Hirvikärpäset vaan peuhas tukassa kun kävin vielä kerran Karhuntaponmaalla koluamassa reittiäni selväksi. Tietenkin innostuin haahuamaan kaikkea muuta ja seikkailemaan vaikka kuuma oli päivä. Tällä hetkellä näyttäs siltä että mukaan on tunkemassa jotakuinkin 130 innokasta joten tiettyjä logistisia ongelmia on edessä. Näyttää siltä että kun mun opastetut kierrokset alkaa toukokuussa, pitää kiinnittää hommaan jokainen lauantai. Enkä tämän palstan lukijakunnan innokkuutta ole vielä edes kysynyt.


Hyvänä puolena että pieni täydennysretkikin voi tulla mukaan. Mestaan jota nimitän kulttipaikaksi, se sama jonka patsaan korjasin kun joku sen oli kungfunnut maahan, sen takaa löytyi harjanne jossa megaliitit jatkui ja matka ei ole pitkä. Jo mennessä bongasin muutaman uuden ja mielenkiintoiseksi sen teki, että yksi yksijalkainen oli tismalleen samaa tyylikuntaa minkä olin Teiskossa nähnyt. Ja molemmissa oli samanlainen rujo ihmispäinen maakivi. Mulla on nyt vahva tunne että niitten tekijäkunta on ollut sama.

Alitajunta kumminkin metsässä johdatti kuin väkisin siihen suuntaan josta löysin sen ihmistekoisen kiven. Annoin alitajunnalle periksi ja kävin siellä uudestaan. Pääpaino muinaisessa kotapohjassa josta sanoin sen nuotiopohjankin löytyneen ja josta siis vois löytää palanutta luuta. Tulessa kypsytetty luuhan ei maadu. Tulipohja on korkea, multainen, joka johtuu siitä että sen päällä kasvaa mänty. Istun alallani ja annan katseen haravoida.

kotapohja
Tein illoksenne pienen kaaviokuvan. Kasa 1 on vanha nuotiopohja, kasa 2 työkalukasa ja kolme ulosmenoaukko. Tämä pitäisi kyllä oikeasti mitata kunnolla ja ihan tieteellisin kriteerein.

Ehkä sellainen 8m kanttiinsa oleva kotapohja. Kivillä tuettu teltanliepeitä ja kivet muutaman metrin välein muodostaen ympyrän. Komeus on kallion päällä. Männyn takana on pienempi kivikasa joka herättää huomioni. Aikanaan se on tehty teltan takaseinälle mutta miksi?

Koetan nostaa ekaa kiveä ja se on saakutin painava, ei nouse yhdellä kädellä. Pitkulainen kivi joka on sileä ylä- ja alapäästään. Mieleen tulee hitsausvuosinani usein nähty alasin. Käsi vetää seuraavaksi nyrkkiin sopivan kivenpalan joka on toisesta päästään terävä. Jopa niin terävä että sillä leikkaisi edelleen mitä tahansa. Kaksi seuraavaa ovat jonkinlaisia lyönti- tai kaavinvälineitä. Hemmetti, tämä on muinainen työkaluvarasto. Olen nähnyt samanmuotoisia kun olen googlella hakenut primitiivisiä työkaluja varhaiskivikauden asuinpaikoilta. Näyttää siltä että teltan sisällä on ollut pieni nahkaverstas ja työkaluja säilytetty teltan perällä josta ne on otettu ja viskattu takaisin kasaan.

Sijainnut teltanaukon vastapäisellä puolella. Ei epäilystäkään etteikö teltassa ole ollut jonkinlainen veranta joka on mennyt ulos putkimaisesti. Tämä pitäisi oikeastaan tehdä tieteellisesti. Hankkia mittanauha ja millimetripaperi niin lopputulos olisi uskottavampi. Kivikasa, tai pikemmin kivikasat pitäisi avata ja tutkia jokainen kivi. Toinen on melko varmasti tulipohja ja toinen työkalukasa. Nyt en sitä tehnyt. Kävi sääliksi muurahaisia jotka olivat rakentaneet pesänsä kivien välissä olevaan multaan. Ikävä kyllä löydös on niin arvokas että heidän on uhrattava kotinsa vaikka sydäntä riipaiseekin.

Kuten näemme, ei minua oikeastaan enää pelkät totemikivet tyydytä. Ne paljastavat ehkä tämän kulttuurin mytologisen tason mutta nuo pienet ja karkeat työkalut arjen elämää. Lisäksi kiinnostaa suuretkin linjat. Olen miettinyt mistä he ovat tulleet ja päätynyt vastaukseen että ei etelästä eikä idästä vaan pohjoisesta. He ovat jokin komsan kulttuurista erkaantunut porukka joka on nähnyt itämerenaltaan edut.

Komsan kulttuuri on ollut tutkijoille mysteerio. He ovat asuneet Jäämeren rannalla jo tuhansia vuosia ennen muita. Jokin idän heimo suonissa suhisten N3 -geeniä ja törmänneet baskeihin joita on valunut legendaarisesta Doggerlandista Norjan rannikkoa ylös. Yhdistyneet ja sen myötä on saamelainen rotu synynyt. Tämä siis tuhansia vuosia ennen muita ihmisiä. Aikanaan epäiltiin että Komsan kansa olisi tullut suomeen - tai pikemmin lappiin - jo ennen viimeisintä jääkautta 30000v aiemmin ja talvehtinut jäämeren rannalla olleessa lämpötaskussa. Saamelaiset taitavat olla oikeassa kun ovat sanoneet etteivät ole kotoisin mistään - he ovat olleet aina täällä.

seitakivet
Seitakiviä on kiistatta muutama. Niitä on tehty kaikkina aikoina ja ehkä tehdään vieläkin? Vanhimmat ovat tuolta 11 000 vuoden takaa ja mistä sen tietää vaikka olisi tehty jo dryaskaudella. Jukkis lähtee nyt tutkimaan niistä yhtä ja palaa asiaan vasta viikon päästä. 

Tästä rohkaistuneena aion kadota viikoksi. Käyn ottamassa muutaman kuvan seitakivistä. Seassa kun on paljon näitä mun megojakin joka kielii että niissä on ajallista kerrostumaa. vanhimmat komsalaisten tekemiä. Niitähän löytää netistä mutta itseotettua kuvaa ei ole. Ettei tule urputusta tekijänoikeuksista. Yksi hyvä megapesä onkin Inarissa jonne ei tartte tieltä kävellä kun satakunta metriä ja sekin polkua pitkin. Minua ei siis täällä hetkeen näy eikä kuulu. Lomailla se minunkin pitää. Sitten kun palaan, on muurahaisraukkojen vuoro.

Jukkis
Piilota kommentointilomake