On olemassa syynsä miksi linnavuoria ei ymmärretä. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä että niiden takana vallitsee tämä legendaarinen pakanallinen ajattelu. Onhan meilläkin tyyppejä jotka etsivät ja jäljittelevät pakanallisempaa aatosmaailmaa, mutta jos puhutaan jostain 500-luvun ihka aidoista pakanoista - ei me niistä mitään tiedetä.
Linnavuorethan ovat sikäli erikoisia että jos ei oteta huomioon niitä uhrikukkuloita joita ikiaikaisten kartanopihojen vieressä näkee, oikeat linnavuoret tapaavat olla kaukana asutuksesta. Linjamaisuus selittyy sillä, että ne ovat muinainen raja. Raja idän ja lännen välillä ja hämäläisistä linnavuorista näkee että rajaa on myös siirretty jossain kohtaa. Vanhin menee Siurosta aina haminaan linnavuorien ketjua seuraten, mutta myöhemmin sen päätepisteeksi on muodostunut Porvoo. On kaksi rajaa.
Linnavuorien ketju - se vanhempi.
Raja joka on edelleen olemassa, sillä samainen alue erottaa itä- ja länsisuomalaiset toisistaan. Geneettisesti, kulttuurisesti ja murteellisesti. Ahaa...todetaan nyt. Ne ovat vartiovuoria, rajalinnoituksia ja vastaavat sitten sitä mielikuvaa hämäläisistä lännen etuvartiona. Tämä ajatus on looginen, joskin väärä. Oikeampi tapa on ymmärtää aikaa ennen kristinuskoa kun asiat olivat liminaalisia. Sana tarkoittaa muodotonta, hahmotonta - jotain syvän harmaaseen vyöhykkeeseen liittyvää. Asiaa joka ei kuulu mihinkään.
Liminaalisia asioita ei tarvitse kaukaa hakea. Sellainen on keskiyö, tuo kuulu aaveiden aika, joka ei kuulu kumpaankaan vuorokauteen. Tasauspäivät eivät kuulu mihinkään vuodenaikaan. Rippi-ikäinen tyttö ei kuulu aikuisuuteen eikä lapsuuteen, ja sikäli helppo saalis paholaiselle manaaja-elokuvien hengessä. Portti, kynnys tai tienristeys eivät kuulu mihinkään. Niihin kaikkiin luonnollisesti kulttuuriperintönä liittyy aikamoinen kavalkadi taikauskoisia käsitteitä.
Ja sitten on raja. Tuo kuulu ei-kenenkään-maa joka ei kuulu kummallekaan puolelle. Wanha kansa tiesi oikein hyvin että se toimii myös porttina meidän ja toispuoleisten maailman välillä. Sellaisia alueita luonnollisesti kavahdettiin ja pidettiin vaari, ettei raja kulje kovin läheltä asutusta. Meidän kansanperinteemme, kuten muidenkin, vilisee kaikenmaailman rajahuutajia ja rajapiruja. Ihminen myös, ainakin noidat, ovat aina halunneet myös kontrolloida näitä toispuoleisia maailmoja ja niistä saapuvia asukkeja. On olemassa syynsä miksi paholainen väijyy tienristeyksissä, joka ei kuulu kumpaankaan tiehen, ja opettaa mielellään kaikkia paholaistaitoja kuten soittotaitoa tai kortinpeluuta. Linnavuoret astuvat tässä kohtaa mukaan, sillä mikä sen helpompi paikka tavata edesmenneitä esi-isiään tai maahisen väkeä. Tietenkin niihin pitää mennä vain silloin kun useampi liminaalinen asia yhdistyy. Täysikuu on hyvä koska se ei kuulu nousevaan eikä laskevaan kuuhun, tasauspäivä vielä parempi.
Nyt te ymmärrätte miksi kylmiltään ei voi linnavuoria ymmärtää ja vielä vähemmän niiden ketjumaisuutta. Modernin ihmisen maailmankuva on tästä kaukana ja koko se filosofia, jota muinaiset noudattivat, ovat kadonneet aikaa sitten. Meille ei avaudu miksi linnavuorien päälle on rakennettu varsin usein pieni symbolinen porttirakennus mutta ei juuri muuta. Mutta nyt tiedätte kun kerroin. Tämä olis muuten paljon laajempi juttu mutta olkoon nyt tällänen typistetty versio.
Jukkis