Tuskin mikään on viime vuosina ollut niin informaatiosodan keskipisteenä kuin venäläinen taisteluhävittäjä Sukhoi-25. Nimi tuli tutuksi kun Venäjän puolustusministeriö ilmoitti tutkakuviensa perusteella, että se ampui alas Ukrainan yläpuolella MH17 –matkustajakoneen. Välittömästi tämän jälkeen hävittäjäkoneen tietoja alettiin muuttamaan internetissä, lähinnä wikipediassa, mutta myös hävittäjiä esittelevillä sivustoilla. Työ kävi äkkiä ja aikaansai hämmentynyttä kansalaiskesustelua.
Pian ilmeni ettei SU-25 ole kovinkaan kummoinen hävittäjäkone. Hidas, raskas ja sen on vaikea nousta kunnolla maankamaran yläpuolellekaan. Näissä oloissa oli selvää ettei mikään Suhoi-25 olisi pystynyt matkustajakonetta pudottamaan kun se lento-ominaisuuksiltaan vastasi lähinnä ensimmäisen maailmansodan kaksitasofokkereita. Jos joku epäili ettei kai 2000-luvun hävittäjä voi sentään niin huono olla, ettei nouse edes samaan 10 000m korkeuteen, sillä tuolla korkeudella sodittiin jo 1944 Saksan yläpuolella. Hän kuitenkin saattoi katsoa wikipediasta että asia todellakin oli näin, ja uskoa kun kerran näin lukee. Huomaamatta tietenkään miten ahkeraan ja ovelasti tietoja oli koko ajan muuteltu alaspäin.
Kuvakaappaus wikipedian muutoshistoria -sivulta paljastaa että SU-25 nousee joko 10000m tai 7000m riippuen ihan siitä onko maanantai vai perjantai. Eri päivinä eri tulokset.
Tietomuutosten tarkoitus oli tietenkin osoittaa ettei Suhoi-25 –hävittäjä pääse – hitaana maataistelukoneena – korkeammalle kuin 7000m kun taas matkustajakone MH17 liiteli 10 000m korkeudessa. Tämä on länsimainen näkemys asiaan. Toisaalta on olemassa tietoja jonka mukaan SU-25 nousee kepeästi 10km korkeuteen, joten mikä on sitten asiassa totuus? Ketä uskoa? Tuntuisi jotenkin oudolta että Venäjän ilmavoimat syyttäisivät hävittäjää joka ei kykene nousemaan noin korkealle – sehän on heidän itsensä kone. Eivät he kai ihan niin tonttuja ole? Otetaan asiasta selvää.
Ennen kuin turma tapahtui roikkui netissä yleisesti tieto että oikea lentokorkeus on 10 000m. Välittömästi koneturman jälkeen Ukraina poistatti vuodelta 2014 kaikkiaan 13 akateemista lähdettä lentokoneidensa ominaisuuksista, joiden antamat tiedot näyttivät tältä.
- Su-25: 7 000 - 10 000 m
- Su-25T: 10 000 m
- Su-25UTG: 10 000 m
- Su-25SM: 10 000 m
- Su-25TM: 10 000/12 000 m
- Su-25KM: 10 000 m
Mistä tämä 7000m oikein on putkahtanut? Sitä ymmärtääkseen täytyy tutustua miten erikoinen hävittäjäkone Sukhoi-25 oikein on. Sehän on siinä mielessä harvinainen, että on yksi harvoja jotka ovat suunniteltu ampumaan konetykillään panssarivaunuja rikki. Muutenhan tämä taitolaji jäi pitkälti toiseen maailmaansotaan. Erikoistuneena matalalentohyökkäyksiin se jäi myös harvinaisuudeksi siinä mielessä, että sillä on paineistamaton ohjaushytti. Tämä teki koneesta myös halvan valmistaa. Kuten tiedämme, itse kone nousee kepeästi yli 10 000m mutta ohjaajan täytyy hengittää puhdasta happea näissä korkeuksissa. Ohjaajat eivät pidä puhtaan hapen hengittämisestä, koska se on paitsi epämiellyttävää, myös kivuliasta. Sen vuoksi 7000m on määritelty termillä `palvelukorkeus´ koska sen alla ohjaaja voi hengittää normaalia ilmaa, jossa tosin on aina varoiksi ylimääräisenä lisähappea vuoristotaudin ehkäisemiseksi.
1980-luvulla, Afganistanin sodassa Suhoi-25 –hävittäjälentäjät kävivät äkkiseltään koneillaan aina 8500m korkeudessa, lähinnä väistääkseen vuoria, mutta tiedetään myös tehdyn pommituksia aina 9000m korkeudesta. Mikä tarkoittaa että SU-25 pääsee yllättäviin korkeuksiin myös täydessä lastissa. Tämä ei onnistunut hapen ansiosta, vaan neuvostoliitossa ymmärrettiin, että mikäli kone toistuvasti lentää matalalla, alle 7000m, se on pysyvästi maanpinnasta ammuttavan ilmatorjunnan ulottuvissa. Tämän vuoksi Suhoin R-95-moottorit uusittiin. Päivitetty R-195-moottori oli salainen projekti, joka paljastettiin vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Vientiversio (Su-25K, tuotettu vuosina 1983–1989) rakennettiin siis edelleen vanhoilla R-95-moottoreilla, kun taas kotimaisessa (Neuvostoliiton) Su-25 -koneissa oli R-195-moottoreita, ja useimmissa niiden hytit olivat paineistettuja. 7 km: n luku koskee vanhaa vientivaihtoehtoa ja kaikkia varhaisimpia Su-25-malleja, joita ei ollut tarkoituskaan päivittää. Neuvostoliitolla oli koneissaan paineistetut hytit, Varsovanliiton jäsenmailla ei.
Hävittäjäkone nro 6 on modernisoitu kapteeni Voloshinin hävittäjä, tyyppiä SU-25M1 jonka on epäilty ampuneen malesialaisen matkustajakoneen alas heinäkuussa 2014.
Yhteenvetona että lähes kaikilla Suhoi-25 tyypeillä pääsee komeasti yli 10 000m mutta vanhimmissa versioissa ei ollut paineistettua hyttiä, joka vaati lentäjän käyttämään lisähappea. Asteittain tämä palvelukorkeus muutettiin absoluuttiseksi lentokorkeudeksi. Mikäs oli muuttaessa, sillä SU-25 lienee lähes ainoa konetyyppi joka käytti tätä paineistomatonta hyttiä.
Tämä liittyy tietenkin kaikki tapaukseen MH17 ja siihen ampuiko matkustajakoneen alas ukrainalainen taisteluhävittäjälentäjä. Tämän vuoksi länsimaissa onkin aloitettu ennennäkemätön internet-tietojen manipulointi jotta voidaan pysytellä väitteessä, ettei SU-25 kykene nousemaan yli seitsemän kilometrin. Tästäkin keskustelusta kuitenkin unohtuu varsin usein, että Ukraina päivitti vanhat hävittäjätyyppinsä modernimpiin, ja se millä turmakoneen epäilty alasampuja kapteeni Voloshin lensi, oli tyyppiä Su-25M1. Modenisoitu versio jossa lentokorkeus nousee jo niin korkealle kun ilmakehässä vain on happea moottorille ja erillisiä hengityskaasuja ei tarvita.
Oli ehkä virhe hivuttaa tätä MH17 suuntaan, koska se ei ollut ns. asian pihvi, vaan tarjota yksinomaan tietoa koneesta, jonka tietoja tuntuu näpelöivän yksi jos toinen, joka ymmärtää hävittäjäkoneista yhtä paljon kuin allekirjoittanut vetopasuunan soitosta. Yksinomaan lentokoneen teknisissä tiedoissa olisi ollut ehkä järkevämpää pysytellä, koska tästä koneesta jos on suomenkielistä esitystä, se on joko virheellistä tai sitten ei. Jonkun siis kai piti tästäkin blogata.
Jukkis