Tiedostan toki olevani korkealentoinen ja tarvittaessa hyvinkin vaikeaselkoinen kun pohditaan näitä muinaisjuttuja. Edellisestä kirjoituksesta tuskin kukaan tajusi mitään, joten ehkä edes kerran eläissään pitäisi paneutua lukijakunnan saattamiseksi samalle aaltopituudelle. ihan näihin perusjuttuihin pohjatietoa antamaan. Tällä kertaa siis mietimme, onko suomen kamaralla koskaan nähty ritarikuntia.


Vastaus on tottakai kyllä sillä tiedämmehän me, että kaikissa kivilinnoissa Turunlinnasta aina Hämeenlinnaan, Viipuriin ja Olavinlinnaan on nähty ritareita. Arvattavasti taustat olivat teutoniritareissa päätellen maamme saksalaisvetoisuudesta. Sehän on myös asia josta ei paljoa huudella. Käytännössä asia kai meni niin että 1500-luvun lopun nuijasodassa ruotsalaiset viimeinkin heittivät saksalaiset pois maamme kamaralta. Sitä ennen koko porvarisluokka, kauppiaat (hansa) että sotaväki (teutonit) koostuivat yksinomaan saksalaisista. Ruotsin suurvallaksi tähtäävä historiankirjoitus kummasi tämän kaiken pois, ja kirjoitti itsensä tilalle. Ruotsalaisilla ei vastaavasti ole ollut ritarilaitosta asettaa tilalle, koska sen nousu suurvallaksi tapahtui niin myöhään, että ritarihuoneet olivat jo kaukaista historiaa.

Meitä ei tietenkään kiinnosta saksalaiset ritarikunnat, vaan kotomaamme oma kansallinen ritaristo. Oliko sellaista? Varsin potentiaalinen ehdokas ovat olleet pirkkamiehet, joista ei toki mitään tiedetä, koska juuri sellaisia asioita ruotsalaiset ylikirjoittivat ja koettivat kadottaa.

Nämä ovat sen tason kysymyksiä jotka selviävät kontekstin avulla jos ovat selvitäkseen. Jossain siinä 800-900 -lukujen taitteessa ei vielä puhdasverisiä ritareita ollut, vaan enemmän oli kyse heimokuntien armeijasta. Keihäs- nuija- ja jousimiehistä ja vain heimopäälliköt esintyivät ratsain. Juuri se mielikuva barbaareista karvavaatteineen parta tursuten. Oli toki kuninkaita joilla oli varaa vähän sivistää tätä väkeä ja haalia kunnon tavaraa rooman legioonien tapaan.

vihkiristi
Lähes kaikissa keskiajan kivikirkoissa on seinällä vihkiristi joka on joko musta (teutoni) tai punainen (temppeliritari). Vihkiristit ilmentävät rakennuttajien olleen 1300-1400 -luvun hansoja jotka edelleen ylläpitivät symbolinaan saksalaisritarien mustaristiä vaikka itse ritarit ratsuineen alkoivat jo kadota. Punainen risti tulee taas niistä temppeliherroista jotka pakenivat joko tanskaan tai mieluummin tallinnaan teutonien hoiviin. Templareilla oli teutonien parissa edustusto tallinnassa jo ainakin 1200-luvun alusta saakka.

Ritarien aika koettikin siis ristiretkien aikaan 1000-luvulta eteenpäin ja tämä yhteiskuntaluokka tulisi synnyttämään kokonaisen feodaaliajan, kunnes rutto sen kukisti, kuin sekin että ristiretkien aika alkoi olla ohi. Sen kaiken myötä syntyi ratsuväkiarmeija että järjestäytynyt sotajoukko.

Itämeren alueella kehityskulku oli tietenkin toinen, eikä meillä nähty ratsuväkeä. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että viikinkivene ajoi saman asian tehokkaammin ja barbaariaika olikin enemmän merisissien yllätyshyökkäyksiä, joita sitten näihin maailmanaikoihin riitti joka vuodenajoille.

Jos jossakin suomalaiset tutustuivat järjestäytyneeseen sotajoukkoon, niin Bysantin hoveissa ja sen henkivartiokaartissa, joissa skandinaaveja tiedetään olleen. Kuten myös venäläisruhtinaiden palkkalistoilla ja viimeistään täällä he tutustuivat ratsuväkien toimintaan kuin myös jalkaväen organisoituun äkseeraukseen. Sen taidon he toivat kotipuoleen. Jonkinlainen feodaalijärjestelmä alkoi elämään myös kotosuomessa, koska ainakin kartanolaitos alkoi ilmaantua idän suunnasta. Sitä ei tiedä oliko kartanolaitoksen yläpuolella myös jonkinsorttinen maakunnan kokoisen kuningashuoneen edustaja, mutta ilmeisesti. Talonpoikaisluokan näkökulmasta nämä nimet eivät ole olleet vaalimisen arvoisia, sillä niiden yhteyteen syntyi myös verotus tieveroineen sekä tullilaitos, kenties pakollinen sotapalveluskin kun jossain sotia piti.

1200-luvulla elettiin ritarilaitoksen kulta-aikaa ja tässä kohtaa baltiaa ja nevan suistoa himoinneet teutoniritarit yrittivät myös uudellemaalle, mutta legendan mukaan hämäläiset heittivät nämä mereen. Jonkinlaisen organisoidun sotalaitoksen myös hämäläiset ovat omanneet, koska muuten olisi käynyt toisinpäin.

Jos jokin tätä organisaatiota vastaa niin pakostakin sen on oltava Pirkkamiehet. Pirkkamiesten johtaja Matti Kurki teki ainakin pohjanmaalle sotaretken jossa otti panttivangeiksi Lappajärven Pyhävuorella lappalaisten esikoispojat. Kun eivät kuitenkaan alistuneet, esikoiset tapettiin. Lapin valtaus oli alkanut. Tähän maailmanaikaan ritarikunnat, jotka elivät feodaaliajassa pyrkivät valtaamaan maapinta-alaa enemmänkin. Siinä missä teutonit työntyivät itään, työntyi pirkkamiehet pohjoista kohden, edeten Siikajoen latvoille asti. Sanotaan Pirkkamiehistä mitä tahansa, heidän toimintansa tapahtui samassa rytmissä kuin muidenkin ritarihuoneiden.

patsas
Muualla ei pirkkoja enää tapaa kuin tampereen hämeensillan kivipatsaissa. Itsehän olen sitä koulukuntaa joka uskoo vissisti että muinainen ja vähän myyttinenkin suur-Pirkkala hiidenteineen on ollut pirkkalaitoksen keskipiste. He valtasivat lapin ja vasta aikain päästä perustivat sinne siirtokuntiaan.

Erityisen korostavaa ovat rituaalit, joskaan niistä emme kaikista tiedä. Yksi tapa kunnioittaa ritarin kuolemaa oli asettaa katkaistu miekka samaan hautaan. Sillä oli väkevä symboliarvo, sillä se antoi ymmärtää, että tämä ritari on sotansa sotinut. Kun tarkastelee pohjoisen miekkalöytyöjä, huomaa että valtaosasta niistä on kärki katkaistu. Syynä voi tietenkin pitää suppeimmassa näkökulmassa, etteivät hautarosvot kalua arvokkaita miekkoja, mutta tämä tuskin on luultavaa. Se vain noudattaa sitä samaa perinnettä joka on tuttua myös temppeliritareille että teutoneille. Toinen tapa ritareilla on ollut seremoniamiekat eli lyhyt ja pitkä miekka. Kun Janakkalan miekkamies kaivettiin esiin, ei voinut olla kummallista, että hänen haudassaan oli myös lyhyempi pronssimiekka. Tämä lyhytmiekka rituaaliesineenä, on niin yleinen, että sitä on esiintynyt myös 1600-luvun japanilaisilla samuraisotureilla.

Tässä on vahvoja viitteitä että pirkkojen rituaalitavat ovat hyvin yhteneväiset muiden ritarilaitosten kanssa. 1300-luvun jälkeen ritareiden aikakausi alkoi olla ohi. Alkoi kehittyminen kohti talonpoikaisarmeijoita, joiden pitkät keihäspeitset sysivät äkkiä ratsuritarin satulastaan. Ensimmäisiä tykkejä alkoi ilmaantua, ja kun niiden piiput olivat täynnänsä rautaromua ja kettinkiä, ne silppusivat äkkiä kokonaisen ratsuväkirynnäkön. Muskettejakin kehiteltiin jolla ampua turvallisen matkan päästä. Vielä kun tähän yhdyttää rutonjälkeisen maailman talonpoikaiskapinat, alkoi ritareilla linnoissaan olla täysi työ edes ylläpitää saavuttamaansa. 1400-luvulla tultaessa kaikki alkoi olla ohi.

miekkamies
Janakkalan miekkamiehen miekat. Kaksi miekkaa kuuluu ritariperinteeseen sen lyhyemmän ollen se serenomiallinen `seppukumiekka´ kuten samurait sanoisivat. Jostakin tuntemattomasta syystä vain lyhyemmän miekan terä on katkaistu ennen hautaanpanoa.

Ritarikunnilla oli myös ekonominen puolensa, ja asetelma kääntyi ylösalaisin. temppeliritareista. keitä puhdistuksessa jäljelle jöi, alkoi tulla pankkiireja, ja teutonienkin ekoniminen osasto hansat alkoivat pääsemään niskan päälle, ja ritarointi alkoi olla enää seremoniallista. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa että miekkaa viuhuttavista pirkoista alkoi tulla myös enemmän verottajia kuin sotijoita, kauppeja, jotka kilpailivat kauppasaksojen kanssa. Siinä missä tarinat pohjoisesta vielä 1300-luvulla kertovat kemijärven verilöylystä, piitimenlapin epäonnisesta sotaretkestä, jossa jopa sotapäällikön kruunu joutui saamelaisten käsiin ja lopuksi vielä enontekiön murhatöistä, ne tarinat alkoivat jäädä taka-alalle. Enemmän oli kyse pakkoverotuksesta, johon päästiin 1400-luvun lopun innovatiisimman keksinnön avulla eli paloviinan. Lappalaisile epäedullisia kauppasuhteita, ja erityisesti sitä, ettei lappalaisia saa kristillistää, näyttelivät pääosaa. Kristittyä kun ei voinut auvoisesti riistää ettei joudu kirkon kanssa hankaluuksiin. Systeemi romahti vasta Kustaa Vaasan myötä, kun hän oli saanut Suomen länsirannikosta pitävän otteen.

Tässä on paljon ainesta siihen että pirkat ylläpitivät ritareiden rituaaleja, sotivat kuten ritarien kuuluukin ja yleensäkin ylläpitivät sitä miekkavetoista kulttuuria, joihin muinaisharrastajamme aina haksantavat. Se ketkä sitten olivat heidän päälliköitään, millaista valtajärjestelmää täällä on edustettu jne on sitten oma lukunsa.

Jukkis
Gravatar
juppe
Aseistahan sen näkee, millon on pitäny tappaa mitäkin, ja ritareita vastaan kehitettiin hilpari, millä ne voi vetää alas hevosen selästä ja lopettaa. Muuten se ei oo ollu kovin häävi ase, niin että siitä näkee, millon piti opetella puolustautuun ritareita vastaan.
Piilota kommentointilomake