Alasampumiseen on kaksi teoriaa, se virallinen joka lähtee siitä että koneen ampuivat alas separatistit joille kuljetettiin Venäjän puolelta BUK-ohjus ja joka katosi Venäjälle yhtä salaperäisesti kuin saapuikin. Sitten ovat venäläiset itse joiden mielestä turmakone joutui ukrainalaishävittäjän alasampumaksi, ilmeisesti erheessä, mutta jota on pyritty pimittelemään mitään keinoja kaihtamatta. Varsinkin Hollanilla oli syynsä salata tämä ikävänpuoleinen totuus, olihan sillä meneillään vapaakauppasopimus Ukrainan kanssa. Loppu on sitten meidän maallikoiden kinaamista riippuen itsekunkin maailmankuvasta. Syyllinen tuntuu olevan ihan sen mukaan miten venäjämielinen tapaa olla, tai vaihtoehtoisesti ankaran venäjävastainen. Poliitttinen kina jääkin jäljelle kun ei ole konkreettista mistä puhua.
Oikeassa rikostutkimuksessa ei tietenkään voi olla puolia tai maailmankatsomuksia. Kyllä me tiedämme että murha-aseen sormenjäljet ratkaisevat ja sen myötä puheet on turhia. Tekniset todisteet ratkaisevat. Ne kuulut rikospaikkojen kuidut ja hiukset. Ongelmana vain että niitä ei ole koskaan näytetty vaikka jopa venäläiset silloin toivoivat avointa ja läpinäkyvää tutkimusta. Tutkimusryhmän johtajakin uhosi että asiat tullaan selvittämään niin juurta jaksain ettei syyllisestä jää pienintäkään epäselvyyttä. Sitä odotellessa. Edelleen. Maailmassa kun tehdään kahdenlaisia tutkimuksia, niitä joissa tutkitaan ja niitä joissa peitellään. Valitettavasti MH17 kunnostautuu jälkimmäisenä.
Tottakai myös turmakoneen alasampumisesta jäivät sormenjäljet murha-aseeseen. Ne ovat niitä pienenpieniä metallisiruja joita räjähteestä jäivät jotka koneen tuhosivat. Ne laitetaan elektronimikroskooppiin ja selvitetään asemetallin molekyylirakenne. Sitten kun se on selvitetty, avataan katalookit joista selataan mistä aseesta se on. Jos ja kun se varmistuu ilmatorjunta-ohjukseksi, tutkitaan sen merkki, malli, valmistusvuosi ja jopa asetehdas jossa se on valmistettu ja sieltä jopa kokoonpanolinja. Joka vuosi asetehtaat muuttelevat metallurgista koostumusta. Jos haluaa olla varma, näytteet lähetetään samanaikaisesti usealle toisistaan riippumattomalle laboratorioille, joiden pitäisi saada identtinen lopputulema. Sellaisen tutkimuksen tekeminen vie n. 1-3 kk ja sen jälkeen kaikki on timantikirkasta. Väittelyt ovat päättyneet, tiede on puhunut. Syyllisestä ei ole pienintäkään epäselvää. Se on eräänlaista metallurgian DNA-tutkimusta. Kun sen lataa nettiin, hiljenee viimeinekin Putin-trolli.
Näin se ei koskaan mennyt. Eikä mennyt koko tutkimuskaan. IATAn lentoturmatutkijat pidettiin koneen hylystä visusti kaukana. Turmakoneen tutkinta jää muistiin siinäkin mielessä että todisteita ei koskaan tutkinut yksikään poliisikaan vaan koko homma jätettiin maallikkoryhmä Bellingcatin harteille. Nämä ovat maallikoita, tietokonenörttejä joiden siviiliammatti voi olla mitä tahansa betoniraudoittajasta puhelinmyyjään tai korukauppiaasta laitossiivoojaan. Juuri nämä ihmiset päästettiin luomaan todisteita kenties suurimmasta massamurhasta aikaan. Tutkimusryhmässä ei siinäkään viranomaiset kunnostautuneet. Itse asiassa sitä johti politiikko jonka asiantuntemus ymmärrettävästi on nollatasoa. Koko vuosia kestänyt tutkimus ei sanonut lopputlemanaan oikeastaan yhtäkään asiaa jota ei olisi sellaisenaan poimittu julkisuudesta tai suoraan Bellingcatn kotisivuilta. Ei uskoisi että vakavaa rikostutkimusta vakavasta joukkomurhasta voi tehdä näinkin.
Se kyllä sitten näkyikin. Puolen vuoden tutkimuksesta sitten venyi ja vanui vuosien mittainen prosessi jonka tarkoitus lieni pelata aikaa että tapaus saadaan unohdettua suuren yleisön silmistä. Odotettiin vuosi ja pian melkein toinenkin ennen kuin ilmestyi ensimmäinen väliraportti. Sen suuri sanoma oli että kone ammuttin alas "korkea-energeettisillä kappaleilla" jos joku ei tätä entuudestaan tiennyt. Loppu oli pelkkää jorinaa. Sitten odoteltiin taas. Loppuraportti, jota sitäkin saatiin odottaa vuosia ja taas vuosia, totesi lopputulemanaan ettei raportin oikeastaan tarvitse todistaa syyllisestä yhtään mitään, sillä se vuorostaan on sitten tulevan rikostukimuksen tehtävä. Suomeksi tämä tarkoitti että tutkimus päätettiin aloittaa alusta. Muuta ei katsottu kertomisen arvoiseksi.
Rikostutkimuksen suurin todiste nojasi turmakoneen jäänteiden vieressä olevaan BUK-ohjuksen palaseen. Se miten se oli päätynyt putoamispaikalle eikä räjähdyspaikalle - joiden maantieteellinen ero oli 8km - ei kukaan kysynyt kuten ei kysynyt sitäkään, miksi se oli moinen ruostekasa. Itse asiassa niin ruosteinen että sen on täytynyt viettää aikaansa ulkosalla kymmeniä vuosia ruostuakseen niinkin pahasti. Ruostekasan kyljessä oli toki erotettavissa ohjuksen sarjanumero. Kukaan ei tosin siitä halunnut tietää mitään mutta venäläiset kertoivat että se oli sama ohjus joka oli siirretty Ukrainaan jo 1986 ja jäänyt Ukrainan armeijalle maan itsenäistyttyä. Tästä voi jo helpolla maallikkokin päätellä että se on lojunut jossakin ulkosalla vuosien ajan mutta kun MH17 ammuttiin alas, siitä irrotettiin palanen ja kiikutettiin se kaikessa salassa turmakoneen viereen. Varmaa on vain että juurikin tuo BUK-ohjus oli savuavana aseena mahdoton. Sellaisenaan se kuitenkin kelpuutettiin todisteeksi ilman suurempia.
Odotin sitten suuria itse oikeudenkäynniltä. Varmasti siinä ainakin syyttäjä esittelisi tieteellisiä todisteita ja puolustus varmasti teettäisi omat tutkimuksensa. Jännitys kasvoi, oliko venäläisteoria sittenkin false-operaatio ja olisiko asian takana sittenkin BUK-ohjus? Metallurgiset todisteet viimeinkin vapautettaisiin tälläisen innokkaan maallikonkin tutkittavaksi. Vaan kuinka kävikään? Ennen oikeudenkäyntiä tuomarit keskenään arvioivat todisteita ja totesivat ne päteviksi, joten niitä ei tarvitse esittää oikeussalissa. Se mitä he puntaroivat suljettujen ovien takana, sitähän emme tiedä. Itse oikeudenkäynti on sittemmin keskittynyt vain BUK-ohjuksen miehistöön että olivatko he paikalla vai eivät. On kai luonnollista että jokainen separatisti on vannonnut syyttömyyttään, mutta ovatko he syyttömiä riippuu kai alibista, mutta olisin itse ensin suonut, että olisimme nähneet kovaa todistetta siitä, käytettiinkö siellä BUK-ohjusta ensinkään.
Venäläiset kun esiintoivat tutka-aineiston jossa näkyy samalla taivaalla jopa pienet säähavintopallotkin mutta BUK-ohjuksen ampaisusta taivaalle ei näy merkkiäkään. Tätä ei tietenkään kelpuutettu todisteeksi kuten ei toistakaan tutka-aineistoa missä kuuleman mukaan näkyy ukrainalaishävittäjä matkustajakoneen vanavedessä. Todisteeksi hylättiin myös suomalaisten tekemä BUK-ohjuksen räjäytys, ilmeisesti siksi että räjähdysjälki oli niin erilainen kuin mahdollinen hävittäjän ampuma pienempi ilmasta ilmaan -ohjus. Niin, kumpikos se nyt sitten oli? Kuten sanottu, meillä maallikoilla kyse on vain maailmankuvasta kumpaan tahtoo uskoa. Sitä ei ole paljastettu missään kohtaa eikä paljasteta.
Voi hitsi kun olisin aikanaan lukenut itseni lakimieheksi. Olisin varmasti edustanut vaikka maksutta jotakuta onnetonta separatistia enkä taatusti tyytynyt hänen alibinsa varmistamiseen. Olisin vaatinut puolustukselle näytettäväksi todisteet ja jos ne olisivat olleet jotain Bellingcat -kamaa, olisin rusentanut ne yksitellen näyttäen niiden naurettavuuden ja että moista roskaa ei pitäisi edes tuoda oikeussaliin. Ne pitää kaikki hylätä. Koko puolustusstrategiani olisi nojannut siihen että ensin syyttäjän on kyettävä todistamaan että koko kone ylipäätään ammuttiin alas BUK-ohjuksella ja ilman sitä ei kannata päämiestäni tulla syyttelemään ensinkään. Hieno mediaspektaakkelihan siitä olisi tullut. Olisin lopulta syyttänyt koko oikeutta puolueellisuudesta, suoranaisesta salaliitosta, ja että todellista alasampujaa suojelee Hollannin hallitus viimeiseen asti. ja jos on eri mieltä, niin todisteet kehiin ja avoimesti tarkasteltavaksi. Metallurgiset tutkimukset puhuvat ja jos niitä ei ole tehty, tai niitä salataan, niin oikeudenkäynti on välittömästi keskeytettävä ja päämieheni vapautettava näytön puutteessa. Seuraavana päivänä olisin jäänyt auton alle, ajajana joku tiedustelupalvelun tyyppi. Se jää nyt minulta kokematta. Sairaalareissu, nimettömät uhkailut, kotini peittoaminen mikrofoneilla ja tietokoneeseeni murtautuminen.
Vuoden päästä taas lisää. Farssihan on vasta puolivälissään. Sitä emme tiedä, näemmekö vankilassa tyyppejä joiden sanottiin ampuneen Bukilla vaikka koko asetta ei ole edes todistettu.
Jukkis