Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Tuntuu jotenkin oudolta että suvussa on ollut kolmekin kirjailijaa, ja kaikki toimineet toisistaan tietämättä? Jättäähän se kysymyksen, onko kirjoittaminen jotenkin geeneissä vai missä, vai onko kyseessä vain eriskummallinen sattumus tai sattuma. Sanomisen pakko on kuitenkin kaikilla ollut, jopa niin polttava että normaalisti on jääty omakustanteen tasolle ja parhaimmillaan nukkavierujen pienkustantamoiden tuntemattomiksi kirjailijoiksi.

Piti kirjoittaa siitä katolisuudesta ja kirjoitetaan. Tämä on tarkoituksella kärjistetty artikkeli jotta sanoma menee perille. Nämä ovat asioita joita normiluterilainen ei tiedä ja myönnän että olen tätä halunnut kirjoittaa jo kauan. Puhtaasti sivistysmielessä. Kun puhutaan katolisuudesta nousee esiin se yksi kysymys ylitse muiden; onko kirkko erkaantunut Raamatun opeista? Vaikka sitä ei ymmärräkään yksikään suomalainen, on kysymys niin luterilaista laatua, ettei siihen voi eikä osaa katolinen edes vastata - koska ei ymmärrä koko kysymystä.

Oikeaoppisesti en blogannut mitään pääsiäispyhinä sillä kunnon ortodoksi ei sellaiseen syyllistyisi. Jopa Putin katoaa julkisuudesta pitkäperjantaina paastoamaan ja koko Venäjän armeijakin pysähtyy kuulemaan sotapapin messua. Suurhyökkäys pääsiäisenä olisi tyystin jumalatonta. Itse asiassa vietin kyllä eilisen hautajaisissa ja siitä sain kipinän blogata nämä pyhät vähän toisenlaisella teemalla. Opettaa vähän katolista ajattelua sillä myös ortodoksit ovat katolisia, joskin sen itäistä haaraumaa. Aloitetaan helpolla teemalla eli hautajaisilla ja miten ne eroavat toisistaan. Mennään sitten seuraavassa kirjoituksessa vähän korkealentoisempaan.

Olen tässä jatkanut kaiken muun ohessa sukututkimusta. Uskon ettei ketään kiinnosta toisten suvut mutta voin luvata että harvalla on ollut sellaista sukua kuin mitä niemiset ovat olleet. Elintapansa on kuin kiertomustalaisilla; jos jotain on saatu, se on pämpätty kurkusta alas ja lehtolapsia syntyy tämän tästä milloin mihinkin pitäjään, ettei niitä kaikkia tiedäkään. Nyt selvitetään sitten suvussa olevaa mustalaisverta. Sekin vielä kaiken tämän päälle.

Julkisuudessa on ollut tiettyjä eriskummallisia tiedonjyväsiä jota yhdistelemällä päätyy tietynlaiseen johtopäätökseen. Näyttää vähän siltä että Kremlissä on joku korkean tason vakooja joka on vuotanut alusta saakka kaikki sotasuunnitelmat Ukrainaan sitä mukaa kun niitä on tehty. "Kuka jumalauta?" kysyy Putin oikeutetusti ja on pistänyt maan vastavakoilun johtoa kotiarestiin tai pidätysselliin. Selvää on että näissä oloissa ei oikein voi hyökkäystä jatkaakaan.

Yksi tyystin merkityksetön sivuraide tässä Venäjän-Ukrainan sodassa on ollut tuo kotomaisten vaihtoehtoliikkeiden sisäinen kriisi. Silti se on arvioinnin arvoinen. Omasta puolestani tein wiisaasti kun hyppäsin pois siitä kelkasta koronakriisin aikaan juuri ennen sen lopullista romahdusta joka on nyt. Opetuksen sanana että esim NewAgen ei olisi koskaan pitänyt pyrkiä yhteiskunnalliseksi liikkeeksi vaan pysytellä ravinto-opeissa ja astrologiassa niin ei olisi nyt niin hämillinen olo.

Tässä valmistautuu hissuksiin pitkästä aikaa pitämään luentoa sillä ens lauantaina pukkaa muinaisaiheista luentosarjaa tuolla Teiskon puolella. 26.2 2022 eli ens lauantaina Niemisennokantie 42 klo 13.00 alkaen on osoite jos kiinnostaa. ottakaa taskuun 25e sisäänpääsyyn. Onpahan nyt mainostettu mutta ilmeisesti tulee myös viestimiin, youtubeen vissiin. Mutta lätistään kaikkea muuta nyt.

Mikään ei puhuta niin mukavasti kuin sääasiat. Valtteri-myrskyjä sanotaan tulevan kerran vuosikymmenessä ja minähän sen tiedän. Yöllisessä lehdenjaossa tapaan olla etulinjassa. Kun näistä asioista avaudun, ei niistä draamaa puutu, joskin vanhemmiten osaa varoa juuttumasta autollaan kiinni. On tässä esoteriaakin. Luonto rakentaa kauniin lumivaipan ja jotta ymmärtämättömät ihmiset eivät sitä riko, se osaa sen aina valmistaa lauantai-iltana jotta se säilyy maanantaille.

Arki alkaa vuoden 2022 puolella ja Sinikivi odottaa etusivuaan. Rehellisesti sanoen, ei oikein ole ollut sellaista sanottavaa joka olisi kertomisen arvoinen. Mutta sen verran voidaan kurkata mun arkeeni miksi täällä eletään niin nuokkuvaa vaihetta ja inspiraatioita ei ole. Puhutaan pelaamisen passivoivasta vaikutuksesta. Telkkarikaupoillekaan en ole vielä päässyt joka kielii, ettei viimekädessä se oikein kiinnostakaan.

Tiedä sitten pitäisikö tehdä katsaus viime vuoteen vai syvemmältä menneestä. Rudolf Steiner -vainaa meinaan taisi joskus sanoa että ihmisen elämä muuttuu seitsemän vuoden välein. En tiedä miksi hän valitsi luvun seitsemän mutta omalla kohdallani se on pitänyt kutinsa ja elämä alkaa olla taas jonkinlaisessa tienhaarassa. Viime vuotta en muuten pitänyt sen kummoisempana kuin mitään muutakaan. Suuret hetket on ohi. On jo ihan boomeri.