Astuvansalmen Artemis lienee se kuuluisin kalliomaalaus. Tuo naaraspuolinen metsästäjä jousi kädessään jota kohti hirvet rynnistää kuin kerjäten nuolta itseensä. Yksi hirvistä oikein kaukaa viisaasti ottanut rinkulan sydämensä kohdalle etukäteen, jotta nuoli tavoittaa varmasti. Kyllähän se kutkuttaa mielikuvitusta ja varmaan on sen tuhat tyyppiä, jotka pohdiskelee näitä pyhiä, maagisia ja rituaalisia kuvia ja aatokset vie muinaisiin pyyntikulttuureihin ja shamanismeihin.
On kai aika selvää että jos kääntää katseensa yötaivaalle, ei voi olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä Orionin tähtikuvion kanssa. Astuvansalmen Artemis ja Orion ovat kuin kaksi marjaa. Ei sillä, että olisin tätä ensimmäisenä hoksannut, joskin omatoimisesti, sillä kuulin jälkeenpäin, että joku virolainen tutkija 1970-luvulla hoksasi saman. Minä muuten henkilökohtaisesti pidän virolaisista tutkijoista sillä he ovat tehneet paljon suomalaisen arkeologian eteen. Esim taannoisessa kuppikiviesityksessäni ilmeni, että suomalaistutkijat eivät ole koskaan historiansa aikana osoittaneet minkäänlaista mielenkiintoa kuppikiviä kohtaan, ja sen ainoan tutkimuksen on tehnyt virolainen tutkija.
Vaan eihän sen virolaisen jutut kalliomaalauksista silloin lyöneet läpi. Ymmärrettävästi ammattiarkeologit vaikenivat tuttuun tapaansa tyystin, ja muutenkin kalliomaalauspuoli on olemassaolonsa ajan ollut ammattivalokuvaajien reviiriä. Ei sillä, että valokuvaajat mitään typeryksiä olisivat. Tavallinen kansa taas ei halunnut koskaan tietää, ja ymmärtäähän sen. On mukava olla haltioissaan ja nähdä salaperäisyyksiä ja sitä mystisyyttä, josta saa kiksit. Se että joku huomaa niiden yhteyden tähtitaivaaseen, siitä ei seuraa kuin se sama pettymys, kuin joku menisi ja paljastaisi huikean taikatempun ja miten se tehdään. Pettymyksen makuhan siitä käteen jää. Kuin joku esiinkaivaisi yksitellen tämän kansan arvoituksia tehden niistä arkisia ja vähemmän kiinnostavia.
Astuvansalmi jättää tietenkin tulkintoja sillä maalaukset ovat eri kentissä ja kukin esittää vain pientä osaa tähtitaivaasta. Yksi sen tulkintaongelma ovat hirvet. Taivashan on täynnä eläinaiheisia tähtikuvioita; valaskalaa, ilvestä, härkää, isoa ja pientä karhua ja jos joku kalliomaalari on ammoin päättänyt ne tulkita kaikki hirviksi, niiden analysointi ei ole aivan yksinkertaista. Samalla tavalla hän on päättänyt merkitä linnunradan, tuon maitovyön, hirvilaumaksi.
Jotain sentään voidaan arvata hyvällä prosentilla. Venekuvat tikkumaisine ukkoineen ovat melko selvästi revontulia ja käärmekuvat salamoita.
Myönnän kyllä että astuvasalmen artemiksen alapuolella on kuvioita joiden ei pitäisi minkään logiikan mukaan näkyä suomen yötaivaalla. Niitä näkee nykyisin ehkä jossain välimeren alueella, sillä horisontti peittää alueet. Vastaus voi tietenkin olla nutaatiossa eli napapiirin liikkumisessa. Mehän tiedämme että se vaeltaa Oulun ja Kittilän väliä rovaniemen joulupukinmaan kiusaksi. Kun se on pohjoisimmassa pisteessään jossain Kittilän tasolla, silloin alkaa etelätaivaan tähtikuviot nousta horisontin yläpuolelle. Tästä voisi laskea suurin piirtein maalausten ajankohdan.
Kaikenlaista sitä miettii kun aamuyöstä herää. Päivä tässä valkenee joten alkaa toisenlaiset mietinnöt.
Jukkis