Olen tässä koettanut aina väliin pureutua tuohon pohjanmaan myyttiseen kainuun kuningaskuntaan ja koettanut aina väliin käännellä kaikki mahdolliset kivet lisävaloa saadakseni. Tällä kertaa todellakin kääntelemme kiviä - riimukiviä. Tutustumme alustavasti Vöyrin riimukirjoituksiin jotka saattavat valaista asiaa tai sitten ei.


Vöyriltähän tunnetaan kolme riimukirjoitusta, varsin läheltä toisiaan käytännössä saman suon eteläpuolelta. Huhun mukaan seudulla olisi neljäskin kirjoitus ja sen lisäksi olen itse kuullut huhua yhdestä riimukivestä joka tätä nykyä on kadoksissa. tallessa toki pelloneunan rajakivenä mutta irtokivillä peitettynä eikä kukaan tiedä enää tarkkaa sijaintia. Niin ja oltiinhan me itse katsomassa keskipohjanmaalla yhtä riimutekstistä kiveä joka muuten avattiin aikanaan tällä palstalla erään innokkaan harrastajan toimesta.

voyri riimu sijainti
Vöyrin kolme riimukivistöä sijaitsevat niin lähellä toisiaan että väkisinkin niillä kaikilla on ollut sama tekijänsä. Eikä tarvitse olla mikään sherlock tietääkseen että kun niitä on kiviin ja kallioihin hakattu, oheinen suo on ollut järvi.

Anyway, koska en ole itse päässyt (vielä) näitä kiviä katsastamaan, täytyy tutustua siihen mitä netti sanoo. Kuvaa ja analyysia löytyy käytännössä vain yhdestä kivestä. Se on löydetty 1983 ja ollut sen aikaisille tutkijoille kova pähkinä koska siihen maailmanaikaan ei mikään ollut yksinkertaista. Lähtökohtahan näissä haalistuneissa kivissä varmaan tapaa olla saada niistä selvää, ja jos tulkinta on silkkaa siansaksaa, tulee esiin nämä käsialakysymykset. Varsin monet riimumerkit muistuttavat toisiaan ja aina ei tiedä mikä on F ja mikä A. Aina ei ole selvää sekään pitääkö niitä lukea oikealta vasemmalle vai vasemmalta oikealle. Takaraivossa kummittelee pelko että kirjoitus onkin kepponen ja höynäytetty tutkija joutuu naurunalaiseksi ja vähän yksinkertaisen heppulin maineeseen. Siihen onkin päädytty - varmuuden vuoksi vaikka moni asia puhuu viikinkikaudenkin puolesta.

Joka tapauksessa sen ajan tutkijoilla tuskin oli käsitystä riimuruotsin sanastosta ja he haparoivat pimeässä. Jotenkin sitten päätyivät että kivessä lukisi AFTIUNUT. Riimuruotsihan tapaa olla aina vähän kryptistä, pitkät sanat on hakattu ilman vokaaleja ja lyhennelminä. Näin ollen siinä lukisi aft iun nut ("efter minne av Jonund – Jonundin muistoksi").

voyrin riimut


Tulkintaa ei pidetä hyvänä. Siitä on jopa eri versioitakin. Tiettyjä merkkejä on täytynyt tulkita väkisin tietyiksi merkeiksi. Rehellisesti sanoen siinä on menty vastaus edellä. On lähdetty siitä että kirjoitus on oltava riimuruotsia, ja että se on muistokivi kuten riimukivet tapaavat olla. Näin ollen siinä on pakostakin oltava sana "muistoksi." Olkoonkin että se on vaatinut luovaa käsialatukintaa tiettyjen merkkien kohdalla ja tutkijat ovat itsekin nähneet miten aakkoset ovat eri.

Ei pidä olla ankara. Kun tälläinen lyödään kunnanarkeologin eteen jolla ei ole minkäänlaista asiantuntemusta, hänen on se kuitenkin ratkaistava viran puolesta. Samahan se Naantalin kalliossa olevien riimukirjoituksen kanssa jonka arkeologi on merkinnyt kyppiin "vaikeatulkintaiseksi". Silloin kun pyörin huuharimessuilla kaupittelemassa kirjojani, naapuripöydän edessä eräs rouva jolla oli kesämökki siinä vieressä, tulkitsi sen selväkielisesti kuin vettä vaan. Vöyrin kohdallakin on ollut onnea innokkaista harrastajista ja ennen kaikkea siitä että Ruotsista oli saatu sitä katsomaan riimukirjoitusten asiantuntijoita. Ne jotka Ruotsissa näitä tutkivat, ne kaverithan on tosi velhoja. He sanoivat sen heti olevan vanha, vähintään viikinkikautinen ja pian teksti muuttui aakkosten itsensä ehdoilla muotoon IFTIUALT.

Sanan IFTIUALT ongelma on että se on siansaksaa. Vapaasti tulkiten se voidaan edelleen lukea muistoksi mutta kenen muistoksi, hänen nimensä on eri. Joku jonka nimi on UALT. Waldu? Valter?

Kun törmäsin tähän kiveen netissä, en tiennyt siitä mitään. Tai siis en tiennyt mitään sen tutkimushistoriasta. Se olikin etuna koska ennakkoluulottomuudellakin päästään joskus parempiin tuloksiin kun ei ole lukinnut tulkinta-avainta raameihin. Tiedä sitten mikä oivallus tuli mutta luin sen joka toisena kirjaimena. Näin syntyy kaksi sanaa FIAT ITUL. Tai siis suomeksi Fiat Jatul. Kirjoitus olisi siis osittain kryptologiaa jossa kaksi sanaa on lomitettu toisiinsa. Ainakin siinä on tietty looginen järjestelmä ja se tuottaa järkeviä sanoja. Fiat on latinaa, varsin monimerkityksellinen sana. Jatul on kansanperinteenkin tunnistama jatulien heimonimi juuri tältä alueelta. Valitettavasti taitoni ei riitä tulkitsemaan Fiat sanan kaikkia merkityksiä. Fiat Lux - tulkoon valkeus on tuttu termi mutta sanakirja antaa sille kaikenlaisia merkityksiä ajatuksyhteyksineen kuten Jatulien tekemä tai Jatuli(maan) hallinnoima, omistama tms. En juutu nyt tähän.

Kirjoitus on siis latinaa. Olen melkoisen vissi että mikään huijaus se ei ole koska kukaan pohjanmaalainen kujemielessä sen nakuttanut talonpoika ei olisi tätä kieltä käyttänyt. Jos se on viikinkiaikainen jostain 800-900 -luvuilta sen on tehnyt joku lähetystyötä tehnyt munkki jollaisia vatikaani lähetti skandinaviaan käännyttämään viikinkejä kristinuskoon jotta nämä lopettaisivat englannin ja ranskan ryöstelyn. Tai kuten Viikingit -sarjassa, mukaan orjaksi kaapattu munkki. Ehkä liian eksoottista?

Vöyri omaa monta kielikerrosta. Vanhin on jatulien tai muinaiskuninkaiden aikainen germaaninkieli, joka kummittelee siellä edelleen paikannimistössä. Seuraava taso on ollut ohimenevä riimuruotsin kieliaika ja sitten on satakuntalaisten aloittama suomenkielinen vaihe, ja viimeisenä, 1600-luvulta alkaen ruotsinkielinen kerrostuma kun nuo 400 talonpoikaa tulivat ruotsista kuninkaan karkoittamina. No nythän on niin että kansainvaellusajan germaanit osasivat latinaakin jo roomalaisten vaikutuksesta. Minä lähtisin siitä että sen takana on latinantaitoinen germaani jolloin se voisi olla varsinaista muinaiskainuun aikaa. Vuosisadoilta 600-700 ad. olisi todennäköinen.

Okei, olen vähän ylpeäkin tulkinnastani. Siinä ei ole loogista ristiriitaisuutta ja korreloi aikakauden kanssa. Lisäksi olen saanut taas yhden täydentävän palan tähän palapeliin jota muinaiskuninkaidemme aika vaatii. Ottaen huomioon että legendojen muinaiskuninkaat olivat ajalta josta ei ole tietoa saatavissa ja on vain pieniä palasia siellä täällä jotka ovat niin vähäisiä että vaativat analyysia jotta niistä jotain irtoaisi, on tälläiset palaset arvokkaita. Joku päivä kun vielä kirjoitan teoksen tästä kuningaskunta-ajastamme ja ajattelin tehdä sen niin hyvin ja perusteellisesti kuin vain ikinä voi. Ettei se jätä mitään ruttaamisen varaa. Sen vuoksi ei oikeastaan voi kuin selvittää mitä niissä kahdessa muussa kivessä lukee ja sehän tarkoittaa että kun nyt on päässyt tähänkin saakka, on mentävä loppuun ja kesällä nostettava kytkintä kohti pohjanmaata.

Jukkis