Tunnustan tähän alkuun että mulla on ollu pitkän aikaa tatsi kadoksissa. Hidas päivitystahti juontaa siitä, ettei oikein ole linjaa mihinkään suuntaan. Sitä vois blogata päiväkohtaisista tapahtumista mutta rehellisesti sanoen, on hyvin harvinaista että ne aina kiinnostaisi. Sitten on nämä muinaisjutut, ja niistä erityisesti rakkain lempilapseni nämä 33-jutut, mutta toisaalta on epäily, että niitä aletaan oleen jo kurkkua myöten täynnä, ja kiistatta niillä varmaan saa vähän epämääräisen puolihullun maineen - ellei ole jo saanut.
Eivät ne silti mielikuvitusta ole. Ne on ihan todellinen ilmiö että satakunnan alueella kirkot tosiaan menee 33.3 km välein toinen toisistaan. Ei tätä juurikaan ole noteerattu isommin, ja kaikkein vähiten ammattipiireissä koska se todistaisi jonkinlaisen `maaperän salaisen geometrian´ olemassaolon, ja myös varsin edistyneen rautakautisen tietotaidon. Ei sillä, asia on omissa käsissäni murtaa taika sitten joskus kun työn tekee kunnolla ja sen perustelee hyvin ja vakuuttavasti.
Aina vain palaan tuonne Eurajoelle ja Lavilan niitylle, jos sitä voi sillä nimellä kutsua. Maankohoamisen puolesta, niitä karttojahan on vaikea saada, siinä varmastikin oli jokin rantakylä jo 500-luvulla, kun ensimmäiset germaanit sinne rantautuivat. Mukanaan kaikkia niitä rautakaluja, joita paikalliset himoitsivat kun taas he halusivat turkiksia, joten yhteistyö oli alusta asti olemassa. Nautinta-alue oli melko selvästi 33,3 km joka suuntaan ja nämä kirkkomitat sen todistavat. On tosin olemassa tietoa, ainakin Euran suunnassa, että siellä olisi käyty taistelu juuri näihin aikoihin, joten voi olla että germaanitulokkaat ovat vallanneet Euran väkipakolla.
Luultavasti silloin 500-luvulla on merkitty etappi juuri tämän etäisyyden päähän. Merkityksellisyydestä kielii että näihin kaikkiin paikkoihin, joihin Eurajoelta pääsee, ne ovat sieltä lähtevän joen päässä. Jokea pitkin - tai seuraten jokivartta jalkaisin - onkin varmasti tehty ensimmäiset tutkimusretket, kunnes mittapiste on päädytty tekemään linnuntien etäisyydellä. Aika selvästi ne ovat muinaisia talviteitä - reellä pääsi suoraan. Reet täynnä turkiksia joita myytiin sitten rannikolle seuraten suoraa viivaa. Kenties osto tapahtui jo suoraan etappipisteessä, johon alkoi syntymään kauppa-asema, sitten asutusta, lopulta koko kylä, ja lopulta tämä keskipiste jäi sitten rautakautiseksi lehdoksi. On melko varmaa, eikä tämä ole itseni päättelyä vaan Aulis Ojalta lainattua, että nämä lehdot toimivat turkiskaupan kehtoina. Kun sitten perästäpäin asteli kirkkolaitos, se istuutui valmiiseen pöytään ja sai koko järjestelmän valmiina. Sitä en tiedä, ottiko kirkko myös turkiskaupan bisnekseensä, syrjäyttäen paikalliset turkiskauppiaat, mutta en pidä sitä mitenkään mahdottomana. Aikaa myöten, kun nämä mitat levittäytyivät aina keski-suomen rajoille saakka, levisi myös satakunnan valta.
Siinä se niitty nyt on. Koko Satakunnan maakunnan syntypaikka josta kaikki on alkuisin.
Satakuntalaisten luomia mittoja voi seurata myös toisiin maakuntiin. Etelä-Pohjanmaan rannikolle ne levittäytivät 700-luvulta alkaen ja ilmeisesti näihin aikoihin myös Kyrönlaaksoon. Pohjois-pohjanmaan ja Oulun tietämille joskus 1000-luvulla ja kenties vasta 1200-luvulla torniojokilaaksoon myyttisten pirkkamiesten mukana. Viimeisimmät linjat ovat Kokemäki-Ulvila ja Eura-Rauma joiden täytyy rannansiirtymän puolesta olla 1300-luvun alkupuolelta. Sen jälkeen satakunta ruotsalaistui ja ilmiö katoaa.
Pidän Eurajokea tosiaan alkupisteenä josta se kaikki lähti. Tai oikeastaanhan Eurajoen keskustan nimi on Lavila, ja epäilen vahvasti että Lavila on tosiaan tämän kylän alkuperäinen nimikin. Sehän on jotakin germaanista kieltä kun taas sana Eura, eli melkein sama kuin Aura, juontaa heprean valoa tarkoittavasta sanasta Aur (vrt.suomen sana aurinko) ja sinänsä melko varmasti papiston nimeämä. Lavilassa on tämä niitty edelleen joka omista syistään on rakentamatta, ja nykyisin toimii leikkipuistona. Jollakin tavalla sikäläiset ovat vaistonneet sen roolin muinaisena keskuksena. En minä tiedä onko siinä ollut kylä, mutta kauppapaikka melkoisella varmuudella. Aukio täynnä ostajia ja myyjiä. Keskellään se silmäkivi, joka nykyisin on kadoksissa, ja josta kaikki etäisyydet on mitattu jokivarren päässä oleville kauppa-asemille. Eipä noita merkkikiviä ole muuallakaan säilynyt, poislukien Untamalan kappelin pihassa sojottava ja onhan tuo Nokiankivikin vanhan ja kadonneen kartanokappelin päällä vielä tätä samaa järjestelmää. Kaikki tämä muodostaa jättimäisen kokoluokan talvitieverkoston.
Järjestelmä on siis hyvin vanha ja sotii sitä wirallista näkemystä vastaan, että satakunnassa ei olisi ollut rautakaudella minkäänlaista hallintoa. Tämä on muuten svekomaaninen näkemys jolla on koetettu todistaa että suomalaiset eivät osanneet tehdä suurempaa kokonaisuutta kuin oma kylänsä ja kylänvanhin oli edistynein hallintomuoto. Tällä kai koetetaan todistaa että vasta ruotsalaiset toivat hallinnon tähän maahan primitiivien ihmeteltäväksi. Nämä kirkkomitat todistavat kyllä jotakin ihan muuta. Tiedän tiedän, aina kun mainitsee termin kuningas, joutuu kinaan. Kyllä tämä silti puhuu vahvasti maakunnan kokoisen kuningaskunnan puolesta, sillä johonkihan se vauraus kasautuu ja joku niitä veroja kerää. Joku ylläpitää tätä järjestelmää ja kasvattaa sitä oman valtansa rikastuttamaksi. Tietenkin maakunnan yhteydessä olisi kai oivempaa puhua ns. herttuakunnasta kuin kuningaskunnasta, joka aina saa aikaan väärinkäsityksiä. Asiaa tukee termi `pitäjä´ joka tarkoittaa aluetta, jonka asukit ovat velvoitettuja järjestämään pidot aina kun kunkku tulee. Tähän maailmanaikaan ei kuninkaan/herttuan eteen kannettu osinkoja vaan hän itse matkasi retkueineen kylästä toiseen kymmennyksistään nauttimaan, kunnes jatkoi matkaansa eteenpäin toisen kylän kestittäväksi. Kaikesta päätellen, epäsuoraan pohtien, pitäjät ovat jo 1000-luvulta joten aivan turha tarjota 1400-luvun lopun ruotsalaista veronkantajaa siihen kohtaan.
Harmillista että mitä enemmän opin tätä ymmärtämään, ja näkemään tämän ilmiön omassa valossaan, sen enemmän siitä katoaa mystisyys ja mitat paljastuvat talviteiksi siinä missä salaperäiset ley-linjatkin maakuntien rajamerkeiksi ja muinaisiksi suviteiksi.
Jukkis