Kiista maamme kapeimmasta kadusta on oma tarinansa jota ei enää kukaan juurikaan muista. Varmaankin siksi että on sitä tärkeämpääkin olemassa. Kun nyt itse sattuman oikusta olen niistä jo kahteen tutustunut, niin pakkohan tarina on ääneen kertoa. Kuka muu näitä jälkipolville tallentaisi?
Kaikkia kaheleita juttuja sitä aina tekeekin, ja tällä kertaa oli kiikarissa Suomen kapein katu, jonka tiesin sijaitsevan Kristiinankaupungissa, ja olevan nimeltään Kissanpiiskaajakuja. Se oli lähinnä ex-tempore -sunnuntaiajelu. Niitähän me vaimon kaa tehdään paljonkin ja kartasta kattellaan missä ei olis vähään aikaan oltu. Sitä me on tehty reilusti yli vuosikymmen ja alan olla jo aikas haka kun tulee puhetta eri teiden estetiikasta. Kristiinankaupunki on kylläkin Tampereesta suht kaukana ja jo kartta paljasti että se on periferiaa. Sijaitsee ei-kenenkään maalla joka ei ole vielä pohjanmaata muttei oikein enää satakuntaakaan. Välissään iso autiomaa josta ei löydä kuin nuokkuvia pikkukyliä. On sen eteläpuolella olemassa jokin esteettinen rantatiekin mutta maanouseman takia sitten meren puolelle näe kuin kuusiseinää. Siinä sitten ajeltiin ja mentiin pikaisesti läpi pienten rannikkokaupunkien kuten Närpiön ja Kaskisen.
Kissanpiiskaajakuja ehti jo kertaalleen nimetä itsensä maamme kapeimmaksi kaduksi. Vissiin kristiinankaupunkilaiset kaupunginisät aattelivat edes jonkun nähtävyyskohteen luomista?
Eikä itse reissusta jäänyt hyvää mieltä. Eihän siellä säällisiä ruokapaikkoja ole ja onneksi sentään täytettiin kupumme jo menomatkalla isojen valtateiden tietämillä. Kahvipaikkojahan siellä ei juurikaan ole poislukien arkiaikaan olevat, mutta mitenkään nämä kulmat eivät turisteja helli. Miksi sinne turisteja tulisikaan? Ei näkynyt yhdessäkään mitään rantabulevardeja jossa olisi vieri vieressä kalaravintoloita ja terassikahvloita eikä yksikään täysijärkinen yrittäjä sellaista sinne perustaisikaan, ellei ehdoin tahdoin halua kokea konkurssia. Ei mitään mieltäylentävää seutukuntaa.
Kissanpiiskaajakuja on sentään yhdenlainen nähtävyys. Pieni kujanne muuten niin nättien puutalojen välissä. Maineensa maamme kapeimpana katuna se sai 1977 kun Kristiinankaupunki julisti sen sellainen olevan. Nimikin oli sopivan eksoottinen. Nimeään se ei välttämättä ollut saanut että siellä kulkukissoja raipattiin vaan merimiehiä. Ymmärrettävästi 1800-luvun merimiehet olivat hulttiota porukkaa ja epäselvyyksiä syntyi jo laivassa; kurittomuutta, varkauksia ja juopottelua. Kuria tietenkin pidettiin kattiruoskan avulla ja rangaistus odotti jo satamassa kujanjuoksun muodossa. Merimiehen piti juosta kujan päästä päähän saaden piiskaniskuja. Tämä on asian yleisselitys koska se on helppo omaksua, mutta takana saattaa toki olla toinenkin selitys. Kristiinankaupungin eteläpuolella on Skatftung -niminen kylä, jonka nuoriso kunnostautui kaikenlaisessa pahanteossa. Tulivat kaupunkiin häiriköimään paloviinavetoisesti ja olivat niin vaikeita tyyppejä, että niitä sai sitten wallesmanni piiskata lähes kaiken aikaa. Jopa siinä määrin saivat jopa katunsa nimettyä. Torilla vain kuultiin asia väärin eli kun piiskattiin skaftungar, kuultiin että kattungar olisi piiskattu ja niin vaihtui nimi kissanpiiskaajakujaksi.
Raumalaiset tietävät sen sijaan että vanhassa Raumassa on Suomen kapein katu, Kitukränn. Kun Kristiinankaupunki julisti katunsa maamme kapeimmaksi, se oli Raumalla suoranainen uutispommi joka aikaansai syvän järkytyksen. Ilmoitus katsottiin vääryydeksi ja Rauman kilta tarttui toimeen. Luotettava ja arvovaltainen lähetystö mittasi tarkasti ja moneen kertaan Kitukrännin leveyden ja totesi että kapeimmalta kohdaltaan se on 263,4 cm kapea. Sitten lähdettiin Kristiinankaupunkiin mittanauhat taskussa. Vastassa oli odottamassa Suupohjan Sanomien toimittaja kameroineen ja lehtiöineen. Median valvoessa mitattiin, jälleen moneen kertaan, että Kissanpiiskaajankujan leveydeksi mitattiin 296,9 senttimetriä, eroa Kitukrännin hyväksi tuli 33,5 senttiä. Raumalaiset olivat tietenkin muikeita ja kättelivät toisiaan voittonsa kunniaksi.
Rauman Kitukränn on sitten wirallisesti se maamme kapein katu
Nolot Kristiinankaupunkilaiset saivat nyt tyytyä hopeasijaan ja niinhän se on, että helpolla sitä lyödään lyötyä. Myös Naantalissa herättiin puolustamaan Kristiinankatua ja sen väitettiin olevan toiseksi kapein heti Kitukrännin jälkeen. Joskin on sanottava että mikään virallinen mittausryhmä ei tätä tiettävästi ole tieteellisesti todistanut. Kissanpiiskaajakuja on nyt tippunut pronssisijalle eikä sitä mikään sieltä enää nosta. Joskin kunniaksi on sanottava, että tästä kolmikosta se on ainoa, joka on sentään kaksisuuntainen. Siihen eivät ole nämä muut kadut pystyneet. Ei kylläkään tiedossa ole onko Kissanpiiskaajakujalla koskaan ajanut kaksi tila-autoa toisiaan vastaan ja miten siinä leikissä sitten on käynyt - ja kumpi peruuttaa.
Jukkis