Ei hulluruoho itselleni mikään tuntematon aine ole. Nuorena sitä vedettiin erään nimeltä mainitsemattoman lääkkeen muodossa jota silloin sai apteekista ilman reseptiä. Hulluruoho on siis psykedeeli eli aiheuttaa massiivisia kuulo- ja näköharhoja. Uskoakseni sellaisen tilan jota skitsofreniaksi kutsutaan, sillä erolla että aamulla kaikki on ohi kun taas skitsofreenikon elämä on pysyvästi sellaista. Sellaista vedettyään ei auta haahuilla kaupugilla koska ei voi tietää mikä on totta ja mikä ei. Paljon sitä vedettiin sisätiloissa myös kaveripiireissä, sitä istuu sohvalla silmät pyöreinä ja kaveri nostaa maton kulmaa: mitä te siellä teette." Ei se mikään hupiaine ollut silloin - yliannos tiesi sairaalaan verenvaihtoa.
Jossain määrin vedin sitä pari kertaa yksiksenikin. Varattuna limsa- ja olutpulloja sillä sehän kuivaa limakalvot mennen tullen. Hallusinaatiot olivat mitä olivat. Ei tarvinnut kun nojatuolissa istuen aatella että sitä vois lähteä kapakkaan ja samantein kämppä muuttui kapakaksi ja sitä mukamas juttelee toisten kanssa, tilaa lisää kaljaa ja väliin näkymä häviää palaten taas. Mitä ajatteleekaan, ympäristö muuttuu sellaiseksi samantein. Sitten tulee ilta. Alkaa hämärtää. Asunto muuttuu hämäräksi ja varjot sohvan kulmilla alkavat saada muodon. Mananväki on tullut. Tummia, synkähköjä hahmoja istuu siellä sun täällä ja me käymme äänetöntä keskustelua. Mustatukkaisia, mustakasvoisia ja tummapukuisia. Jos olen jotakin tästä aineesta käsittänyt, niin hulluruoho aiheuttaa nimenomaan tälläisen hallusinaation.
Aikuisena on viisaampi. En suosittele kenellekään ja nyt on jo samaa mieltä että LSD-guru Timothy Leary oli tyystin vastuuton, kun douppautti LSDtä nuorille joiden aivot olivat vielä kehitysvaiheessaan. Mutta moraali sikseen, näin vuosikymmeniä myöhemmin on alkanut noita matkojaan pohtia syvällisemmin.
Ainakin koin kovan de-ja-vun kun näin kuvia intiaanien kiwoista. Noista maanalaisista onkaloista joihin inkkarit muumioivat esi-isiään. Sinne kun menee illaksi pariksi istumaan esi-isien sekaan ja puukolla leikkaa hullujuuren juuresta palasen ja nielaisee, niin tunnin sisään muumiot alkavat liikkumaan ja puhumaan. Ne kertovat, koska ne tietävät.
Hulluruoholla on strateginen merkitys. Tuskin nämä alkuperäiskansat paljon ajattelivat, että kaikki tapahtuu päänupin sisällä. Heille se kaikki oli konkreettisesti totta. Heidän ei tarvinnut pähkäillä onko kuoleman jälkeen elämää - he olivat nähneet ja kokeneet sen omin silmin. He olivat puhuneet siellä luolassaan - kuset housuissa - iso-iso-iso -isänsä kanssa ja siinä oli todistetta riittämiin. Ei sellainen ihminen pelkää mitään joka tietää elämänsä vain välivaiheeksi kunnes menee istumaan esi-isiensä tai jumalien joukkoon. Ei kai se ihme että nuo muinaiset sotakentät kirveineen ja miekkoineen olivat hurjia paikkoja joihin ei saisi yhtäkään nykypäivän sotilasta. Sehän on vain kunniaksi mitä urheimmin kuolee koska silloin on kunniapaikka esi-isien keskellä. Ihmekös tuo että 1800-luvulla brittiläiset imperiumistit lakaisivat konekivääreillä alkuasukkaita, jotka eivät ottaneet asiakseen perääntyä tai suojautua millään lailla. Nykypäivän ihminen, joka olettaa että hänellä on vain yksi ainoa elämä, ei varmastikaan menisi moisiin kamikaze-hyökkäyksiin.
Tutustumme Tuonelaan...
Rapolan muinaispellolta on onnistuttu kaivamaan yksi siemen jostain 500-600 -luvuilta ja se on hulluruohon siemen. Kun edellisessä kirjoituksessani totesin että linnavuoret ovat kohtauspaikkoja tämän- ja tuonpuoleisen välillä, ei liene vaikea arvata miten tämä kohtaaminen on tapahtunut. Sitä menee sinne iltahämärässä ja vetää hulluruohoa naamaansa ja ne tulevat. Varjot alkavat elämään. Ne ottavat ihmishahmoa ja niiden puheen kuulee päässään. Niille voi vastata ja niiden kanssa voi käydä dialogia. Jos hakee neuvoa oman elämänsä akuuttiin pulmaan, niiltä saa vastauksen. Aamulla sitten herää suupielet kuivassa vaahdossa ja vaatteet ryvettyneinä, mutta vastaus on tullut. Tai asian on voinut delegoida shamaanille. Ne valitaan tietenkin niiden parista joilla on orastava skitsofrenia; syrjäänvetäytyvää ja omituisia puhuvasta sakista. Jumalien tauti, sillä heissä on henki valmiina kun muiden pitää käyttää tätä porttihuumetta - kirjaimellisesti siis porttihuume koska se avaa henkimaailman portin. Jumalat kenties toispuoleisesta hulluruohon lahjoittaneet kasvamaan että heihin saa yhteyden?
Kansanperinne ei juurikaan tunne hulluruohoa. Ainoastaan Kalevalan kertomus Väinämöisestä joka makaa veneen alla ja matkaa manalaan, on ilmiselvä tarina mihin hulluruoholla pääsee. Hulluruoho onkin siitä metka aine, että sillä pääsee ensisijaisesti vain kuolleiden maahan tai yhteyteen kuolleiden kanssa, ja harhanäky on aina jollain lailla pimeähkön tumma, musta ja aavistuksen pelottavakin edellyttäen että nämä ovat ilta- ja yöpuuhia.
Hulluruohon katoaminen sydän-hämeestä, siihen on varmasti ollut kirkolla osuutensa. Kirkkoisät ovat mielellään omineet kaikki linnavuorien kupeessa kasvavat lääkekasvit, eli arkeofyytit, mutta hulluruohoon asenne on ollut jyrkän kielteinen. Ne ovat hävitetty ja estetty niiden kasvatus kunnes on syntynyt sukupolvi joka ei niistä mitään tiedä. Oikeassahan nuo kirkkoisät ovat olleet, sillä nykyisin on kai ilmiselvää että aine ei aiheuta kuin vahvaa psykoosia.
Linnavuoret eräänlaisina huumeluolina on ollut niiden prioriteetti. Mitä kolkompi, sen parempi. Laitilan Hautvuori tai Lautsian Teponlinna, lukuisine koloineen ja luolineen ja louhikkoineen, sieltä ne tulevat esiin kun täysikuu nousee. Vainajahenget.
Tämä on ymmärrettävästi aihepiiri johon ammattiarkeologit eivät tartu. Näissä kun on se oma vastuunsa koska aina on näitä punaposkisia kokeilunhaluisia nuorukaisia ja varsinkin ne, jotka omaavat huumemyönteisen maailmankuvan, varmasti tarttuisivat aiheeseen. On tämän kertominen vaikeaa maallikollekin, en minäkään mielelläni levittele nuoruudenaikaisia hölmöilyjä, ainakaan näin tahallisten väärinymmärrysten aikana. Silti tämä kaikki on osa muinaishämäläistä alkukulttuuria eikä sitä voi historiasta noin vain poistaa. Asia vain täydentää käsitystämme linnavuorien roolista ja vaikka siinä onkin iso roolinsa hulluruohon kovilla psykedeeleillä ja liminaalisella maailmankuvalla, on jonkun se uskallettava sanoa.
Jukkis, tätä nykyä täysraitis joka uskoo visusti että kaikenlaiset päihteet lievimmilläänkin keskinkertaistavat ihmistä ja pahimmillaan... no jaa.