Olen tässä avaamassa laajemminkin tuon Nokian megaliittipuiston johon toivoakseni pääsen laajemminkin kutsumaan tämän palstan lukijakunnan keväällä. Olen käynyt suunnittelemassa reittiä tiiviimmäksi, rohkaistuneena siitä palautteesta jonka edellisretkeltä sain. Siitähän voisi tehdä ihan vakiretken kun vaan oppaallanne tarmoa piisaa vetää ryhmää toisensa perästä.


Olivat haltioissaan. Onnistuin kuulemma selittämään joka kiven merkityksen niin selkeästi ettei jäänyt epäselväksi ketkä, miksi ja milloin. Sattuman oikusta näitä megaliitteja tuntuu olevan tiheimmässä juuri täällä tampereen kupeessa, vai johtuuko se vain siitä että sitkeästi olen kolunnut sen joka nelilötä. Karhuntaponmaalla niitä on onnekkaasti ryppäinä. Mutta on niitä silti siellä sadoittain sillä joka kolkassa en ole vielä edes käynyt. Kyse on siis metsästä joka vielä yoldiameren aikaan oli saari ja siellä asustivat ensimmäisistä ensimmäiset alkusuomalaiset. Kun muutakaan puuhaa ei siellä saaressa ollut, pykäsivät näitä kivipatsaitaan jota jälkipolvet erehtyy luulemaan luonnontekemiksi. Ehkä minun pitäisi vähän nähdä vaivaa tähän valistustyöhön ja tarjota valosoihtua tietämättömien pimeyteen.

ruoke1
Ensimmäinen kivikautinen taide-elämys löytyi alle kolmen minuutin. Taitaa olla ensimmäinen kolmijalkainen mutta valitettavasti liian rujo.

Ei se tietenkään niin mene että retkenvetäjä vetää poppoota suomaastojen läpi ja siitä louhikkoisia ylämäkiä porukan puuskuttaessa perässä. Mennään kiveltä toiselle ja välimatkaa aina kilometri vaikeata maastoa. Kyllä olen koettanut katsoa rataa suunnitellessa että polkuja ja teitä pitkin niin paljon kuin mahdollista ja jos metsän poikki, niin mahdollisimman vähän ja sekin saa olla jotain tasaista mäntykangasta. Maksimissaan kaksi kolme kilometriä ja tiedänkin jo kauniin paikan jossa evästää ja vetää happea. Tietenkin niiden kivienkin pitää olla mahdollisimman kattavia ja monipuolisia. Ei siinäkään tolkkua että mennään yksijalkaiselta toiselle vaikka kiistatta se alkaa vakuuttamaan epäilevää tuomasta kun joka kivi on tosiaankin identtinen edellisen kanssa. Vaikeahan sitä on enää mammaluonnon piikkiin pistää.

Muinaissaaren eteläpuoli on selvästi ollut tihentymää jossa näitä kiviä tapaa keskimäärin sadan metrin välein. Mikä on hyväkin patikointia ajatellen. Edelliskerralla löytyi 4-5 uutta kiveä ja nyt kun kävin nuuskimassa etumaastoa, heti löytyi kaksi lisää. Ruokejärven suunnasta vielä muutama enemmänkin. Niitä tosiaankin siellä on. Ensimmäisen kiveni löysin alle kolmen minuutin mitä voi pitää jo rataennätyksenä. Kivitiheys menee pitkin etelärantaa mutta sen keskikohta tulee Ruokejärveltä. Se on ollut silloin jo olemassa ja ilmeisemmin vesikin korkeammalla kuin nykyisin. Siitä on lähtenyt uoma joka yhdestä kohtaa on ollut kapeikko, pikkukoski, jossa varmaan omana aikanaan lohet ja tammukat pomppineet. Sen alapuolella suvanto, sen rannalla valkoista hiekkaa ja siinä se isoin asumus jonka olen onnistunut löytämään.

ruoke2
Näitä sanon lintukiviksi. Lintu on opas. Lintu opastaa ja siksi niitä on viljelty tämän muinaisen saaren keskellä kulkevaan polkuun tasaisin välein.

Tälläkin kertaa löydän tämän muinaisuoman itäpuolelta kallion päältä suht ison asumusjäljen. Muinainen jurttapohja 11 000 vuoden takaa. Näki missä on lieve ollut josta menty sisään ja teltan keskellä melkoisen muhkea tulipohja, läpimitta alun toista metriä. Reunakivet näkyvissä. Saan kummallisen idean. Teoriassa poltettu luu voisi säilyä ja jos röykkiötä kaivaisi, tulisiko luunsiruja esiin? En ehdi multaantamaan sormiani kun huomaan vieressä niitä tavanomaisia. Sen litteän kiven, muinaisen työpöydän ja pakollisen pihatoteemin, yksijalkaisen. Mutta niiden lisäksi on jokin kummallinen kivikasa kun isoja musia on ladottu keoksi. Sellaista en ole ennen nähnytkään. Se on kalliopaaden päällä ja vieressä kaatunut mänty joka juurakollaan vetänyt mullan mukanaan. Sanotaan että kaatunut puu voi paljastaa kaikenlaista ja vedän juurakosta pikkukiven esiin - se on täynnä viiisteitä. Ihmisen tekemiä viisteitä, aivan selvästi. Panen kiven taskuuni ja tutkin sitä myöhemmin.

ruoke3
Aivan Ruokejärven rannassa on isohko megaliitti jonka pönkäksi pantu aluskivi todistaa. Koska sille on haljennut jykevä leukaperä, on joku sille tehnyt kivestä silmät. Silmät ovat jonkun ulkoilijan tekemät mutta irtokivi alle on pantu paikalleen jo 11 000 vuotta sitten

Suuntaan kohti Ruokejärveä siksakkia jotta mikään ei jää havainnoimatta. Tiekin sinne menisi mutta rymyän sen länsipuolista harjannetta. Maasto muuttuu ensin polviin asti ulottuvaksi kanervikoksi, sittemmin kosteikoksi jossa juolukat viihtyvät. Ja hirvikärpäset. Se on tyypillinen hirvien lepuupaikka, ja sen kyllä huomaa. Sitten muuttuukin matka ikäväksi kun keskimäärin kolmen sekunnin välein nyppäisen yhden niskastani. ja tätä nyppimistä riittää kymmeniksi minuuteiksi. Maasto menee vain vaikeammaksi. Löydän kuitenkin yhden kulttipaikan jossa jättimäinen maakivi nostettu irtokiven varaan ja sitten löytyykin jo muutama ns. lintukivi. Lintukiviksi sanon niitä maakiviä joiden päälle nostettu nyrkinkokoinen linnunmuotoinen kivi. Pääsen tielle ja siinäkin on iso megaliitti. Joku siihen tehnyt kivestä silmätkin. Silmät ovat nykypäivän ulkoilijan tekemät mutta itse kivi on megaliitti vuodelta 9500 eaa.

Olen täällä tieten. Etsimässä onttoa kiveä. Olen käynyt täällä kahdesti. Yhden kerran Ruokejärven itäpuolella pettymässä ja kerran marssinut tuttavan kanssa läpi jolloin törmäsimme tähän onttoon kiveen. Se olisi tarkoitus löytää vaikka tiedänkin ettei siitä opasreissulle ole, ollaan liian kaukana. Enkä edes muista tarkkaa kohtaa kuin hämärästi. Etenen rantapolkua ja kun rannalla on kalliotasanne, tutkin taskussa olevaa kiveä. Lasken seitsemän...kahdeksan viirua. Ei mitään työkalullista käyttöä joten lienee koristeyistä tehty. Jonkinlainen talismani - onnentuoja. Taidokas. Mieli hahmottaa että se voisi olla paleoliittinen raskauskivi. Onnentuoja onnistuneen raskauden takaamiseksi. Lohkottu varsinaisesta totemikivestä jotta alkuäidin raskausonni tarttuisi. En selitä tätä tässä tämän enempää. Jokaisen kuukauden alussa tehty aina yksi viiste, mahdollisesti uudenkuun aikana ja sen vuoksi viisteitä on kahdeksan. Yhdeksäs kuukausi on se syntymäkuukausi ja silloinhan kivi on jo ajanut asiansa. Tai sitten teoriani on ihan päin honkia.

ruoke4

Ruokejärven rannassa tutkin kiveä joka aivan varmuudella on ihmisen muovaama. Tälläinen kutkuttaa mielikuvitusta vaikkei merkitys ehkä ikinä selviäkään. Jotain tukkimiehen kirjanpitoa se lienee eli mitattu jotain, mahdollisesti aikaa

Etenen Ruokejärven eteläpuolella harvinaisen hankalaa rantapolkua. Nousen jossakin ylös ja törmään salalaavuun. Ainakaan sitä ei ole kartassa. Norttitauko ja paluu. Jokin polku erkanee ja menen siitä mäen päälle kun törmään onttoon kiveen. Löytyi kumminkin vaikka olen täällä käynyt viimeksi ohikulkumatkalla neljä kesää takaperin. Ontto kivi on mielenkiintoinen. Silloin arvelin sen olleen kalkkikivi josta kalkki on sulanut pois jättäen onton kohdan sisäänsä, kuin kivi olisi pelkkä kuori. Vasta nyt näen ettei se näin olekaan. Se on jokin haljennut maakiven palanen joka on käännetty ympäri jotta se muodostaa kuperan ja sisältä onton kiven. Sen todistaa että se on pönkätty irtokivellä.

Filosofisessa mielessä se on pisimmälle viety megaliitti. Tähän astiset ovat esittäneet alku-äitiä, lintumaista alkuhenkeä joka hautoo punaista munaa. Tämä on selvästi jo alkukohtu. Se on taiteena kognitiivinen hyppäys. Sen sisälle on asetettu punainen kivi joka on kohdussa syntymässä. Kolo on yhtä täynnä itikoita ja ötököitä kuin edelliskerrallakin. Tosin se asia pitää nähdä ötököiden näkökulmasta. Jos jossain dallaisi dinosauruksen kokoisia tyyppejä jotka etsii meittiä ruoakseen kaiket päivät, kyllä mekin asuttaisiin tollasessa kolossa.

ruoke5
Löytyihän se onttto kivi. Ilmeni ettei se olekaan ontto vaan ihmisen kääntämä ja vääntämä

Koska asutustiheys on ollut Ruokejärven eteläpuolella, herää mielenkiinto mitä voisi olla järven pohjoispuolella, jossa en ole koskaan käynyt. Päätän käydä siellä ensi töikseni, mahdollisesti jo huomenna. Minä rakastan näitä yksinäisiä metsäretkiä varsinkin kun saa liikkua ulkoilualueella johon jo marjastajat yksin ovat tehneet hyviä ja käyttökelpoisia polkuja. varsinaisen kivikeskun eteläpuolisen maaston tiedänkin ja siellähän näitä kiviä kanssa on. Mutta kivikeskun ja ruokejärven välinen maasto on koluamaton ja kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla hukkareissu.

Paluumatka menee teitä pitkin. Alkaa olla vähän mehut poissa mutta uutterasti sen jaksoin vaikka tietoisesti jätin vesipullon autoon. Se on aika selvää että tämä retki on parempi tehdä keväällä hirvikärpästen takia ja syyssateetkin voi pilata tunnelmaa koska niitä ei voi ennustaa. Ikävä kyllä onttokivi jää näkemättä koska on liian kaukainen. Käyn vielä hiomassa rataa ja oppimassa sen ulkoa. täytyy koluta rata muutenkin sata mettiä puolelta toiselle sillä ei olisi tavatonta että puskaan jää jotain piiloon.

Jukkis
Piilota kommentointilomake