Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Tämä on taas näitä omia kuuluja tutkimuksiani mutta uskokaa tai älkää, että odottelin jo keväästä asti Välimerelle kylmiä ilmanaloja. Enkä suinkaan mistään ilmastosyistä vaan puhtaasti rajatieteellisessä hengessä. Tai siis pikemmin arvaten ilmiön jota ei ole virallisesti olemassa ja vaikka olisikin, ei sitä kukaan osaisi edes selittää.

Kun ei tässä muutakaan niin kerronpa ajatuksiani meidän kansalliseepoksestamme Kalevalasta. En sano että niille löytyisi vankkaa jalansijaa perusteluineen, kunhan hahmotan miten sen itse koen. Luonnollisesti minä kun olen minä, lähtökohta on kalevalaisten kertomusten historiallisuus - oliko sitä? En usko että olen tässä asiassa ensimmäinen enkä viimeinen pohtija mutta joka kertahan onnekkaat yrittäjät ovat jääneet tyhjän päälle, sen verran metafyysinen kertomus se on.

Joulu on pian täällä ja ihan tyrmistyttääkseni yleisökuntani, ajattelin puhua sanasen kristinuskosta ja kristillisyydestä. Sehän on näin sekulaareina aiheina mitä epähienoinen puheenaihe joka aikaansaa nolostelua ja myötähäpeää. Juuri siksi. Jotta otamme jonkun teeman, ajattelin kumota sen pitkällisen harhaluulon, että joulu olisi alkujaan pakanallinen juhla. En suinkaan tuputtaakseni isonkirjan oppia vaan ihan historianpuhtauden nimissä. Ei pidä niellä sellaista maailmankuvaa joka ei sitten vastaakaan vallitsevia tosiasioita.

Suomi, suomalaiset, miten me olemme muodostuneet noin niinkuin kansana? Valtiona? Tämä tuli mieleeni heti itsenäisyyspäivän mentyä ja tämä kirjoitelma olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Kostaa monisarjaiseksi kirjoitukseksi, sillä historiasta on nähtävissä, että se koostuu monesta eri tekijästä eri vuosisatoina. Moderni suomalaisuus alkaa hahmottua jo Uudenajan puolella ja kai mekin lähdetään sieltä?

Tänään tutustumme itseensä Kalevaan, ja hänen poikiinsa, jotka kukin hallitsivat omaa mannertaan. Ei sitä mahtavuutta voi edes kuvitella nykypäivästä käsin. Vaan onpa tuosta aikakaudesta sentään jotain jäänteitä jäänyt ja sen takia niitä kannattaakin kaivella Yhdysvaltain osavaltioiden nimistä.

James Randikin tuossa otti ja kuoli. Ajattelin pari sanasta sanoa kun jossain määrin on vaikuttanut omaanikin elämääni, miksi allekirjoittaneesta tuli sellainen kuin tuli. Nämä nekrologit ovat siitä hankalia, että perinteisesti ei vainajista pahaa, mutta ihan kokonaanhan sellaista ei voi välttää.

Hitlerologia eli Hitlerin elämänkerran tutkiminen on tunnetusti tieteistä jaloin. Nyt on onneksi ihan pätevääkin asiaa sillä on tullut aika paljastaa jotakin, jota oikeastaan ei tiedä kukaan. Mikä oli Hitlerin suhde vapaamuurareihin ja ennen kaikkea mitä tapahtui Immolan kentällä 1942, kun Ryti oli vastaanottamassa saksalaisvierastaan.

Minä kun aina puhun sodasta niin mitä teki oma sukuni? Kun tuossa edellisessä kirjoituksessani viittasin mummooni sota-aikana niin yhtä hyvin sitä vois kertoa mitä isovanhempani oikein duunasivat silloin. Minähän olen sitä sukupolvea jolla ne oli vielä isovanhemmat. Nuoremmilla tuskin on sitäkään kosketuspintaa enää jäljellä. Tässä tarinassa ei tietenkään ole yleviä LottaSvärd -juttuja, ylennyksiä saati ensimmäistäkään Mannerheim -ristin mitalia. Nämä ovat sitä sotavuosien arkea joista ei muistelmia kirjoiteta.

Mulla on ollut tänään haipakka päivä jonka vois tiivistää sanoihin: elämäni epäonnisin päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Tietoisena että vahingonilo on paras ilo, pakkohan siitä on teille rehellisesti kertoa kun asiat on vielä tuoreessa muistissa. Pakko kuitenkin onnitella itseään että kaiken sen otti vastaan tyynesti kuin suurempikin valaistunut mestari. Zeniä tarvitaan.

Tuli tehtyä äkkiheitto pohjoiseen ja kun Enontekiöllä oli majapaikka, oli kai itsestäänselvää että yksi tutustumiskohde oli myös Näkkälän seitakivi. Siitähän käydään kovaa debattia, onko sen kyljessä punamultamaalauksia vai yksinomaan kiven luomtaista väriä. Sen tason selkkaus joka vaati omaa käyntiä ja arviointia, jottei ole vaan toisten puheiden varassa.