Auringonpilkkujen vaikutus maapalloon on pitkällinen alaklulttuurinen tieteenalansa. Jo yksin ihmiseen liittyviä tutkimuksia on tehty paljon. On hoksattu veren koostumuksen ja jopa hyytymisen muuttuvan kun revontulet tanssivat taivaalla, yhteyksiä downin syndroomaan on esitetty, ja jopa itsemurhien suhdetta syntymäkuukauteen. Infektiot tykkäävät tulla täysikuun aikaan ja sydänkohtaukset silloin kun ilmakehän sähkömagnetismi kovalla. vauvojen koko ja paino, maanisdepressiivisyys ja jopa pelätyistä pelätyin mustarutto osaa iskeä auringonpilkkujen maksimin yhteydessä.
Kuulostaa tietenkin näin sanottuna juuri niiltä esoteerisilta jutuilta joiden takaa paljastuu jokin huuhariukko hullunkurisine teorioineen, mutta ihan tieteellisiä nämä asiat ovat aina olleet. Itselläni on jopa kirja joka pelkästään käsittelee tämän alan tutkimuksia. Yllättävän monet niistä muuten ovat WallStreetin pörssiyhtiöiden kustantamia, koska haluavat kai tietää koska seuraava katovuosi koettaa.
Kuten käyrät todistaa, nyt on meneillään auringonpilkkujen minimi.
Ensimmäisen kerran tilastollista yhteyttä influenssien ja auringonpilkkujen välille taisi tutkia tähtitieteilijä Fred Hoyle. Korrelaatio oli niin vahva ja ilmiselvä, että he tosissaan epäilivät bakteerien satavan suoraan ulkoavaruudesta. Nykyisin kai ajatellaan että pöpöt ovat kylläkin maapallollista alkuperää tottakai, mutta ne aktivoituvat tietyssä sähkömagneettisessa taajuudessa, jonka aurinko tuottaa kerran 11 vuodessa. Tai siis Jupiter sen aiheuttaa saapuessaan liian lähelle aurinkoa, ja niiden plasmakentät hierovat toisiaan vasten. Aurinko imee virtaa Jupiterilta ja päästää sen ulos auringonpilkkujen yhteydessä. Tällöin myös maapallon omat pöpöt heräävät toimintaan. Tiedä sitten miksi, ehkä nekin tarvitsevat ylimääräistä "virtaa" päästäkseen leviämään. Vähän kuin kasvimaailmassa jossa kuiva alkukesä, kostea alkukesä tai kylmä alkukesä tai kylmänkostea tai kuivankuuma jne ovat aina eduksi jollekin kasville. Monen säätekijän summa nähdäänkö tienposkissa kissankelloja vai lupiineja, horsmaa vai mitä.
Mutta Hoyle aikanaan huomasi muutakin. Kaikki pandemiat eivät aina synny maksimien aikana vaan jotkin virukset suosivat sen vastakohtaa eli minimiä. Tällekin on tilastoyhteys. Nyt kun Korona lähti liikkeelle, on kuin sattuman oikusta minimi ja vieläpä varsin matala sellainen. Näin matalaa minimiä ei ole nähty aikaan. Toisaalta on sitten mietittävä sitäkin kautta, alentuuko ihmisen oma immuniteetti vaarallisen alas. Sitähän se tekee luonnostaankin pitkän talven jälkeen jolloin vitamiinipuutokset ovat yleisiä mutta sitä saattaa laskea lisääkin lähes olematon sähkömagneettinen kenttä.
Mustaa valkoisella. Pandemiat iskee 11.1 vuoden välein.
Alentunut sähkömagneettinen taajuus tuottaa apatiaa mikä on ollut varsin hyvin nähtävissä karanteeniajan. Kukaan ei oikeastaan viitsi kuin möllöttää kotonaan. Sen ikävä seuralainen on sitten ihmispolon ärtyneisyys - joka siis on enemmän kosmista laatua kuin mökkihöperyyden tuottamaa pitkästymistä. Sen kanssa pitää vaan kestää kuten joka alkukevät.
Tämä oli minullekin elämäni ensi kerta kun näen viruksen lähtevän liikkeelle minimin aikaan. maksimin aikaan niitä on sitten nähty enemmänkin. Ja jotenkin luulen, en tiedä, että tämä saattaa olla syy miksi se on myös vaarallisempi kuin ne jotka kulkevat vain maksimien aikana. Edellinenhän oli tuo sika-influenssa joka oikeastaan jäi räkataudiksi mutta jonka hoito oli paljon paljon pahempi kuin itse tauti. Espanjantautikin iski maksimin aikaan ja olisi ollut sinänsä vaaraton, ellei olisi iskenyt juuri maailmansodan loppupäähän jolloin yhden jos toisen yleisterveys oli mitä oli. Meillähän se iski vain punavankileireihin joissa punaisia oli valmiiksi nälkiinnetetty.
Mitä hyötyä tästä tiedosta oli jonka teille juuri kerroin? Luultavasti ei yhtään mitään.
Jukkis