Sehän alkaa olla nykyisen geenitutkimuksen valossa selviö, että saamelaiset omaavat paljon U-geeniä joka on kotoisin sellaisesta mitä tavataan sanoa Iberian refiugiksi. Tämä paikka lienee ollut silloin 40 000 vuotta sitten siellä Espanjan ja eteläisen Ranskan alueilla, omana eristyneenä yhteisönään samalla tavalla kuin siperian refiugi (N3 -geeni) tai Balkanin/Mustanmeren alueella sijainnut refiugi josta sitten ovat kotoisin kaikki indo-eurooppalaiset kansat. Sen me tiedämme että kun ei Iberiassa muutakaan puuhaa ollut, kovia ne oli siellä maalaileen luoliin biisonin kuvia. Puhutaan baskilaisesta alkuperästä. Baski on tässä yhteydessä harhaanjohtava termi koska enemmän pitäisi puhua kieliryhmästä. Baskinkielihän on sellainen ettei sillä ole mitään esikuvia missään ja kuten minulle eräs hippi kerran totesi että se on "atlantilaislainen kieli" on siinä tietty pointti. Irse kylläkin pitäisin sitä vain niin vanhana kielenä että sen alku menee pitkälle ennen nykyihmisen syntyäkään. Sinne jonnekin 50 000 - 30 000 vuoden päähän. Muutenkin pitäisi olla varovainen kun puhutaan näin vanhoista ajoista; on mahdoton sanoa missä kohtaa cro-magnonin ihminen loppuu ja nykyihminen alkaa.
Myyttinen Doggerland. Tärkeä sarana saamelaiskansan syntyhistorialle.
Joka tapauksessa nämä baskilaiset asuttivat eurooppaa ensimmäisinä. Kulttuuri tietenkin muuttui ja siinä 14 000 vuotta sitten heidät voi tunnistaa magdalenian kulttuurina. Aivan varmasti asuttivat pohjanmerenmaata eli myyttistä Doggerlandia. isoa maakaistaletta joka yhdisti Thamesin Reiniin ja joka nykyisin lepää pohjanmeren pohjassa Doggerlandin ylänkönä. Sitä kautta on skandinavia asutettu sillä maa-alue yhdisti Britannian Ranskaan, ja Britannian ja Norjan keskenään. Varsinaiset saamelaiset, tai protosaamelaiset, syntyivät kun tämä baskilainen U-geeni yhdistyi N3 -geeniin.
N3-geeni on kaikkea muuta kuin yksinkertainen asia. Se on tyylipuhdas "suomalaisgeeni" joka edelleen on kansallemme leimallinen. Sitä esiintyy vahvimmin itäsuomessa ja karjalassa eli jostain mystisestä syystä vedenkoskemattomilla alueilla (silloisen mannersuomen tilalla aaltoili avomeri baltian jääjärvenä), joka ilmentää että N3 -geenin asuinalue on ollut kautta historiansa hyvinkin staattinen. Järkeillen voi sanoa että suomalaiset olivat olemassa jo ennen Suomeakaan. Kuten sanottua, tämä kansa sekoittui Iberian refiugin väkeen joka lienee vaeltanut Norjaa ylöspäin. Saranapaikan on väistämättä oltava Komsan kulttuuri. Kun skandinaviaa varovasti asutettiin vasta Skånessa, eteläisimmässä Norjassa ja lähestyttiin vasta Baltian pohjoisrannikkoa, kaukana lapissa, nykyisen Tenojoen varressa, eli jo voimakas kulttuuri joka oli siellä tuhat vuotta ennen muita. Tämä on ollut tieteelle aina vaikea kysymys. Tämähän se on minunkin megaliittikulttuurini tutkimusalue, josta olen puhunut muut väsyksiin, sillä nykyinen Suomi oli silloin, eletään jo Yoldiameren aikaa, oli murrosmaista saaristoa jossa ilmiselvästi oli jo asukkaita. Selkeä yhteys tälläkin on Komsaan.
Nyt kun saamelaiset ovat syntyneet, on itselläni aina ollut tunne että he ovat asuttaneet lähes koko pohjoista pallonpuoliskoa. Sitä ei oikein voi ymmärtää ellei tunne kansantarinoita menninkäisistä, tontuista ja maanalisesta väestä. Aihe joka ei ole hieno, ja nykyisin tietoisesti unohdettukin kuvastaa jonkinlaista eurooppalaista pygmi-kansaa ja heidän olemassaoloaan. Kaikkihan tuntee tarinat nuinaisista jättiläisistä ja jokainen varmaan mielellään näkee oman kansansa polveutuvan jättikansasta. Näiden sinänsä hellyttävien, mutta ehkä vähemmän uskottavien, tarinoiden varjoon on jäänyt sen vastakohta kääpiökansat.
J.F. Cambell teoksessa Popular Tales of the West Highlands oli ensimmäinen joka keksi verrata menninkäistarinoita saamelaisiin. Skotlannissa asustava pikkuväki jota on kutsuttu Feinneiksi tai Finneiksi ja sittemmin monet skotlantilaistutkijat ovat todistaneet muinaiset kelttisanat saameksi. Esimerkkinä räikein esimerkki että menninkäiset kirjoitetaan keltiksi Sidhe tai Sieide joka skandinaviassa on yleisnimenä seidalle.
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän jo 90-luvulla erään nettisivun välityksellä, en tiedä onko sitä olemassakaan enää, joka puhui Cornwallin tinakaivoksista etelä-Englannissa. Tämä kaivosalue on ollut olemassa jo roomalaisvallan aikaan, ja tiettävästi Herodes vetäisi sikäläisellä tinalla vesijohdot Jerusalemiin. Kristillisessä historiassa on aina tiedetty että Jeesuksen setä Josef Arimatialainen, juutalaisten "kaivosministeri" olisi viettänyt paljon aikaansa Britannian kaivoksilla, ja legendaan tottakai kuuluu ainakin cornwallilaisten itsensä mielestä, että Jeeesuksen kadonneet vuodet 12-30 vuoden iässä olisi mennyt setänsä mukana Cornwallissa.
Joka tapauksessa paikalliset kansantarinat muistavat vielä kansan knockers - koputtelijat. Pikkukansa joka koputteli pienillä vasaroillaan mineraaleja irti pienissä kaivostunneleissaan ja ehtoisin koputtelivat ihmisten uutimiin ja oviin ruokaa kerjätessään. Pienet punaiset kaivosmyssyt päässään.
Tässä kohtaa on jo puhuttava saamelaisten koosta. Vähän epähieno aihe, myönnetään. Mutta kallontutkijoiden aikaan pantiin merkille että lappalaiset ovat aina olleet kautta historiansa lyhyempää väkeä kuin suomalaiset - ei tosin enää nykyään niin silmiinpistävästi. Mutta 1800-luvulla ja vielä 1900-luvullakin, eli vain muutama miespolvi sitten, lappalaiset olivat vähintään 15-20cm lyhyempiä ja mitä kauemmas historiaan menee, kokoero kasvaa. Alkaa löytyä "viisi jalkaa" pitkiä lappalaisia eli karkeasti 145-150cm mittaista kansaa.
Tietenkin mukaan astuu historian vääristymä. Vallalla on käsitys että ihminen kasvaisi joka sukupolvi ja 1800-luvun ihminen olisi pidempi kuin 1600-luvun ja vastaavasti 1900-luvun ihminen pidempi kuin 1800-luvun. Osittain tottakin, sillä kukapa 2000-luvun ihminen ei kalauttaisi päätään 1920-luvulla rakennetun talon ovenkamanaan. Asia ei silti ole noin yksinkertainen. Meidän suomalaisten keskpituus on aina ollut 165-180cm vuosisadasta toiseen johtuen kulloisestakin ravintotilanteesta. Huonoravinteinen ihminen jää 5-10cm lyhyemmäksi. Hän ei siis kasva vuosisadasta toiseen. Sen sijaan saamelaiset ovat kasvaneet ja vieläpä varsin radikaalisti. Tämä selittyy parhaiten geenisekoituksella suomalaisten tai norjalaisten kanssa 1800-luvun lopulta alkaen.
Parhaitenhan tämä näkyy Leväluhdalla jonne on viskattu jopa 145cm korkuisia ihmisiä, jotka nykyisin varmuudella tiedetään saamelaisiksi. Jos ja kun nämä tonttu ja trullitarinat ovat muistoja lappalaisista, niin mielenkiintoinehan se juttu kun niiden maantieteellistä keräyspaikkaa katsoo. Näyttää melko selvältä että lappalaiset ovat asuttaneet Sktolantia vielä alkukristillisinä vuosisatoina. Islannissa on jopa tapana rakentaa pihamaalle pikkumökki `maanalisille´ ja vaikea sanoa liittyykö niihin jokin perimätieto että Islantia olisi ammoin asutettu lappalaisten toimesta, vai onko mukana ensimmäisten norjalaissiirtolaisten kulttuuriperintö? Arkeologia ei ainakaan tue ajatusta että Islannissa olisi ennen norjalaisia asustanut pikkuväkeä saati muitakaan. Yllättävää kyllä, legendoja pikkuväestä löytyy jopa Amerikan itärannikon intiaaneilta jotka käyttivät heistä termiä "syvissä metsissä asuvat". Kaikesta päätellen näyttäisi siltä että muinaiset lappalaiset ovat olleet jokin merikansa joka on asuttanut kaikkia pohjoisten merten maa-alueita kunnes ovat lopulta puristettu kaukaiseen lappiin. Ja tämä ystävät - tämä on mielenkiintoista jos mikä.
Lappalaiset ovat olemuksellaan luoneet kokonaisen satukerrostuman menninäisineen, tonttuineen ja maahisineen. Näihin satuolentoihin on aina liitetty värikkäät vaatteet (vrt lapin kansallispuvut), ujous ja ihmisten välttely, noita- ja taikataidot ja pienikokoisuus. Noitataidoista tyypillisimmät ovat kyky loitsia lumimyräköitä, pimeyttä ja ikäviä puhurituulia. Termit jotka sittemmin liitettiin myös meihin suomalaisiin kun ruotsin/norjan/tanskan mailla menivät finnit ja suomalaiset sekaisin. Myytteihin liittyy myös paljon kaivoksien vakiväkeä, vaski- ja kultaseppiä sekä muutenkin metallurgisia taitoja. Saivo-kansaa siinä mielessä että palvoivat kukkuloita ja tuntureita. Tunnetaan tumuluksista, kumpuhaudoista, joissa asustivat itsekin. Skandinaavisempi versio tunnetaan turvekammina. Jostakin syystä tämä pikkuväki ei taloja ja rakennuksia arvostanut vaan pyrki aina rakentamaan maanalaisen kammion johon omistaja sitten haudattiinkin ja oviaukko tukittiin kun se muuttui haudaksi. Muut ihmettelivät. Jos tosiaan niissä asusti 140-155cm kokoista väkeä, joista mentiin vieläpä sisään ryömimällä, ei tämän kokoinen mies kuin mitä itse olen, niissä nähnyt kuin kissankokoisen sisäänmenoaukon, jonne ei suinkaan kyläillä ilman lapiota. Tarinat maanalisesta väestä alkoivat syntyä. Laestadius mainitsee muuten että pirkkamiesten rosvoretkien aikaan meidänkin saamelaisimme painoivat piiloon maan alle, ja mikäs oli mennessä kun ajattelee millaista hiekkamaastoa lappi on.
Se mistä me tunnemme saamelaiset on porotalous. paljon on siis menneestä kadonnut. Yksi mielenkiinnon kohteeni on ollut nuo saamelaisten seitakivet. On jotenkin kutina että niissä on ajallisia kerrostumia. Vanhimmat nojaavat sinne Komsa-kulttuurin aikaan sillä yhtymäkohta eteläisimpiin megaliittikiviin on melkoinen. Mitä enemmän seitakivet nuorenevat, niitä on valittu toisenlaisin perustein, lähinnä erikoisen ulkomuotonsa vuoksi. Mutta oli miten oli, tarina on kaikkinensa mitä mielenkiintoisin ja kuten arvata saattaa - 96% tyystin tuntematon.
Jukkis