Tänään jutskaamme evoluutiosta ja sen mekanismeista. Mitään punaista lankaahan tästä on turha etsiä koska nämä ovat vain mielipiteitäni ja sinänsä vapaita assosiaatioita. Jokainen lause käsittäisi allaan kokonaisen tutkimusarvaruuden, joten mennään tässä ihan vaan pääpiirteitä.


Sinänsä en pahemmin panisi painoa Darwinin evoluutio-opille. Darwinille periaatteessa voisi antaa kunnian evoluutioteorian keksimisestä sinänsä, ellei tietäisi että ranskalaiset valistusfilosofit ehtivät siinäkin edelle. Darwin näki elollisten kehittyvän alkeellisista monimutkaisiksi, yleislajeista erikoistuneiksi ja yleensä juuri ympäristön paineesta. Darwnistisessa mallissa evoluutio etenee tasaisesti mutta muuten yrityksen ja erehdyksen kautta ns. suuren sattuman ohjaillessa sitä. Teoria voi olla avaava mutta silti kelvoton biologian maailmassa, vaikka näennäisesti tuntuukin oikealta, kun vertaa nykyisiä kantalajeihin tai kasvinjalostusta, joka ikään kuin sivutuotteena todistaa lajikkeiden muuttumisen.

skulls bullet like holes
Ikinähän emme tule saamaan selville kuka ampui 9mm luodin tämän puoliapinan päähän jo 300 000 vuotta sitten - joku aikamatkailija vissiin ?

Nykyisin vallalla on biologi Stephen J. Gouldin näkemys, joka on myös valitettavan huonosti tunnettu Suomessa. Gouldin mukaan evoluutio pysyttelee pitkään paikallaan, miljoonia tai jopa kymmeniä miljoonia vuosia, kunnes yhtäkkiä tapahtuu äkillinen spurtti. Varsin lyhyessä ajassa, vain muutaman tuhannen vuoden sisällä, syntyy uusia lajeja, vanhat katoavat, eläimet muuttuvat tai muuttavat kokoaan. Giganttiset jättiläiseläimet kutistuvat salaperäisesti ja sitten taas elo jatkuu stabiilina, kunnes kymmenien miljoonien vuosien päästä seuraa uusi ponkaisu.

evolutiondoe
Tällänen aikas tyypillinen kuvituskuva evoluutiosta. Kiistatta dynaaminen kuva mutta taatun väärä.


Mikä tätä spurttausta ohjaa, siitä ei ole edes hataraa näkemystä. Maapallolla ei ole sellaisia mekanismeja itsellään joten vastausta olisi haettava kosmisista syistä. Tiettävästi siihen on viitattu vain diggaamani - edesmenneen - Dwardu Cardonan teoksessa Flare Star. Sehän on moniosainen tietokirja, joka tosissaan väittää että aurinkokuntaa on piinannut ruskea kääpiö, jonka tunnemme Nemesiksenä. Tämä sykkivä tähdenalku, jonka nykyisin tunnemme Saturnuksena, koska viimeisellä saapumisellaan Aurinko lopulta sieppasi sen, on aihettanut myös maapallolla sähkömagneettisia muutoksia. Mikäli muuten Cardona oli oikeassa, ja Nemesis ei enää manipuloi maapallon evoluutiota, koska on rauhallinen Saturnus, se tarkoittaisi että evoluutiokin on nyt lopullisesti pysähtynyt. Koska ei tule enää uutta kierrosta Nemesistä, ei voi tulla evoluution suurhyppäystäkään. Tämä oli tässä.

Mutta siihen sähkömagnetismin vaikutukseen. Toden totta, kalankuduilla ja siemenillä on tehty kokeita sähkömagneettisissa kentissä. Yllättäen on syntynyt alkukantainen maissi tai saniainen jota tutkijat eivät tunnistaneet jne. On kuin kasvit olisivat päässeet käsiksi geneettiseen muistiinsa ja synnyttivät jo kauan sitten kadonneita lajeja.

Tämä panee pohtimaan sitä evoluution yhtä ongelmaa joka liittyy lähinnä alkeellisempiin elämänmuotoihin. Ne näkyvät eläneen jossain kohtaa, kuten fossiilit todistavat, sitten katoavat miljooniksi vuosiksi ja putkahtavat taas esiin uudella aikakaudella. Loogista on kai olettaa, ettei fossiileita vain ole löydetty tietyiltä ajanjaksoilta, mutta yhtä hyvin voi ajatella lajin syntyneen uudelleenkin jonkin geneettisen perimänsä ansiosta sen kantalajista. Lajit syntyisivät siis moneen eri otteeseen. Väite on tuhdimpi kuin mummovainaan kaurapuuro mutta silti mahdollinen. Lisäksi täytyy muistaa että menneestä ja lajikehityksen biologiasta meillä ihmisillä on vain hyvin hatarat perustiedot.

Latimeria
Latimeria niminen varsieväkala jonka piti kuolla sukupuuttoon jo dinosaurusten aikaan mutta joka yllättäen palasi meriin uiskentelemaan. Sanovat sitä eläväksi fossiiliksi ja kysyä sopii missä se on piileksinyt viimeiset 60 miljoonaa vuotta vai onko sittenkin Latimeria 2.0 ?

Se päteekö tämä sitten suurempiinkin lajeihin, on kokonaan oma kysymyksensä. Oliko siellä Kongossa sademetsien kätköissä 1970-luvulla todellakin elävä dinosaurus kuten myytti kertoo. Mistä putkahtavat meriin nämä merikäärmeet ja isotkin kalat ym olennot, joiden on arveltu kadonneen sukupuuttoon jo aikaa sitten. Mistä sinne Pietarinkin Pietari Suuren kummallisuuksien museoon on päätynyt täytettynä siperialainen jättiläiskarhu, joista viimeisimmän piti kadota jo plioseenikaudella?

Tämä panee kysymään ihmisen alkuperän perään. Se on täysin sumun peitossa ja ihmisen sukupuuta kun menee alaspäin aidossa darwnistisessa hengessä, päätyy useimmiten kaikkialle eikä mihinkään. Se on tyystin ristiriitainen, tulkinnalinen ja epämääräinen, seikka jota kreatonistit eivät voi olla huomaamatta. Ainoa oikea vastaus tällä hetkellä ihmisen alkuperään onkin; emme tiedä! Emme kertakaikkiaan tiedä!


Michael Cremo teoksessaan Forbidden Archeology tarjoaa mielenkiintoisia matonalle lakaistuja todisteita kuten ihmisen pääkalloille tai jalanjäljille, jotka ovat miljoonia vuosia vanhoja. Eli syvässä ristiriidassa sen kanssa, että nykyihminen olisi vain hikiset satatuhatta vuotta vanha laji. Suurin ja tärkein todiste tulee kahden miljoonan vuoden takaa ns. Olduvain kulttuurista. On olemassa leiri jossa on valmistettu ja käytetty työkaluja ja pidetty selvästi pysyvänä leirinä. Tälle on kehitetty varsin keinotekoiselta kuulostava lajike Homo Habilis, koska evoluutioteoreetikot kyllä ymmärtävät, että sen aikainen alkuihminen ei eronnut järkensä eikä kokonsa puolesta nykyisestä simpanssista. Apinat eivät muodosta kotia vaan ne liikkuvat ravinnon perässä eikä ne erikseen tee työkaluja. Saattavat niitä kyllä hyödyntää jos kädenulottuvilla on jokin tikku tai kivi, mutta sellaisia ne eivät etukäteen valmista eivätkä kuljettele mukanaan. Siihen niiden älykkyys ei millään riitä. Homo Habiliskaan ei voinut olla muuta kuin puussa keikkuva apina. Avoimeksi jää, ketkä tuon leirin ammoin rakensivat. Cremo uskoo että nykyihminen kehittyi jo viisi miljoonaa vuotta aiemmin ja piileksi siellä etiopian rotkossa kunnes lähti maailmanvalloitukselleen.

Tai sitten nykyihminen on syntynyt kahdesti. Olisimme siis ihmiskunta 2.0.

Usein kysytään onko evoluutioteorialle korvaajaa ja kyllähän sellainen löytyy, jos tyytyy kumoamaan darwnistisen mallin. Siinä missä uskotaan että valintapaine ja sattuma ohjaavat evoluutiota, voidaan kapulaksi asettaa teleologia. Lukekaa sana oikein, ei siis teologia vaan teleologia. Se on osittain pseudotieteellinen opinkappale jossa asiat tapahtuvat päämäärähakuisesti. Vaikkapa nyt ihmisen älykkyys olisi alusta asti suunniteltua tiettyjen peruspalikoiden ansiosta kuten vaikka lajimuistin, anatomian (sorminäppäryys), itsetietoisuuden (eli sen kuulun sielun) pohjalta syntyy älykkyys joka keksii lisätä omaa älykkyyttään, kuten nyt vaikka kirjoitustaidon ja kielen avulla. Että jos me kaikki katoaisimme ja aikaa myöten evoluutio pakottaisi ihmiskunta 3.0 esiin koska sen suunnitelmaan kuuluu painottaa jotakin ominaisuutta, kuten vaikka älykkyyttä eikä suinkaan ohjata sitä mielivaltaiseen suuntaan. Teleologiaa on myös luonnon tasapainon hakeminen. Kasvit, kasvinsyöjät, lihansyöjät on kiertokulkua jotka ovat aina tasapainossaan.

Evoluutioteoria kokonaisuutena on liian iso ja syvällinen jotta sitä yksi ihminen voisi ymmärtää. Kaikillahan siitä mielipide toki on, ja näissä ikuiskeskusteluissa aiheet tapaavat rönsytä niin kreatonismiin, yleiseen evoluutioon, dinosauruksiin tai vaikka ihmisen sukupuuhun, ja on ihan tavallista että kansalaiskeskusteluista ei koskaan jää mitään kenellekään käteen. Mutta sen voi jo sanoa että unohtakaa se darwnismi kuten ylipäätään kaikki 1800-luvulla syntyneet vallankumoukselliset ideat. Myös tieto etenee evoluuttisesti ja uusi korvaa vanhan, vaikka samassa pimeydessä muuten hapuilisi.

Jukkis
Gravatar
Arite
Voi tämä olla jo ihmiskunta 3.0 tai 4.0.
Lohdullinen ajatus, että ihminen saisi uuden mahdollisuuden,
kun nyt ollaan selvästi kohti ihmisen sukupuuttoa menossa,
joka johtuu vain siitä, että luontoa ei kunnioiteta.
Älyllä tuhoamme itsemme ja väliaikaisesti koko maapallon.
Äly keksi ydinaseetkin, jotka viisaus olisi jättänyt keksimättä.
Viisaus on ymmärrystä, joka selvästi nykyihmisiltä puuttuu.

Piilota kommentointilomake