Suomi, suomalaiset, miten me olemme muodostuneet noin niinkuin kansana? Valtiona? Tämä tuli mieleeni heti itsenäisyyspäivän mentyä ja tämä kirjoitelma olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Kostaa monisarjaiseksi kirjoitukseksi, sillä historiasta on nähtävissä, että se koostuu monesta eri tekijästä eri vuosisatoina. Moderni suomalaisuus alkaa hahmottua jo Uudenajan puolella ja kai mekin lähdetään sieltä?


Aikana jolloin kokonaisia kansoja merkittiin vain heimonimellä josta mainittiin vain heidän asumansa seudun rajat, ja parhaimmillaankin vain kuninkaansa nimi, edellyttäen että tämä oli tehnyt jotakin sellaista, jonka takia mainittiin, ei ollut sellaista identiteettiä, jota voi vielä kansana pitää. Tämä pätee suomalaisuuteen yhtä lailla kuin muuhunkin. Suomalaisuuden syntymekanismiin täytyy omata jonkinlainen tarkoitusperä. Jonkinlainen merkitys. Se antoi 1600-luvun papisto.

Aikakautensa hengessä Raamattu oli kirjaimellisesti totta ja kaikki kansat ympäri maailman olivat tavalla tai toisella Aatamista alkuisin. Kun kaukomatkat paljastivat uusia alueita kansoineen, piti selittää miten hekin olivat tavalla tai toisella alkujaan Aabahamin heimoa. Muunlainen ihmisen luominen mikä olisi ollut raamatullisen kertomuksen ulkopuolelta, oli kertakaikkiaan mahdotonta. Hyvänä apuna tässä oli termi Israelin kadonneet heimot. Jaakobin kaksitoista poikaa jotka hallitsivat Israelin maita, kunnes vuonna 722 assyrialaiset sen valtasivat, ja heimot joutuivat erilleen ja katosivat tykkänään. Tämä antoi hyvän oletuksen että itse kukin eurooppalainen kansa näki esi-isänsä Raamatussa. Jaakobin poika Dan esimerkiksi on tanskalaisten alku-isä (Danish) jne. Johannes Messenius näki suomalaisten tulleen ajallisesti kauempaa koska Jaakobin pojat olivat jo muut kansat varanneet; he olivat Nooan jälkeläisiä alenevassa polvessa.

sulo wilen
Tämä mies - juuri tämä mies on palanen kadonnutta Israelin heimoa. Uskokaa tai älkää.

Uudelle ajalle oli myös tyypillistä että ei nähty alkukotia yksinomaan raamatullisissa heimoissa, vaan myös antiikin välimeren sivistyskansoissa. Kaikenlaista kimmeriläistä, sumeria ja skyyttiä pantiin alkukansaksi. Vieläpä vähemmän vaatimattomasti sillä ei riittänyt että nämä olisivat levinneet ja asuttaneet pohjoisempia alueita vaan päinvastoin - asutus levisi pohjoisesta etelään. Pohjoisen kansathan ne pyramidit ja riippuvat puutarhat rakensivat.

Tämä olisi voinut olla tässä ellei 1600-luvun turkulaispapisto olisi havainnut kielestämme jotakin oleellista. Monet sanat, paikannimet ym olivat selvästi heprealaista alkuperää. Kun papisto osasi hepreaa, ja muutenkin aikakautensa ruusuristiläisessä hengessä olivat hurahtaneet kabbalaan, heidän oli helppo nähdä yhteys. Heille se oli mitä vankkumattomin todiste että suomalaiset kielineen kaikkineen olivat todellakin yksi Israelin kadonneista heimoista. Sitähän ei tietenkään voi kiistää etteikö kielemme omaisi lainasanoja seemilaisistä kielistä. Ne olivat kylläkin takertuneet jo läntisen pronssikauden aikana, jolloin foinikialaiset hallitsivat maailman meriä ja heillä oli vakiintunut kauppapaikka Tanskassa, jonne myös pronssikauden suomalaiset ilolla purjehtivat tavaraa vaihtamaan. Tavaroille piti antaa nimi, ne olivat outoja ja entuudestaan tuntemattomia, ja oli luonnollista että kun foinikialainen sellaisen nimesi, se sai siitä nimensä. Koska foinikialaiset puhuivat seemiläistä kieltä, joka oli niin lähellä alkuhepreaa kuin olla ja voi, asia sai tätä kautta selityksensä. Tätä eivät tietenkään Uudenajan papit voineet tietää. Eivätkä he voineet tietää sitäkään, että viikinkien retket idän suuria jokia pitkin eteni aina Persiaan saakka josta palattiin uusien lainasanojen kanssa.

Suhde talonpoikaisväestöön muuttui oleellisesti. Olihan kyseessä yksi jumalallisista kansoista joille piti antaa arvonsa mukainen kunnia. Vanha testamentti kronikoi kaikki sukunsa, ja listasi pitkiäkin sukutaulukoita. Nyt oli selvää että myös suomalaisia piti alkaa taulukoimaan; kirkonkirjat syntyivät. Tämä ei ole mikään pikkujuttu. Kaikki tämä oli pohjaa nykyiselle väestölaskennalle ja erittelee kansan jäsenet yksilön tarkkuudella. Ilman näitä pappeja ei voisi myöskään harrastaa minkäänlaista sukututkimusta. Jokainen Niilo Antinpoika tai Kyösti Niilonpoika pantiin kirjoihin ja kansiin. Joku voi tietenkin sanoa motiiviksi että sen taustalla oli verotusajattelu. Näin se ei ollut. Verotus laskettiin talonnimen perusteella ja verottajalle oli yksi hailee kuka sitä asutti kunhan suorittaa kymmennyksensä. Eikä tarvinnut laskea verotettavaa kohdettakaan. Sen kun pihaan karautti iso sotajoukko ja otti aitasta mitä sattui huvittamaan ja sillä sipuli. Kyllä kirkonkirjat ja verotukset olivat vielä kaksi eri asiaa. Erhe juontaa siitä että sen aikainen verotus sekoittuu helpolla nykypäivän moderniin verotusjärjestelmään. Eikä tämä nykyinenkään mitenkään vanha ole. Vielä sotien jälkeen ei ketään varsinaisesti verotettu, ei ollut järjestelmää jolla sen olisi tehnyt. Jokainen sai ajaa taksia, perustaa maitokaupan tai elättää muutenkin itsensä miten huvitti, eikä se valtiolle kuulunut sen enempää kuin kunnallekaan.

Yhtä kaikki, kun päästään 1700-luvun alkutunnelmiin, alkaa suomalaisuus jo erottua. Sille on raamatullisessa pohjavireessä luotu oma identiteetti eli se on liukumassa kansaksi kansojen joukkoon. Tarina on kylläkin mielenkiintoinen kun tietää sen taustamotiivit. Nykyisinhän mainitaan kuin itsestäänselvänä että papisto alkoi ylläpitämään kirkonkirjoja viittamatta millään lailla että miksi. Että ne eivät olleet tarkoitettu vain pitäjänväen elävien ja kuolleiden kirjaksi, vaan jatkeeksi Vt;n sukukronikoille. Ainoa mikä saattoi papistoa harmittaa että katkos 1600-luvun alun talonpojan ja Raamatun viimeisimmän nimen välillä oli selittämätön. Mikäs olisi ollut sen mukavampaa kuin että nimiluettelo olisi katkeamaton ja sen myötä täydellinen, mutta ei sitä kaikkea tässä maailmassa aina saa.

Tätä ei usein kuule. Näihin ajatelmiin saattaa törmätä vielä joissakin hämärissä 1900-luvun alun omakustanteissa. Sinänsä sääli koska jokainen sukututkija on enemmän kuin paljon velkaa tälle oman aikansa väärinkäsitykselle.

Ainoa varma asia oli nyt, että ensimmäinen naula suomalaisuuden syntyyn oli nyt syntynyt.

Jukkis
Piilota kommentointilomake