James Randikin tuossa otti ja kuoli. Ajattelin pari sanasta sanoa kun jossain määrin on vaikuttanut omaanikin elämääni, miksi allekirjoittaneesta tuli sellainen kuin tuli. Nämä nekrologit ovat siitä hankalia, että perinteisesti ei vainajista pahaa, mutta ihan kokonaanhan sellaista ei voi välttää.


Tiedän kyllä tyypin joka Randin tunsi henkilökohtaisesti, taikuri niin ikään, ja totesi ettei sen miehen seura kenellekään ole hyväksi. Randi kunnostautui lähinnä patologisena liioittelijana joka osasi värittää juttunsa epätoteen asti. Se varmaan hänestä tekikin armottoman hyvän showmiehen joka löi itsensä läpi niin kovalla volyymilla, että puoli maapalloa oli nimen kuullut.

Me suomalaiset tunsimme hänet skeptikko-liikkeen perustajahahmona joka kulutti elämänsä taikauskoa kitkien ja todistaessaan ettei yliluonnollisia tapahdu. Sehän oli sitä maailmanaikaa, jolloin näistä asioista oltiin laajemminkin kiinnostuneita ja erinäisiä paranormaalitutkijoita oli pilvin pimein.

Randin maine kolisi miinukselle jo 1980. Suurieleisesti hän vuonna 1980 lupasi oikean kultaharkon sille joka esittelisi paranormaaleja taitojaan. Kyseessä oli mittavanluokan varpukoe maaperän mineraalien etsimiseksi. Kävi kuten arvata saattoi. Kaikenlaiset onnenonkijat pyörivät varpujen kanssa eikä tulosta syntynyt. Sitten tapahtui jotakin kummallista. Vanhat varpumestarit löysivät kultasuonia prosentilla joka selvästi ylitti Randin määrittämän sattumarajan. Selvitäkseen tilanteesta hän loi kaikista osallistujista tilaston, jossa pantiin kaikki yhteen ja luotiin yleinen tilastollinen keskiarvo. Näin nekin jotka olivat sattuma-arvon ylittäneet, huomasivat jääneensä tilaston alapuolelle. Toinen paranormaalien ilmiöiden tutkija, maineikas tieteiskirjailija Arthur C. Clarke syytti suoraan Randia huijaamisesta.

Varvunkäyttöä on muuten tutkittu tieteellisestikin, vaikka meidänkään kotimaiset skeptikot eivät sitä ikinä myönnä. On huomattu että se vaikuttaa ihmisessä piilevän magneettiaistin avulla. Kun ihminen jolla tämä aisti on, joutuu poikkeukselliseen magneettikenttään, hänen lihaksensa tuottavat mikrosupistelua, joka sitten näkyy varvun taipumisena. Randi aikanaan oli nämä tutkimukset lukenut ja piti siittemmin vaarin, että hänen kokeissaan vettä säilytetään vain muovipurnukoissa ja vesikin saa olla tislattua eli niin puhdasta kuin olla ja voi. Sellaiseen ei reagoi tietenkään mikään ihminen vaikka kuinka olisi vanha kaivonkatsoja. Näin Randi kykeni aina näyttämään että yliluonnollisia ei ole, ja varpukin on, mitä lie huuhaata.

chewbacca
Randi on mennyt... paranormaalius jäi

Ottamatta nyt kantaa itse yliluonnollisiin, eihän niitä todeksi muuta se, että Randi joka kerta osasi tehdä koejärjestelyt niin, että sellaista ei ilmene vahingossakaan. Tähän voi joku sanoa puolustukseksi, että kokeet on aina tehty tieteellisesti kestävinä. En menisi vannomaan. Jos varvunkäytössä aa ja oo on tosiaan magneettikenttä, niin sitä pitäisi tietenkin tutkia tätä vasten. Jokin piilotettu autonakku, magneetti tai vaikka kännykkä antaisi rehellisempiä tuloksia. Eihän se tietenkään todiste ole yliluonnollisesta vaan ihmisen piilevistä kyvyistä, jotka sinänsä saavat luonnollisen selityksensä.

Sitä ei voi kiistää etteikö randi luonut suomeenkin hienoa yhdistystä Skepsis Ry. Sen vetovastuussa oli Nils Mustelinin aikaan harvinaisen akateemista ja sivistynyttä väkeä. Vielä pitkään sen jälkeenkin. Sen vuosittain jakamat huuhaa- ja sokrates-palkinnot noteerattiin laajalti ja sen keskustelupalsta oli se in-paikka jonne jokainen suunnisti seuraamaan mielenkiintoisia keskusteluja. Elettiin 90-lukua, eli todellista koulutuksen vuosikymmentä ja ajan henki oli älyllinen ja aidosti asioista kiinnostunut.

Vaikea sanoa missä kohtaa rappeutuminen alkoi. Asteittain se vain muuttui sellaiseksi nuorten ylimielisten jätkien kohtaamispaikaksi joka vei nettikiusaamisen ihan omiin sfääreihinsä. Hegemonia muuttui sellaiseksi, että kun joka surkimus liittyi kerhoon, joka piti esikuvinaan näitä vanhoja pönöttäjiä, Newtonia ja Platonia ja niin edelleen, niin itsekukin sai tuntea olevansa ylevässä seurassa, ja tiedostaa olevansa tieteellisen maailmankuvan puoltaja. Hiveleehän se itsetuntoa, oli ammatillinen tausta sitten mikä tahansa. Jotain sellaista syvän itsepetoksellistahan siinä oli. Varsinaisen kuoliniskun Skepsis Ry sai vasta sekaannuttuaan myös yhteiskunnallisiin asioihin, eli rokotekriittisyyteen. He eivät koskaan perustelleet miksi antoivat huuhaa-palkinnon rokotekriittiselle kansalaisjärjestölle, mutta myöhemmin on tullut ilmi, että vaikuttajahahmo oli silloinen THLn dirika Pekka Puska, joka halusi käydä omaa propagandasotaansa. Kun vuotta myöhemmin selvisi nämä narkolepsia -jutut, Skepsiksen maine meni niin, ettei se tähän päivään ole siitä toipunut.

Samaan aikaan ameriikan puolella ilmeni että Randin rakastaja, eteläamerikkalainen mies oli elänyt identiteettivarkauden suoman turvan avulla, ja käyttänyt varastettua ajokorttia jonka alkuperäinen haltija totesi saaneensa siitä elämässään paljon harmia, kun joku teki ostoksiaan hänen henkilöllisyydellään. Eihän se kunniakas päätös ollut Randillekaan, varsinkin kun se taisi jäädä hänestä viimeiseksi isoksi uutiseksi.

Aika on ajanut tietenkin ohi näistä asioista. Rajatieteen jälkeen ilmaantui NewAge niin isolla voimalla, että se käveli Skepsiksen yli. Sittemmin on sekin hiipunut ja tyyli vaihtunut salaliittoteorioiksi jotka omalla tavallaan ovat nykypäivän rajatiedettä. Paranormaalius on tavallaan liukunut yhteiskunnalliseen keskusteluun sisään, ja näyttäytyy kokonaan uudenlaisessa kuosissa, kuten jokainen esim näihin Qanon -juttuihin perehtynyt voi vaistota. Maailma on kertakaikkisesti erilainen. Tuskin Randikaan elämänsä ehtoopuolella ymmärsi ympäröivää maailmaa enää ollenkaan, vaikka jossain kohtaa elämäänsä oli yksi sen vetureista.

Jukkis
Gravatar
Juppe
Tota veden löytämistä on helppo tutkia. On vaan juomatta sen aikaa, että pystyy haistaan veden selvästi, eikä siihen ees mee kauan. Pari kolme päivää kun valmistautuu niin aistit on virittyny jo aika hyvin.

Eihän tässä oo ees mitään mystistä kun aistit toimii tälleen. Aamulla heräämisen jälkeen pystyy mättään naamaansa suunnilleen mitä vaan, koska vielä ei oo oikee aika ettiä ruokaa, vaan makuaisti herää vasta myöhemmin. Iltapalaks voi kanssa syödä jotain, mihin ei välttämättä koskis päivällä ollenkaan, koska sillon on liian myöhästä lähtee ettiin ruokaa.

Makuaisti on virittyny silleen, että ei tarvii lähtee ettiin ruokaa pimeessä kun tähteetkin kelpaa, ja vesiaisti herää kunnolla vasta kun on tosissaan jano, ettei se häirittis ruoan ettimistä.

Piilota kommentointilomake