Muinaisaiheet

Pitkästä aikaa on taas aikaa pohdiskella muinaisia. Olen tuossa viimeiset pari päivää tutkiskellut hämeen halki kulkevaa Hiidentietä Janakkalasta Tammerkoskelle. Sekä tehnyt siitä tiettyjä huomioita joita ennen ei ole tullut pohdittuakaan.

Lue lisää: Hämeen Hiidentie

Tulipa nyt sitten vihdoin viimein päästyä pöpelikköön oikein kunnolla. Jalat hapolla edelleen tottakai. Paljon on tullut puhuttua tuon "ollinsaaren" valtaamisesta ja ainahan ne on vaan puheiksi jääneet, mutta nyt tuli tehtyä miekanpisto siihen suuntaan, joten omatunto on taas hyvänä.

Lue lisää: "Ollinsaaren" megaliitijahti

Keskellä koronakaranteenia lähes epätoivoiset ajeöureissut Tampereen ympäristökunnissa alkaa jo lähestyä aallonpohjaansa. Tällä kertaa reitti osui Metsäkansan kirkolle. Sinne ei muuten eksy vahingossakaan yksikään turisti tai sunnuntai-ajelija, ja harva osaa sijoittaa koko paikkaa edes kartalle. Kunhan kävin ittekin kattomassa, elämäni ekaa kertaa.

Lue lisää: Metsäkansan kirkolla

kevätreissuja kannattaa nyt tehdä - ainakin jos on tällänen kivibongari kuten minä. Tiepohjat on vielä jäässä ja nyt kelpaa painella huonompiakin tukkiteitä ilman pelkoa että jää mutaan kiinni. Niinpä nättien päivien osuessa kohdille, lähdin sitten minäkin liikkeelle. Turhaan tietenkin mutta sen olikin tarkoitus olla vain tiedustelukeikka kannattaako paikalle tulla kesemmällä.

Lue lisää: kevätretkellä teiskossa

Palataksemme 33.3 -mittoihin, tuntuu uskomattomalta että sellainen voisi löytyä myös Tampereelta. No periaatteessa Gaddin kappeli tai Messukylän vanha kirkko voisivat olla potentiaalisia kohteita ikänsä puolesta, mutta mittapiste sijaitsee silti keskustassa. Tarkennettuna Aleksanterin kirkon edessä keskellä hämeenpuistoa. Miten tämä voi olla perusteltavissa?

Lue lisää: Tampereen ainoa 33 -mitta

On kuin jokin voima olisi yhtäkkiä auennut. Olen tässä naputellut muinaiskainuuta aamuisin ja iltaisin kuin itsestään. Yllättäen on irronut tarinaa sivutolkulla ja tässä vaiheessa ollaan vasta raakatekstivaiheessa - täydentävät osiot sitten viilailuvaiheessa. Kohtapuoleen on aika siirtyä hämeeseen ja sitten vielä satakuntaankin jotta saadaan kunnon tarina kasaan.

Lue lisää: Quenlandia etsimässä....

Juuh...nyt se sitten muuttuu todeksi eli se ihka aito muinaiskunkku -kirja. Hyvässä vauhdissa olen sitä naputellut jo muutaman päivän hyvinkin intensiivisesti ja melkein uskaltaa jo luvata, ettei jää kesken innostuksen sammuessa. Tätä vauhtia pitäs nähdä kevätmarkkinoilla päivänvalonsa.

Lue lisää: ennakkotieto: muinaiskunkku -teos

Ei pitäisi näinä aikoina puhua ilmastohistoriasta mitään, kun se kumminkin nivoutetaan mediakriitikittömien ja ilmastodenialistien loputtomaan kinaan. Se kuitenkin on ollut olellinen asia maamme monirikkaassa asutushistoriassa, ja sitä kannattaa katsastaa – ja lopussa ratkaisen yhden arvoituksen mitä tulee löytämääni Yoldia-kulttuuriin.

Lue lisää: Ilmastohistoria ja asutushistoria

Tänään tutkailemme SS-Wikingin suomalaispataljoonaa ja vähän muutakin aiheen tiimoilta. Tarinoita väkevistä  miehistä  itärintaman lihamyllyssä. Minä muuten nuorena poikana juttelinkin yhden suomalaisen SS-miehen kanssa Tammelantorilla. Mieleen jäi erityisen siniset silmät, suorastaan kuultavan siniset, joten se kaveri on varmaan ollut Himmlerille aikanaan mieleen.

Lue lisää: SS-Wiking ja suomalainen panssariässä

jatkanpa tutusta aiheesta jota on sivuttu sen tuhannen kertaa, eli milloin ihminen alkujaan laski kinttunsa tämän maan kamaralle? Minähän olen jo pitkään väittänyt että Yoldia-meren aikaan joskus 9600 eaa kun taas wirallinen tiede  pysyttelee ancylusjärven ajassa 8400 eaa. Muutama sata vuotta tietty sinne tänne. Onko tähän altavastaiseen nyrkkeilyotteluuni jonkinlainen ratkaisu olemassa?

Lue lisää: Koska ihminen saapui Suomeen?