Jatkan vielä eilisestä aihepiiristä eli näistä kivikautisista työkaluistani noin niinkuin kontekstin kannalta. Miten ne oppii tunnistamaan sillä ero luonnonkiven ja luolamiehen hyödyntämän käsikirveen kanssa on hiuksenhieno ja käytännössä paleoliittista materiaalia tutkittaessa tutkijat joutuvat äänestämään niistä ovatko ne olleet ihmiskädessä vai lojuneet muuten vaan maassa.


Se on tietenkin onnenpotkaus kun tutkija on neandherdalin ihmisen asuinpaikalla ja löytää tyypillisimmään piikivestä tehtyjä työkaluja. Piikivi on siitä kivaa että se on kovaa kuin mikä, kovempaa kuin kvartsi mutta myös helpolla lohkottavissa. Sitä pystyy siis muotoilemaan ja iskemäjäljet erottaa jo maallikkokin. Juuri nämä päätyvätkin museoiden vitriineihin ja vielä useammin kaivuurosvojen myötä e-bayhin. Seassa on myös tyypillisiä kivilajeja ja tällöin tutkija joutuu hyödyntämään kokemustaan. Onko niiden muoto sellainen että niille on vastineensa piikivistössä ja ylipäätään ovatko käteen istuvia ja niillä pystyy jotakin tekemään?

Suomessa ei piikiveä ole luonnostaan ja vielä vähemmän paleoliittista asutusta siitä yksinkertaisesta syystä että meillä on ollut dryaskaudella liian kylmää pysyvään asutukseen ja toisekseen maaperä on vajonnut merenaaltojen alle, poislukien ns. ylintä rantaviivaa. Merenpohjassa kyllä katoaa kaikki lietteen alle. Pidetään toki selvänä että lämpökausilla on täällä ollut asutusta ennen maanvajoamaa joka alkoi kuka ties koska, ehkä n. 15 000 eaa tietämillä? Samasta syystä kotimaan arkeologeista on ihan turha etsiä yhtäkään paleoliittikauden asiantuntijaa.

leppalintu
Oikeastaan ainoa edes vähän perusteltu figuurini taitaa olla tämä kivinen leppälintu. Se löytyi Teiskosta yhden muinaisen asuinpaikan lähistöltä ja toistaiseksi se suurin aarteeni.

Mikä onkin sitten tehnyt Susiluolan työkalukivet kuumaksi perunaksi. Ne ovat luonnonkiviä, muotoiltu huonosti tai ei ollenkaan. Vastaavia löytää miltä tahansa sorakuopalta. Seikka jota kriitikot eivät ole jättäneet sanomatta ja aikanaan tilanne meni ilmiriidaksi jossa ei säästelty henkilökohtaisia herjojakaan ja tutkijan uskottavuutta jätetty riepottelematta. Oikeassahan ne kriitikot ovat. Kun Susiluolan edustalla asustanut neandherdaali on nähnyt maassa kivan kivenmurikan joka istuu käteen mukavasti ja toinen puolisko on kuin luonnostaan terävä leikkuri, tai tylppäpäinen nuija tai vasara niin hän on ottanut sen käyttöönsä. Se lojuu sitten siinä luolan edustalla ja otetaan käyttöön kun tarvitaan. 30 000 vuotta myöhemmin tästä samasta kivestä riidellään.

Tämä minun tekemä kivikasalöytö omaa samaa problematiikkaa. Tosin se on ollut nimenomaan kasa avokallion päällä ja harvoin kivikasat syntyvät luonnostaan, varsinkin jos ne koostuvat useasta eri kivilajista. Toki mikä tahansa kivenmurikka voi rapautua siihen mutta juuri tuo eri kivilajeista koostuva kokonaisuus sotiikin sitä vastaan. Toinen merkittävä tekijä on että siinä kohtaa on ollut nyrkinkokoisia kiviä ympyrässä, jopa niin symmetrisesti ja tasaisin välein ettei epäilystäkään, etteikö se ole joku vanha asumuspohja. Verratessa kasaa ja nyrkinkokoisia ympyräkiviä, jotka ilmeisemmin ovat pitäneet asumuksen nahkaseinämien liepeitä paikallaan, on nähtävissä että kasa on sijainnut nahkateltan sisäpuolella sen takaseinää vasten. Sijainti puhuu työkalujen puolesta, ei oikeastaan mikään muu.

pora
Ainoa tapa todistaa kivet muinaisiksi työkaluiksi on verrata niitä muihin sen ajan kivityökaluihin. Vasemmalla kivikasasta kaivettu teräväpäinen "reiäntekijä" ja oikealla netistä löytämäni samanikäinen keskieurooppalainen vastine

Ikävä kyllä kasan kivet ovat juuri niin primitiivisiä kuin sen ajan luolamiehiltä voi odottaakin. Työstämättömiä, karkeita kivenmurikoita, isoja ja pieniä josta ei pienistä juurikaan mene sanomaan onko se jokin muinainen työkalu pikkutarkkaan työhön vai eroosio lohkaissut isommasta palasesta. Jotenkin asia on silti tutkittava. Jos ne olisivat työstettyjä eli muotoiltuja, niiden hakkauspinta pitäisi olla yhdensuuntainen. Toinen mistä voi lähestyä on, että jos niillä on ollut varsi, niissä pitäisi olla hahlot johon varsi kiinnittyy. Mutta jos puhumme alkeellisista käsityökaluista, ei näistä tiedoista ole apua.

Jäljellä on oikeastaan konsteista viimeisin eli vertaaminen. Koska magdalenian kulttuuri, joka oli samanikäinen tämän kanssa, omasi tietynmuotoiset työkalut tiettyihin tarkoituksiin on heidän työkaluvalikoimansakin ollut tietynlainen. Selvää on että nämä mun kivityökaluni on sijainneet 3x5km mittaisella saarella joten kaikkinaiset peuranmetsästystarpeet voidaan kättelyssä unohtaa. Keihäänkärkiä tuskin on sanottavasti valmistettu. Merikultttuurina ehkä jotain hylkeentappovälineitä mutta sellaista nyt eläintä kalauttaa millä tahansa nuijalla ilman mitään hienostelevia välineitä. Alatte hahmottaa ongelman? Viisas jättäisi tässä kohtaa jo kivikasan huomiotta ja keskittyisi johonkin, mikä olisi paremmin perusteltavissa.

sijainti pieni
Panin aamusella tietämäni megaliittikivet kartalle ja vertasin niitä sen aikaiseen rantaviivastoon. Tai siis tähän ns. ylimpään rantaviivaan ja kivien sijainti kielii omaa kieltään miltä aikakaudelta ne ovat. Ilkan pehkuo on ollut makean veden allas, ja siitä lähtenyt puro joka on dominoinut näitä kiviä ja asuinpaikkoja. Ollaan siis vuodessa 9500 eaa - vähintään.

Tein tämän kirjoituksen teille ihan yleissivistävässä mielessä. Te ette ole tästä kivirojusta vakuuttuneita, olettehan tottuneet taidokkaaseen kivestä tehtyihin esineisiin joista kuuluisin lienee tuo Huittisten hirvenpää. Niin hienostunut taide-esine kun olla ja voi. Pitää kuitenkin muistaa että se on neoliittisen kauden esine. Neoliitti, sananmukaisesti uusikivi, on aikakautta jolloin kiviä osattiin muotoilla ja pikkutarkasti. Se eroaa rajusti sitä edeltäneestä mesoliittisesta (vanhakivi) kiviesineistöstä joka on luonteeltaan karkeampaa. Työkaluihin ei juurikaan nähty vaivaa ja taide oli suurinpiirtein sellaista että nippanappa muodon tunnistaa. Mitä kauemmas menneeseen mennään, sen karheammiksi esineet menevät kunnes ne ovat jo silkkaa luonnonkiveä jota on hyödynnetty valmiin muotonsa takia. Poikkeuksia on toki aina. Jossain tuolla afrikassa on ollut aina pehmeää kivilajia jota on osattu työstää jo jostain homo erectuksesta saakka mutta sitä ei pidä laajentaa liian kaukaalle.

Allekirjoittanut on kyennyt tunkeutumaan niin syvälle tämän maan menneeseen kun olla ja voi. Niihin ensimmäisistä ensimmäisiin tulokkaisiin jotka tulivat tänne jo Yoldiameren aikana silloin kun ei vielä ollut mitään. Siis kun puhutaan nykyihmisestä. Ei ollut edes maankamaraa, oli vain luotomaisia saaria joissa toisissa oli makeaa vettä ja toisissa ei. Nahkaveneillään he rantautuivat näille saarille ollessa hyvillään itämerenaltaan luonnonrikkauksista; täällä eivät lapset kuole nälkään. Ollaan läpitunkemattomassa menneessä, aikakaudessa josta edes ammattimaiset tutkijat eivät tiedä mitään vaan uskovat erheellisesti että alkusuomalainen tuli vasta ancylusjärven aikaan 800 vuotta myöhemmin kun maa oli sen verran kohonnut että kuivin jaloin pääsi. Kun vaeltaa näin syvässä, on otettava jokainen johtolanka nöyränä vastaan oli se kuinka karkea ja epäuskottava tahansa. Kaikki orgaaninenhan on kadonnut aikaa sitten.

Jukkis
Gravatar
Liian pieni kivi?
Itselleni nyrkinkokoinen kivi tuntuu liian kevyeltä pitämään paksusta nahasta tehtyä jurtan lievettä paikallaan. Perustan ajatukseni sille, kun olen tehnyt vaikka kevytpeitteestä (viri viri)katoksia/suojia ja eikä moinenkaan puhuri ole pitänyt peitettä paikallaan, kun pistin tiiliskiviä liepeen reunoille, vasta noin 2-4 päällekkäistä kiveä noin puolenmetrin välein alkoi pitämään jotenkuten hommaa kasassa. No eipä tullut tuulennopeuksia mittailtua eikä sen tarkempaa analyysia asiasta tullut tehtyä, mutta näin perstuntumalta ajatellen. Paksu koppurainen nahka vaatisi mielestäni suurempia kiviä tähän käyttötarkoitukseen varsinkin jos silloinkin on ollut vaihtelevaa säätä.
Piilota kommentointilomake