Keskellä koronakaranteenia lähes epätoivoiset ajeöureissut Tampereen ympäristökunnissa alkaa jo lähestyä aallonpohjaansa. Tällä kertaa reitti osui Metsäkansan kirkolle. Sinne ei muuten eksy vahingossakaan yksikään turisti tai sunnuntai-ajelija, ja harva osaa sijoittaa koko paikkaa edes kartalle. Kunhan kävin ittekin kattomassa, elämäni ekaa kertaa.


En minä ny viittis millään mollata kenenkään asuinkulmia, mutta kun maaseutuja ajelee, on valtaosa niistä kauniita. Aurinkoisia peltovainioita, seassaan avokallioita ja katajaa kasvavia metsikön tapaisia. Maastosta näkee että on lammasta pidetty varmaan rautakaudelta saakka. Sitten on ne syrjäkulmat. Metsäkansa näkyy olevan vähän sellainen.

metsakansan kirkko
Metsäkansan kirkko. Hyvin harmoninen paikka eikä ihme että se on suosittu hääkirkko.


Auto huristaa halki seudun jota rikkovat pihamaat, jotka on täynnänsä romua ja ryönää. Traktorit muuttaneet pihat mutavelleiksi ja sen takana joku 70-lukulainen lautatalo. Peltihalli tottakai ja harvoin osuu katse perinnenavettaan. Asuintalot niitä tasakattoisia. Metsät on talven jäljiltä hakattu ja avohakkuu näyttää kuin siinä olisi sodittu. En minä sitä pahaksi pane. Jostain syystä nämä ovat kaikki täällä räkämetsää. Sekapuuta, yleensä havuvoittoista ja loputonta louhikkoa jonka päällä myrkynvihreää sammalta. Niihin ei mene edes kuselle. Miten tätä nyt kuvaisi; maaseutua alkeellisimmillaan. Alkeellisella ymmärrän että on vain väistämätön vailla perinnemaisemaa, kuin olisi väkivalloin juurrutettu tilus siihen kohtaan kun se osuu. Seassa kivikkoa kuin siihen olisi patoutunut koko kambrikauden raivo, ja joka kivestä tuntuu heijastuvan sanatonta uhkaa. Voi tietenkin olla että tältä maaseudut alkukeväästä näyttävät muutenkin.

Toisaalta on sanottava että paluumatka sitten olikin romanttisempi. Piti ajaa Toijalan suuntaan ja ilmeisesti olisi pitänyt kääntyä säpissä olevan kyläkaupan kohdalta, mutta minäpoika jatkoinkin suoraan. Sitten en enää ollenkaan tiennyt missä olin ja piti oikein luntata googlemapsista. Ilmeni että se oli sellainen vanha-vanha -tie jossain pikateiden ja moottoriteiden keskellä, vieläpä yllättävän hyväkuntoisena. Mitä nyt vähän pompotti lievissä kuopissa mutta niitä nyt on kaikilla sorateillä.

Nyt sitten päästään asiaan. Metsäkansan kirkko ei sensijaan ole pettymys. Hyvinkin idyllinen ja pieni hyvinhoidettu hautausmaakin kontrastina niille tiluksille joita menomatkalla osui silmään. Rakennettu 1939 aikakautensa ns. italialaisessa hengessä. Tiettävästi sen alla ei ole mitään vanhempaa mikä on vähän outoa, koska täältä lähtee kumminkin kaksikin 33-mittaa. On melko jämptikin 33.3 km hattulan uudemmalle kirkolle ja sitten on 33.7 km Tottijärven kirkkoon. Epätarkkuus ilmentää että alkuperäinen mittapiste ei taida olla ihan kirkon kohalla vaan rannempana.

metsakansa
Metsäkansan kirkon 33-mitat Hattula-Metsäkansa-Tottijärvi. Viiva menee lähes suoraan vesilinjaa seuraten. Jostain syystä se muuten menee vesilahden kirkon päältä, mutta se lienee sattumaa?

Näihin 33-juttuihin varmaan moni suhtautuu skeptisesti, ihan siitä syystä, että niistä ei kukaan mitään tiedä. Ne ovat vanha talvitieverkosto. 33.3km on standardimitta joka periytyy jo jostain Rooman ajoista ja ilmiselvästi se on ollut käytössä vielä 1300-luvulla katolisena aikana. Tuhatvuotisena perinteenä joka katosi kuin savu ilmaan uskonpuhdistuksen myötä ja unohdettu tyystin. "kaksi päivää tuohon suuntaan" neuvoo hattulalainen kohti tottijärveä ja sen takana häämöttää kokemäenjoki meren suuntaan. Oiva oikotie kulkematta lempäälän kautta. Jossain siinä metsäkansan kohdalla sitten joku taukotupa, lepopaikka yön ajaksi. Niistä ne kirkkoisät sitten tekivät kappeleitaan, ja niissä väijyi kauppasaksa kertomassa että mitä sinne merenrantaan asti - minä ostan pois! Syntyi tavarankuljetuksen verkosto. Talvitie. Se joka suli joka kevät pois.

Tässä kohtaa on kartasta helppo nähdä että hattulan ja tottijärven välinen alue on kuljettavissa vesistöjä pitkin. Siellä sitten ollut keskellä jäätie jota hevonen rekimiehineen jolkottaa. Vasta nyt alkaa minullakin olla näihin 33-juttuihin ammattimaisempi ote, ja osaa jo katsoa meneekö nämä mitat järvenselkiä, tunnettuja keskiaikaisia tieuria ja jokia myöten - ja meneehän ne. Menee tämäkin. Voi olla että nykyisellään Metsäkansa on rujo ja alkeellinen takamaasto mutta jotain tuntematonta historiaa se silti omaa.

Jukkis
Gravatar
Arvostaja
Muinaisia seutuja. Siellä suunnalla oleva Vedentaan kylä on ollut hyvin pitkään asuttu ja tietysti Rapolanharju siinä lahden toisella puolella.
Metri on kymmenesmiljoonasosa matkaa päiväntasaajalta pohjoisnavalle. Sen takia 33,3 näyttää "järkevältä" mitalta. Etelä-pohjoissuuntaan saatettiin mitata asteita astrolabiumilla. Sellainen keksittiin aikoinaan Kreikassa.

Piilota kommentointilomake