Yöllähän se alkoi kun piti lähteä lehtiä jakaan tlipäivän alla. Iloisena että nyt on viimeinkin saanut kaikki velat niskastaan ja sitä on jo miettiny erilaisia säästöohjelmia miten varoissaan sitä vuoden kahden päästä onkaan. Tietenkin siihen pitää ostaa uusi auto koska moottorivikavalo on sitä mieltä, ja korjaamon äijä sano, että on iso ja kallis vika että parempi ostaa suosiolla uusi. Selitti se sitä mulle mutten ymmärtäny mitään, aattelin vaan että sillä pääsee katsastuspäivään.
Niin...ne lehdet oli tietenkin tunnin myöhässä. Lähdin sinne käkkiin kun aattelin että kuormaviesti oli vaan jääny tulematta. Harmitti kun aamulla piti olla lääkäri kun oli viimeinkin joutunu työterveyden hampaisiin ja kerran ehdin jo hoitajan tavatakin. Nyt oli bisneksen nimi myös paastokoe eli ravinnotta 12h. Sit sinne joutuu väkisinkin meneen puolinukuksissa, ei ees aamukahvia saa. Onneks ei tarttenu olla tupakatta, sen verran joustivat.
Sit se auto lopulta hajos piirin loppupäässä. Kulki se vielä, kaasu tukossa, koko biili täristäen tyhjäkäynnillä kuin miettien sammuisko ja jostain tuli karmeeta katkua. Eikä mulla niin paljoa onnea että olis ees syttyny palaan kun kerran on palovakuutettu. Onneks se oli piirin loppupäässä niin sain hommat tehtyä ja kotipihaankin pääsin vielä putputtaen. Sitten vaan sitä joustoluottoa ottamaan... sinne meni säästöhankkeet ja uus velkakierre on valmis.
Tohtori siinä sitten luetteli madonlukuja. Teki musta kerralla monisairaan... kolestroli koholla...maksa-arvot koholla...sokerit koholla...verenpaine koholla... halus vielä ottaa munuaisarvot että pääsee sanoon niittenkin olevan koholla. En minä tästä huolissani. Tarkoittaa vaan että on alettava puputtaan salaatteja kunnes saa painonsa alas... loogisesti kaiken pitäs sillä korjaantua. Jos ei korjaannu niin otetaan kehiin kova nimi Antti Heikkilä. Kirjotteli kaikkia mömmöjäkin. Olihan se tietty yllätys että terve kun pukki menee normiin työterveystarkastukseen, ja on palattuaan monisairas invalidi jolla on aina mukanaan kilo lääkkeitä ja pian puhuukin narisevalla äänellä kaiken elämänilonsa kadottaneena. Ei niihin kannattas mennä, enkä minäkään olis ellei pakko olis ollu. Sen tiedän että ravinnolliset huolettomat päiväni ovat ohi. Pakko se on joku ruokavalio valita.
Siitä hyppäsin lääkäristä pirssiin ja lähdettiin kohti Vehmaista. Siellä piti olla juuri katsastettu Toyota venaamassa. Niin sitä luulisi. Se olikin joku autokorjaamo eikä autokauppa ja niitten myynnissä olevat autot oli tietenkin niitä autoja joita annetaan ihmisille kun niitten oma on huollossa. Sijaisautoja. Arvatkaa oliko se siellä vai jollain asiakkaalla? Siinä sitten katteltiin muitakin joita yhdisti vain se, että ne oli kaikki maailmalla. Pakkoraossa olin jo ostamassa farmarisaabia, mutta peruin kaupan ihan viimeisen metrin viimeisellä millimetrillä. Se koetti antaa mulle tonnin alennustakin. Olis vielä antanu satasen lisääkin.Vaan milläs minä pitkällä autolla lehtiä jaan ahtailla kujilla?
Paluumatka ei sekään ollut riehakas. Kas kun olin antanut tyhmyyspäissäni taksikuskille viimeiset käteisrahani ja eihän mulla ollu rahaa bussiin. Taksia sit soittelin. Soitin tähän nollakakkoseen ja ei kuulunu mitään yli puoleen tuntiin kunnes tuli viesti että tilauksenne on peruutettu. Soitin sit vähän suomalaisempaan firmaan ja sieltä sentään tuli auto 25 minuuttissa. Alkoikin jo usko pettää. Onneks oli suomalainen kuski niin pääsis keventään sydäntään paitti että se sano olevansa kuuro joten vaiteliaasti mentiin. Minä miettien syntyjä syviä.
Kotipihassa kaivoin lompakkoa ja povarin vetoketju hajos. Niin tietenkin. Se kuuluu tälläisen päivän hegemoniaan. Sain sentään hankittua hatanpäältä Avensiksen pahimpaan hätään. Tossa se on pihassa naapurin ruudussa joka onneksi on tyhjänä. Piti soittaa kuusankoskelle hakeen se toinen romu mut kello oli 16.01 ja se oli menny neljältä kiinni. Koska murphynlain mukaan ylihuomenna pihan pitää olla autoista tyhjä koska siinä tehdään pihatöitä on ratkaistava dilemma. ja antaas kattoo saako sitä ketään noutaan huomenna. Muuten se on ajettava itte laitakaupungin romuttamoon ja mietittävä miten sieltä pääsee pois. Tai sit molempien oltava katuparkissa kolikoita syötellen. Siinä sitten renkaita kellarista ja kellariin. Päänsärky muistutti että aamukahvi oli jääny juomatta enkä tainnu muuta ollutkaan juonut kun lasin vettä labbiksen käytävältä. Maksoin verkkopankissa Avensiksen pois ja taas velkakierteessä. Kytkin siinä tuntui olevan valmiiksi viimeisillään joten siihenkin saatava rahaa kasaan. Tilinauhaakin kattoin eikä se häikäissyt vaikka ylitöitä tullu tehtyä ja oheiskannettavia piisannut. Jollain lailla ne mua huijaa mutten tiiä miten.
Tällänen oli mun päiväni. Älkää te vaan kokeko samaa
Jukkis