunsa aina saaren keskikohdasta käsin josta ne haarautuu kun kalanruoto rantakyliin. Ei ne polut mihinkään häviä edes vuosituhansissa. mutta se jää nähtäväksi, onko allekirjoittaneesta sellaiseen urakkaan.

Jukkis
Piilota kommentointilomake