Tänään tutustumme itseensä Kalevaan, ja hänen poikiinsa, jotka kukin hallitsivat omaa mannertaan. Ei sitä mahtavuutta voi edes kuvitella nykypäivästä käsin. Vaan onpa tuosta aikakaudesta sentään jotain jäänteitä jäänyt ja sen takia niitä kannattaakin kaivella Yhdysvaltain osavaltioiden nimistä.


Juttuhan meni jotakuinkin niin että kun Kaleva päätti vähän laajentaa etupiiriiään, tämä siis joskus 50 000 - 30 000 eaa (silloin parikytätuhatta vuotta oli suvereeni elinikä) päätti hän lahjoittaa yhden mantereen jokaiselle seitsemästä pojastaan. Tähän täytyy tietenkin laskea Atlantis mukaan eikä tiedossamme ole mitä kuopus ajatteli kun hänelle jäi vain Antarktis.

Yhdysvallathan on maa, jolla on kerroksittain kolmekin kieliryhmää. On tämä uusin eli uudisasukkaiden luomat ranskan- tai englanninkieliset nimet, sitten on aiempi intiaanien nimeämät paikat ja laarin pohjalla tietenkin suomalais-ugrilainen nimistö. Osavaltioiden nimistä ne näkee ja kun vain on silmä kovana, ne oppii erottamaan.

future cities
Tiettävästi ainoa säilynyt valokuva 30 000 vuoden takaa, atlantilaislaisen kauden keskivaiheilta. Pääkuningas Kalevan hallintokaupunki. Tuntemattoman teknologian sinipiirustukset ovat talletettu Lauhanvuoren alla olevaan luolaan jonka esoteerisemmin perehtynyt aavistaa terassivuoren sijasta aidoksi zikkurat -pyramidiksi, mutta tästä joskus toiste lisää.

Esimerkiksi Maine on selvää suomea ja tarkoittanut ugrilaista klaania joka on ollut maineessaan. "He ovat maineensa veroisia" sanottiin. Vähän ohueksi ja mitään sanomattaksi jäi Kansas joka on tarkoittanut vain kansaa. Muuta kerrottavaa kun heistä ei ollut.

Arkansas juontaa sitten heidän pelokkaasta kansanluonteestaan; arka kansa.

Sitä vastoin Minnesotan klaani oli aivan eri heimoa. "Minne sotaan" he kyselivät malttamattomina sillä rakastivat sotimista.

Kun sitten vanhoina eivät enää viitsineet vaan jättivät kahinoinnin muille, nämä vanhat arpiset soturit perustivat Ohion. "Ohi on" he totesivat kuin nykyiset inttijätkätkin.

Kaikki ei ole aivan selvää vaan kadonnut ajan hampaaseen. Alabaman me tunnistammekin: alamaja mutta arvoitukseksi jää, missä on sijainnut yläbama? Tai väli- ja keskibama. Alaskan kohdalla ongelma on vieläkin kimurantimpi. Havaiji on ilmeisesti silloinkin sijainnut Kalevan alueella koska se juontaa verbistä havaita. Havaija eli henkilö joka havaitsee on sen subjekti.

Persoonallisempi on sitten Mississippi joka tulee tuntemattomaksi jääneestä missistä, missikisojen voittajasta joka oli tunnetusti aina sippi ja ruinas rahaa kalliin elämäntyylinsä rahoittamiseksi. Colorado vuorostaan tulee pahasta kalliokolosta josta tunki radonia maanpinnalle. Ei siellä voinut asua. Nevadasta kannattaa olla ylpeä. Suomaastoa tarkoittava neva on nykyisin pelkkää kuivaa hiekkaerämaata - selvä esimerkki siitä mihin suomalainen pystyy kun alkaa suota kuivaamaan. Eipä lotise enää.

Loput on sitten jotain nuorempia nimiä jotka on nimetty uudelleen.

Olihan tämä kirjoitettu vain humoristiseksi pakinaksi, olihan?

Jukkis
Gravatar
Herra Huu
Itse olen ymmärtänyt että Agricola käytti latinalaista kielioppia ja että sitä pitää lukea siltä kantilta eikä yrittääkään lukea miten on kirjoitettu. Ainakin on paljon lähempänä nykysuomea tällä tavoin lähestettyessä
Gravatar
Arite
Hangosta ku lähtee niin tulee Koski, vaikka linja ei koskenutkaan. Sitten tulee Kisko. Hattula on Uudenmaan hattu ja siitä Nastolaan menee ohi paikan nimeltä Koski, vaikka se ei koskenutkaan. Siitä Kotkaan ja Hemmenmaalla on nokka. Lyökistä Merikarviaan jatkuisi Pyhävuoreen. Hattulasta Kyröskoskelle jatkuisi Lauhanvuoreen.

Kajaanista Alvajärveen. Avla = siittää. Kajaani oli siittämiskeskus. Al va = kaikki vaanerit.

Gravatar
juppe
Sun kannattais tutkia paikannimiä siltä kantilta, että Suomessa ne on jotain ihmeellistä mongerrusta, mutta Eestissä ne on ymmärrettäviä.

Täähän johtuu siitä, että se kirjakieli, minkä Agricola sumpli suomalaisien kanssa oli sellasta puhekielistä siansaksaa, mikä muuttu koko ajan, niin että lopulta piti "kehittää" tää lopullinen muoto, mikä on sama kun eestiläisillä, vaikka se ei vastaakaan mitään suomalaista murretta tai aikasempaa kirjotustapaa. Tiäksä niinku silleen eikä tiäxä niincu zilleen.

Kaiva Agricolan Raamattu esille, koska se on paras avain suomalaisien vanhoihin paikannimiin kun siinä on koskematonta suomee ajalta ennen kun näitä juttuja alettiin sotkee kirjakielellä. Saat toisen aallon kuluun mukavammin.

Piilota kommentointilomake