Yleisestikin on nähtävissä tällä alueella nuukahtamista. Paljon on jengiä jäänyt genrestä pois, kadoten jonnekin kuten sanonnan mukaan ne vanhat sotilaat, jotka vaan katoo jonnekin hiljaisuuteen. Kun aattelee paljonko tapahtumia, messuja ym oli vielä pari kymmentä vuotta sitten, on koko ala puolitoista jalkaa jo haudassaan. Enkä yhtään ihmettele sillä glittermäinen NewAge korukivineen ja hippivaatteineen ym kilpehöörineen oli selvästi nousukauden juttu. Ihminen on siitä metka tarvehierarkinen olento, että kun rahaa jää vähän ylikin, on viimeisenä tuhlauskohteena kulttuurin kehittyminen. Hommataan rahalla kaikella aineetonta, turhaa ja pelkästä estetiikan ilosta, joka jää tietenkin kaikki pois aikain huonontuessa. Rahalle alkaa löytyä konkreettisempiakin kohteita. Koska NewAge on nimenomaan kulttuuri-ilmiö, se tietenkin kapenee kun ostovoima hiipuu.
Varsinainen rajatiede ei koskaan ollut samaa kuin NewAge. Rajatieteen murheena oli jo silloin kun minä siihen hyppäsin, että sitä koristi psykologinen vanheneminen. Se tuntui nuutuneelta, vanhanaikaiselta, ja jutut oli kuultu sen sataan kertaan. Todetaan tietenkin että rajatiede on ihan eri käsite kuin esoteria. Rajatiede tarkastelee onko ympäröivässä maailmassamme ja meissä itsessämme jotakin outoa. On oma asiansa puhuuko rajatieteestä vai rajatiedosta.
Rajatieteen synty on sinänsä mielenkiintoinen. Sehän syntyi 1970-luvulla kun alettiin tutkia modernissa tieteessä missä kulkevat tieteen rajat. Onko ihmisellä esim kykyjä ja aisteja, joista ei tiedetä? Voiko toisen ajatuksia lukea, taipuvatko varvut niillä joilla on kehittyneempi magneettiaisti tai onko telepatiaa, ennaltanäkemistä ym olemassa. Onko avaruudessa elämää? Ovatko muinaiset astronautit tähtien takaa käyneet maapallolla - tai käyvätkö edelleen? Onko muinaisuudessa ollut kulttuureja joilla on ollut tietoa tai keksintöjä, joita voi pitää liiankin edistyneinä - jopa nykypäivän hakaten. Hyviä kysymyksiä.
Se innokkuus millä näitä kaikkia tutkittiin aikanaan selittyy sillä, että aiemmin niitä ei ollut mietitty. Oltiin ennakkoluulottomia, luovia, vallankumouksellisia ja ympärillä oli innostusta. Lisäksi on syytä huomauttaa että silloin oikeasti tapahtui paljon sellaista jota ei nykypäivänä tapahdu. Silloin 1970-luvulla maaperästä ihan oikeasti ilmestyi valopalloja taivaalle tai ihmisiä syttyi tuleen itsekseen. Laivoja ilmeisesti katosi Bermudan kolmioon keskivertoa enemmän? Tästä kaikesta kansanviihteen mestarit Däniken ja Berlitz & kumpp. sävelsivät omia juttujaan nupit kaakossa irrottaen sen kaiken tieteellisestä diskurssista.
Itse tykästyin ehkä eniten tieteiskirjailija Arthur C. Clarkesta joka tutki rajatieteellisiä ilmiöitä tervepäisesti ja älykkäästi. Hän ne jakoi jonkinlaisiin aihepiireihin eli ilmiöihin joille löytyy luonnollinen selitys, ja ne joille tulee löytymään selitys. Vaikkapa nyt joku tunnistamaton muinaisajan hirviö jollaisia monet sanoivat merenrannassa nähneensä, ja ennemmin tai myöhemmin jokin sukupuuttoon kuolleeksi luultu olio jäi kalastajan haaviin. Tai se oli kokonaan oma lajinsa. Pahnanpohjalla sitten ne ilmiöt, joiden todenperää ei voitu kiistää, mutta joille ei löytynyt enää mitään selitysmallia, ja jotka kaikessa outodessaan olivat - outoja. Luonnollisesti kaikista ilmiöistä vain alle 1% täytti nämä kriteerit jossa voidaan puhua yliluonnollisesta ilmiöstä.
Toinen joka kolahti oli amerikkalainen WilliamR Corliss joka tutki ja keräsi anomalioita. Poikkeamia tieteen suuressa kuvassa. Mikä kai filosofille kertoo että vaikka maailmankuvamme on niinkin ehyt, yksityiskohdat antavat ymmärtää kokonaan toisenlaisen lähtökohdan ja kertomuksen. Mikä sitten oikein syvällisesti kertoo, ettei ihminen tiedä luonnosta ja sen mekanismeista oikeastaan vielä mitään, vaikka on niin tietävinään.
Rehellisesti sanoen – vaikka aihepiirit kiertää aina uudelleen näkyviin 30 vuoden välein – oli ja on kyseessä 70-80 –lukulaisten juttu. Se on vaan näin. Se oli sellainen yhden sukupolven juttu joka syntyi tietyssä historiallisessa pisteessä tietynlaisten kehityskulkujen yhtyessä. Jotenkin vaikea nähdä ettei kyseessä olisi ainutkertainen tapahtuma joka on vaikea syntyä toista kertaa. Aikansa ilmiö siis vaikken nyt ihan kuolinsanoja vielä lausunutkaan.
Jukkis