Tämä päivä meni mettässä renutessa. Kävin eteläisemmässä Hämeessä Kalivuoren huipulla. Se tuli ihan vinkkinä sillä itse en sinne koskaan olisi löytänyt koska paikkaa ei ole merkitty maankamara -ohjelmassa muinaissaareksi ensinkään. Lähistöllä on toki muutama sellainen jotka täytyy vielä tämän kesän aikana katsastaa. Mutta kerrotaan nyt tästä päivästä.


Pyysin kaveria mukaan kun asustaa suht lähellä. Kalivuori nyt ei ole sinänsä vaikea löytää koska tässä maassa näkyy olevan vain yksi sen niminen paikka. Ensin ajetaan Hauholle ja siitä Sappeen kylään jossa se näkyykin jo kaukaa. Kiven bongasin facebookista kun sen oli nähnyt ja pannu johonkin ihme hassut kivet tms -ryhmään. Sain tutulta vinkin. Siellä sanottiin että ihmisen nostama joten jotain sivistystä mun taannoinen megaliitti -kirja on aikaansaanut. Eikä kuvanottajan häpeäksi voi sanoa että itse epäili että kun on ollu muinaista rannikkoa, että aallot olis huuhtonu hiekan alta. Ei hullummin. Täysi ummikko olisi sanonut jotain jääkauden tekeleestä. Niitäkin ihmisiä vielä on.

Kyllä sen kartta paljasti että korkeus on likellä 140m merenpinnasta vaikkei muinaisranta -toiminto sitä paljastanutkaan. Enkä olisi tiennyt mitään ilman tätä ulkoilijaa. Ja vaikka sattumalta sinne olisin eksynyt, en minä olisi siihen törmännyt ellen erikseen olisi ollut sitä etsimässä. Sillä Kalivuoren laki oli yllättävän laaja paikka ja taannoiset hakkuut täyttäneet sen miehenkorkuisella lepikolla. Annettiin maaston ohjata ja tulos oli vesiperä täyden kierroksen jälkeen. Mentiin keskeltä uudelleen. Kartta sitten näytti että pieni rotko ja sitten pääsee vielä katsastamaan pohjoispuolen. Ei sielläkään näkynyt mitään olevan kunnes vihoviimeinen kulma sen lopulta antoi. Sekin sillain ovelasti rinteessä ettei laelta sitä olisi huomannutkaan. Kovin oli pienestä kiinni.

kalivuori kivi
Siinä se nyt seisoo allaan neljä punaista kiveä rivissä. Huomatkaa kivessä valokuvan erottama suuviiva ja selvä rinkula silmän kohdalla. Liekö sitten sattumaa? Jostain syystä nämä kivet tapaa seistä aina naama länteen päin ja niin tämäkin. Tämän kasvot tosin kuuluisi olla kiven toisella puolen mutta poikkeus vahvistaa säännön vai miten sitä sanotaan.

Neljä kiveä alla, kaikki punaisia ja rivissä. Jonkinlainen uurteinen suu ja pyöreä silmä mutta mahdoton sanoa mitä esittää vai esittääkö mitään. Mitään muuta vuorella ei sitten ollutkaan, ei edes sitä tuttua kiviympyrää. Jotenkin tuli mieleen että tämä on ollut omana aikanaan autioluoto jossa on vaan käyty noukkiin linnunmunia tai hylkeitä tainnuttamassa. Jos siellä on joku kiviympyrä jossain se varmaan on ollut vaan nukkumismaja mutta varsinainen kotisaari on ollut muualla. Autio luoto jossa vesitilkan on saanut vaan lätäköstä joten ei se asuttu ole ollut. Kivi lienee näitä pohjoispään merimerkkikiviä joita ne on pystytelleet opasmerkeiksi saaristojen sokkelióissa.

kalivuori evo
Maailma vuonna 9500 eKr. Vettä vettä ja vettä ja ruskealla merkittyjä alkusaaria. Jotenkin tunne että pikapuoleen katsastan nuo kaksi pikkusaarta ja sitten teen päivänmittaisen taipaleen tuon isoimman "Evonsaaren" lahdenperukkaan ja niemenkärkiin. Loogisesti siellä on oltava jotain jos kerran johtolankoja tulee ympäröiviltä kallioluodoilta.

Kun sitä kotisaarta etsii niin vaisto ohjaisi etelään päin. Tiiriö jossa on tullut rämmittyä ei se voi olla. Siellä on näitä juttuja liian vähän. Karttaohjelmasta ilmenee kaksikin saarta jotka täytyy vielä katsastaa ja miksen katsastaisi kun kerran maantiet halkoo sen lakea eikä tarvitse kavuta. Maastosta sen näkee suoraan onko rämemetsä jolloin haaskaa aikaansa vai kanervikkoa jolloin siellä on jotain. Pääepäilys kohdistuu kyllä todella isoon saareen joka on Evon kansallispuistoa. Olenkin googlettanut ulkoilmaihmisten ottamia kuvia Evolta muttei siellä ole mitään sen näköistäkään joka ilmentäisi ihmisen olemassaoloa mesoliittikaudella. Silti tuon "Evonsaaren" eteläpuolen lahti ja länsirannikko vaikuttaisi potentiaalisilta paikoilta. Sen täytyy olla se kotisaari. Toivotaan että viitsisin vielä ennen juhannusta.

Käytiin me siinä vastapäiselläkin mäellä jossa oli joku radiomasto. Sen verran vaikutti korkealta mutta ei sielläkään mitään ollut. Ainoa plussa että kun on pudottanut radikaalisti painoa, tajusin miten hyväkuntoinen nykyisin olen. Se on hyvä asia tätä kesää ajatellen.

Jukkis
Piilota kommentointilomake