Piti eilen tosiaan tehdä hieno päivitys tähän mutta kaikkea kanssa. Heräsin kattoon lätkää aamukuudelta vaikka sain unen vasta kahden maissa. Koko päivä meni ihan tokkurassa eikä tullu mistään mitään. Aattelin että tossa olympiakullassa olis sitä tarvittavaa symboliikkaa. Sillä te saatatte muistaa että vuoden 95 MM-kulta ei ollu ainoastaan urheiluvoitto vaan myös katkaisi pitkällisen laman. Yhtä lailla tää kultavoitto olis voinu lopettaa korona-ajan. Olis ollu kerrankin kunnon voitonpäivä.
Mutta selvää on että sen pilaa tää talvi. Lämpötila sahannu nollan molemmin puolin joka tarkottaa joko sohjoa tai pääkallokeliä jota höystetään myräköillä. En muista vähään aikaan näin vittumaista talvea. Onneks on sentään tätä kirjoittaessa talviloma enkä näytä nokkaani ulkona ellei pakko ole. Kyllähän tällänen talvi estää mitkä tahansa bileet.
Niin se luento. Kun otin aiheeksi ton Teiskon muinaishistorian niin aattelin et teen sen kunnolla. Olenhan löytänyt Teiskosta yhden kukkulan päältä megaliitteja ja kivikehän. Kansalaisenkarttapaikan rinnevarjostumalla hahmottanut muutaman kotapaikan jotka on niin tiiviisti että muistuttavat jo pientä kylää. Ne sais varmaan näkyviin kun käyttäs laserkeilausta sillä rinnevarjostuma on aikas sumuinen ja ylimalkainen. Sitä opettelin eilen ja opin että halutun alueen saa nopeasti esiin maanmittaushallituksen sivuilta. Sieltä latautui 55 megan LAZ-tiedosto. Sitten piti ottaa harvinaisen vaikea ohjelma jolla muuttaa pakattu LAZ -tiedosto LAS-tiedostoksi. Koska se on joku nörttiohjelma, ei siinä ainakaan käyttömukavuutta oltu ajateltu. Muistutti vähän 90-luvun lopun ohjelmia. No niin, tähän asti melkeen pääsin kunnes tuli ilmeiseksi että saadakseen sitten LAS-tiedoston auki, pitää ottaa vielä ohjelma joka avaa sen lukukelpoiseksi. Sekin ohjelma muinaista laatua joka sisältää mitä monimutkaisempia työvaiheita vaikeassa käyttöliittymässä. Annoin sit olla. Luovutin. Valokuvathan mulla tuhoutui edellisen koneen hajotessa mutta kummasti niitä putkahtelee esiin joko facebookista tai muistitikuilta. Aina löytyy jotain jostain. Se puoli onneksi on kunnossa.
Siihen pitääkin kattoa mitä on jo tehnyt. Loppujen lopuksi alkaa tuntea ittensä vanhaksi. Ei oikein kiinnosta enää eikä mettäkeikatkaan tarjoa mitään kun ei tahdo enää jalka nousta. Turhauttavinta on tuo ettei se oikeastaan enää johda mihinkään. Ei tarjoa mitään uutta. Samahan se vähän noitten 33-mittojen kanssa joita kyllä menee kiitettävästi Teskonkin päältä. Umpikujahan se on sillä siinä ei tutki muuta kun vanhoja talviteitä joita on menny ristiin rastiin maakuntaa. Pitäs saada vielä kerran joku suuri oivallus mutta eihän ne ittekseen vastaansa kävele.
Enkä minä näille luennoille enää itteeni tarjoile. Kysyvät yleensä sieltä päästä ja tällä kertaa oli Arhi suosittelijana. Oli kai oikein asettanu ehdoksi että allekirjoittanutkin saadaan paikalle. No kiitos vaan kunniasta. Vähän se imartelee mutta onneksi vaan vähän. Siitä kuitenkin koetan pitää kiinni että tonne Kivikeskuun tehtäis noita retkiä ja ulkoilmakeikat on siitä mukavia että osanottajamäärää ei ole rajattu. Mulle ihan sama vaikka tulis koko komppaniallinen 160 miestä ja naista. mutta siitä lisää sit keväällä kun on sen aika. Nyt pitää päästä yli tän vittumaisen talven.
Siinä kai kaikki. Ei mulla muuta.