Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Jatkaessamme muinaisten maakuntien tutkintaa, on nostettava nyt esiin jotakin, josta harva on ikinä kuullutkaan - Rikalanlääni. Oma auvoinen kauppa-alueensa tuossa Salon ympäristössä. Se eli ja vaikutti joskus viikinkikaudella ja rikastui ilmeisesti ihan sillä, että viikinkien idänreitti meni siitä alta. Tavaraa tuli ja meni.

Kuten otsikkokin kuuluu - oliko Satakunta oma suvereeni kuningaskuntansa ennen sen "ruotsalaistumista" - mukavan provoava kysymys, johon itse vastaan kyllä. Se vähä tietenkin koostuu vain induktiotodisteista eikä yksikään ratkaise sinällään mitään, mutta yhdessä ne osoittavat suuntaa johonkin suuntaan. Tutkitaan sekin vähä mitä on.

Tänään palaamme taas näihin muinaisjuttuihin. Tällä kertaa palataan taas tähän Eurajoen juttuun josta muistaakseni olen ennenkin pamissut, ja aina vaan siihen tulee palattua. Jotenkin näen asian vaan niin, että Eurajoki on koko satakunnan alkusydän josta käsin se on alkanut kasvamaan maakunnaksi, ja vieläpä varsin suureksi sellaiseksi.

Maailmalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta jostain syystä elän itse pienen pienessä sisäisessä maailmassani. Tässä sitä valmistellaan efektejä elokuvaansa ja kun oikein väsyy ja kaipaa relausta, millä muulla sitä leikkisi kun 33-mitoilla ja ley-linjoilla. Joskus osuu aina johonkin. Nyt on jostain syystä sellainen paikka kun Tavastkenkä alkanut kovasti kiinnostamaan.

Heräsin jostain syystä aikaisin ja ihan vaan tappaakseni aikaa, aloin tutkimaan taas noita kalliomaalauksia. Mullahan on ollu niistä ihan omanlaisensa näkemys että ne on sellaisenaan taivaankuvioita ilman mitään syvällisempiä pohdintoja.

Tämä kirjoitus saattaa olla virhe monellakin eri tavalla. Olen sitä silti pitkään miettinyt, uskaltaako avata sanaista arkkuaan tältä osin, ja kypsyteltyäni aihetta vuoden verran, olen tehnyt päätöksen. Tutustumme muinaisiin hämäläisiin vähän rajummasta perspektiivistä eli hulluruohon kautta, ja miten tuo psykedeelinen aines on laajemminkin dominoinut muinaiskansoja.

En ole tähän aiheeseen vähään aikaan päässytkään, eli katsaukseen hämeen linnavuorista. Nehän ovat sikäli metkoja, että kulkevat toisiinsa nähden varsin viivasuorassa, ja jos tutkiskelee hämeenlinnan alueen linnavuoria - niin todellakin viivasuorassa.

Mun on pitäny jo pitkään blogata tästä aiheesta mutta aina olen päättänyt ensin ottaa asiaa selventäviä valokuvia paikanpäällä. Vaan koska en näemmä ikinä pääse näille mestoille pohditaan asiaa puhtaan sanallisesti ja pöllitään kuvat netistä. Puhutaan näköaloista ja näköalapaikoista. Hyvähän se että joku näistäkin asioista räpättää.

Piipahdin tuossa metikössä tutkimassa lisää tätä ns. Ollinsaartani. Jos ette yhtään tiedä mistä on kysymys niin ei voi mitään, sillä tämä on jatkumo eräänlaiseen päiväkirjanpitoon ja metsäraportteihin, joita en ala toistamaan joka kerta. Tällä kertaa matka meni kohti Ruoveden Siikanevaa.

Kun ei muutakaan niin kierros linnojen ja linnoitusten parissa. Matka kohti etelää on tosiasia ja paluumatka yhtä tuskaa räkittävän helleaallon lomassa, jossa somerolla oleva jäätelökioski saattoi pelastaa pahimmalta. Kuuma oli juu. Mutta tulipahan nähtyä kaikenlaista mitä ennen ei. Mutta puhutaas linnoista.