Muinaisaiheet

Pääsi kun pääisikin pitkästä aikaa metsään, tällä kertaa Hollolan puolelle. On edellisestä samoamisesta sen verran aikaa että tuttu maitohaposta aiheutunut päänsärky muistutti taas aamulla, joka on melkein tavaramerkki näissä kimpparetkissä. Itsehän liikun yksikseni paljonkin verkkaisempaan tahtiin.

Lue lisää: Jätkien kaa mettässä

Karttaruutu karttaruudulta – niinhän sitä tuli luvattua. Tänään sitten aukesi sauma tutkia tätä muinaista ”Ollinsaarta” taas yhden piirun verran, ja kerrotaan nyt mitä siellä tuli vastaan. Piti itse asiassa tutkia kolmekin mäkeä, mutta keskimmäiseen en sitten viitsinyt ja sen viimeisen näki jo autonikkunasta, että se oli rämemetsä, ja sinne on turha lähtee tarpoon. Kyllä se jossa ihmiset on ammoin olleet, kyllä ne on muokanneet metsänpohjan toisennäköiseksi.

Lue lisää: Jylhänvuorella...

Joskus sentään vielä pääsee metsään. Tämä on nyt turhaakin turhempi seikkailuni tuolla Oriveden länsipuolella, joka on niin autiota seutua kun se vaan olla voi. Megaliitteja ettimässä tottakai.

Lue lisää: Ollinsaarella

Pitkään olen miettinyt vastinetta yliopistotutkija Sirpa Aallon hyökkäilyjä vaikkapa nyt allekirjoittanutta kohtaan. Kiistakapulana myyttisten muinaiskuninkaidemme historiallisuus tai olemattomuus. Olkoon tämä nyt sitten vaikkapa jonkinlainen vastine – tai pikemmin avoin kirje – ja kun experttien kesken sanaillaan, niin siirrytään suoraan asiaan eli tavalliselle kansalle tarkoitetut taustatiedot saa kukin poimia omatoimisesti itse.

Lue lisää: Muinaiskuninkaat ja pseudotiede

Jonkinlaista hataraa teoriantynkää pukkaa myös näistä kivistä, että esittävätkö ne jotakin. Kun muinaiset ovat pykänneet näitä  punaisia kiviä maakivien alle, onko olemassa  syynsä miksi on valittu juuri jokin tietty kivi, vai onko kaikki vain sattumaa? Koetetaanpa pohdiskella.

Lue lisää: Kasvot kivessä

Tuli taas tarvottua mettässä ja ihme kyllä, meni suht jouhekkaasti. Tässä alkaa olla pelko persiissä  että ikä alkaa hissuksiin painaan ja alkaa olla tää harraste loppusuoralla. mut se on enemmänkin sitä talvenjälkeistä huonokuntoisuutta.  Eihän sitä  muuta tehnytkään kun makas sohvalla kattomassa KovaLaki –sarjaa. Mitäs löyty tällä kertaa?

Lue lisää: paluu salapaikalle

Tällä kertaa tutustumme toiseenkin vastaavaan mesoliittikauden asuinpaikkaan, joka on kuin identtinen kopio tuosta edellisestä postauksestani. Erona on vaan että tätä salapaikkaa ei ole kätketty metsien saloihin vaan se  on suoranainen turistirysä –eikä kukaan ymmärrä näkemäänsä.

Lue lisää: Salapaikka nro 2

Kunhan nyt lätisen taas näitä kivikauden juttuja. Myönnän etten ole pitkään aikaan saanut ittestäni irti minkäänlaista jutunjuurta mutta eiköhän se taas tästä lähde? Ajattelin vähän valaista yhtä yksityiskohtaa ja luettuanne ymmärrätte  miksi aion kohtapuoleen lähteä sinne nuuskimaan josko jotain kivityökalua tai muuta mukavaa olisi jäänyt maastoon lepäämään. 

Lue lisää: Jukkiksen salapaikka

Tänään tartumme härkää sarvista ja puhumme muinaishistoriasta suomalaisen identiteetin muovaajana ja kansanluonteen ylläpitäjänä. Suomeksi sanottuna ruotsalaisten ristiretkistä ja piispojen pakkokäännytyksistä. Nämä episodit jotka me kaikki tiedämme, ovat enemmän kuin luulisi, ne ovat osa kansallista traumaa josta ei näemmä päästä ikinä eroon.

Lue lisää: Muinaishistoria ja kansallinen trauma

Me tiedämme kyllä kaikki että ammattimaiset muinaistutkijat ovat kovinkin innokkaasti kaatelemassa epätieteelliseksi katsomiaan teorioita ja aina välillä puolihörhömäisiä maallikkonäkemyksiäkin. Hyvin harvoin, jos koskaan, on asiaa katsottu toisesta näkövinkkelistä; ovatko arkeologit pohjattoman tarkkoja omasta reviiristään ja käyvät apinanraivolla jokaisen kimppuun joka uskaltautuu heidän toimialalleen?

Lue lisää: Ovatko arkeologit vaikeita ihmisiä?