Ekaks on toi elokuvahirviö jota oon toista vuotta miettinyt. Alkuunhan ne mietinnöt on aina mitä kunnianhimoisempia ja vähintään uus alien -tyyppinen hirviö pitäis taikoo. Sit alkaa tulla ne realiteetit vastaan ja sen myötä vesittäminenkin. Niin käy aina. Tämänhetkinen suunnitelma on ollut, että kävin ostamassa mustan gorillapuvun pilailukaupasta, pakko oli ostaa kun oli viimeinen, ettei kukaan vie sitä nenän edestä. Olihan se vähän tyyris juu, satanen. Mutta voittaa ompelimon taksat silti.
Naamavärkki uupuu ja mun piti niinku askarrella. Tiiätte, ostaa sellanen pohjanaamari a´la Purge johon liisteröidään sanomalehtiä päälle ja sit maalataan akryylimaaleilla. Ainoa vaan ettei saa kun lasten naamareita ja kun oon mämmikoura vailla vertaa, eikä apujakaan näemmä saa mitenkään päin, muistin vanhan kuminaamarin (sekin muuten pilailukaupasta, mulla on näemmä kaikki sieltä hankittuna). Parempi se kun ruveta itte väkään jostain kananmunapahveista. Jos siihen päälle pystys maalaan jollain akryylimaalilla, hyvä olis ja ongelma ratkeis. En ole meinaan koskaan askarrellu. Onhan toi naamari kummiski parempi vaihtoehto kun ettiä paikan päälle joku maskeeraaja joka hösää sitä tunnin jos toisenkin, ja aikataulu tikittää. Huomenna varmaan tulee tilaamani kaasuhitsauslasitkin, saa nääs teleskooppisilmät. Sellaset kun hämähäkeillä. En ole vielä luopunu toivosta että delegoisin homman jollekulle.
Nämähän on murheista pienimpiä mutta onneksi on sentään toivoa kuvauspaikasta. Ainakin yks kaveri lupaillu ja useempaakin eri vaihtoehtoa. Onneks otin sen miespääosaan. Tai itse asiassa ihan sen takia. Tietäen et siltä löytyy vaikka mitä mitä itteltä puuttuu ja ei viittis ostaa. Jos joku kysyy miksen käänny Talliosakkeen puoleen niin tsekatkoon niiden hintoja, ja kysyköön sit uudelleen jos kattoo asiakseen.
Suurin ongelma efektinteossa on edelleen sen mun strategia. Siis se jonka varassa koko tieteiselokuva roikkuu. Sitä on miettinyt päänsä puhki miltä näyttää vieraan planeetan pinta ja meni pitkän aikaa ennenkun hokkuspokkus -lamppu lopulta sytty. Kuvitelkaa et teiät kutistettais n. 10cm kokoisiksi. Miltä näyttäs tepastella vaikka nurmikolla joka on kun miehenkorkunen heinikko, ja joka korsikasvikin kun puu. Se on ihan uus eksoottinen maailma jota mun tietääkseni kukaan ei ole koskaan missään ikinä käyttänyt. Nyt tiiätte miks oon luova nero ja te muut vaan kuolevaisia.
Oon mönkiny viime päivät ruttojuurien sisässä, kontannu kännykän kanssa suolla suopursuja kuvaamassa sillä niitten pitää olla 10cm korkeudelta kuvattuna. Kahlannu kaislikossa luodakseni rämeen, ja astunu johonkin hemmetin keppiin jossa terävä piikki. Venannu että saniaiset vähän kasvais että pääsis niitten alle. Sellaset jutut pitää tehdä kolmessa tasossa; on taustakuva, sitten on näyttelijätaso sen edessä ja jotta näyttäs ees vähän uskottavalta, näyttelijöiden edessäkin pitää olla puita, tai siis kasveja. että syntyy mielikuva että ollaan kanssa metsässä. Tässä tapauksessa piikkipuumetsässä, jossa kasvaa mm jättiläisnokkosia. Suomeksi tämä tarkoittaa että olen vienyt vihreää arkkia vasten juhannusruusuja ja nokkosia kiroten ettei ohdakkeet olleet vielä nousseet. Sormet punottaen nokkosista ja törmäsin muuten elämäni ekaa kertaa sellaiseenkin ötökkään kun polttiaiseen. Kyllä puraisi kirpeästi, ei oo paarmat ja hyttyset mitään sen rinnalla.
Nyt kun tämä on tehty, meinaan huomenna mennä puistoon ja kuvata ihmistä jonka laitan sisään sinne metsään. Ja nyt tulee sitten ne ongelmat eteen. On kertakaikkiaan mahdotonta että kaks kuvaa sais rimmaamaan korkeuskulmansa puolesta. Niiden yhdistämisessä tulee oleen paljon ongelmia ja tiiän että kasvimaailma pitää kuvata vielä toisen kerran. Ja parempi tehdäkin kunnon kameralla kun kännykuvat on jotenkin pienempiä kun järkkärikuvat. Suomeksi tämä tarkoittaa että kuva näkyy pienenä ja jättää mustat raidat jotka saa pois vain zoomaamalla kuvaa, jolloin kuvan reunoista menettää informaatiota. Pitäisi kuitenkin editointiohjelmassa onnistua että kuvan vaan kertakaikkiaan pakottaa FullHD tasoon, mutten osaa vielä. Olen kyllä nähnyt opetusvideon mutta nuo editointiohjelmat on siitä metkoja, että ellei niitä käytä koko ajan, ne unohtaa miten ne toimii.
Jotta tällä planeetalla pyöris myös kaikenlaisia öttiäisiä, on mielenkiinto ollut youtuben green screen -osastossa. Rehellisesti sanoen ne ei ole kovin kummoisia. Melkein kaikki on tehty animaatio-ohjelmilla ja siltä ne näyttääkin. Loput on kaikki vääristä kulmista, ne sätkii paikallaan liikkumisen sijasta ja niiden koko on väärä. Jos haluan rämeeseen vaikka uivan käärmeen, pakko se on itte tehdä; saavi, vihreää vettä ja joku keitetty spaghetti jota liu´uttaa vihreällä langalla. Eläinkunnan valinnassa kun oma mielikuvitus on kattona.
Näitä tässä nyt mietin. Honasin tossa laskelmia tehdessäni että itte kuvauksiin menee ehkä 4vrk ja siinäkin on vähän liikaa. Sen sijaan jälkitöihin horahtaa helpolla vuosikin ellei yli. Ellei sitten halua tuottaa kömpelöä lopputulosta ja kuulostaa pelottavalta - minä kun oon aina ollut hutiloiva luonne joka aattelee kun Roger Gorman vainaa; yleisöä ei voi koskaan aliarvioida liikaa! Pätee myös teihin. Nyt kun helteet painaa, naputtelen vähän seestyneempään tahtiin kun ei näitä kumminkaan kukaan lue.
Jukkis