Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Piipahdin tuossa metikössä tutkimassa lisää tätä ns. Ollinsaartani. Jos ette yhtään tiedä mistä on kysymys niin ei voi mitään, sillä tämä on jatkumo eräänlaiseen päiväkirjanpitoon ja metsäraportteihin, joita en ala toistamaan joka kerta. Tällä kertaa matka meni kohti Ruoveden Siikanevaa.

Kun ei muutakaan niin kierros linnojen ja linnoitusten parissa. Matka kohti etelää on tosiasia ja paluumatka yhtä tuskaa räkittävän helleaallon lomassa, jossa somerolla oleva jäätelökioski saattoi pelastaa pahimmalta. Kuuma oli juu. Mutta tulipahan nähtyä kaikenlaista mitä ennen ei. Mutta puhutaas linnoista.

Jatkanpa eilistä aihettani mikä ja vähän laajennankin sitä pohtimalla mitä nämä ley-linjat ovat, ja miten ne ovat voineet määritellä maakunnat. Hintana on tietenkin että samalla niiden salaperäisyys, suorastaan mystisyys kalpenee ja ne siirtyvät sen vuoksi asteittain poispäin rajatieteellisestä käsitteistöstä kohti vakavampaa pohdintaa.

Tiedostan toki olevani korkealentoinen ja tarvittaessa hyvinkin vaikeaselkoinen kun pohditaan näitä muinaisjuttuja. Edellisestä kirjoituksesta tuskin kukaan tajusi mitään, joten ehkä edes kerran eläissään pitäisi paneutua lukijakunnan saattamiseksi samalle aaltopituudelle. ihan näihin perusjuttuihin pohjatietoa antamaan. Tällä kertaa siis mietimme, onko suomen kamaralla koskaan nähty ritarikuntia.

Pitkästä aikaa on taas aikaa pohdiskella muinaisia. Olen tuossa viimeiset pari päivää tutkiskellut hämeen halki kulkevaa Hiidentietä Janakkalasta Tammerkoskelle. Sekä tehnyt siitä tiettyjä huomioita joita ennen ei ole tullut pohdittuakaan.

Tulipa nyt sitten vihdoin viimein päästyä pöpelikköön oikein kunnolla. Jalat hapolla edelleen tottakai. Paljon on tullut puhuttua tuon "ollinsaaren" valtaamisesta ja ainahan ne on vaan puheiksi jääneet, mutta nyt tuli tehtyä miekanpisto siihen suuntaan, joten omatunto on taas hyvänä.

Keskellä koronakaranteenia lähes epätoivoiset ajeöureissut Tampereen ympäristökunnissa alkaa jo lähestyä aallonpohjaansa. Tällä kertaa reitti osui Metsäkansan kirkolle. Sinne ei muuten eksy vahingossakaan yksikään turisti tai sunnuntai-ajelija, ja harva osaa sijoittaa koko paikkaa edes kartalle. Kunhan kävin ittekin kattomassa, elämäni ekaa kertaa.

kevätreissuja kannattaa nyt tehdä - ainakin jos on tällänen kivibongari kuten minä. Tiepohjat on vielä jäässä ja nyt kelpaa painella huonompiakin tukkiteitä ilman pelkoa että jää mutaan kiinni. Niinpä nättien päivien osuessa kohdille, lähdin sitten minäkin liikkeelle. Turhaan tietenkin mutta sen olikin tarkoitus olla vain tiedustelukeikka kannattaako paikalle tulla kesemmällä.

Palataksemme 33.3 -mittoihin, tuntuu uskomattomalta että sellainen voisi löytyä myös Tampereelta. No periaatteessa Gaddin kappeli tai Messukylän vanha kirkko voisivat olla potentiaalisia kohteita ikänsä puolesta, mutta mittapiste sijaitsee silti keskustassa. Tarkennettuna Aleksanterin kirkon edessä keskellä hämeenpuistoa. Miten tämä voi olla perusteltavissa?

On kuin jokin voima olisi yhtäkkiä auennut. Olen tässä naputellut muinaiskainuuta aamuisin ja iltaisin kuin itsestään. Yllättäen on irronut tarinaa sivutolkulla ja tässä vaiheessa ollaan vasta raakatekstivaiheessa - täydentävät osiot sitten viilailuvaiheessa. Kohtapuoleen on aika siirtyä hämeeseen ja sitten vielä satakuntaankin jotta saadaan kunnon tarina kasaan.