Kun ei tässä muutakaan niin kerronpa ajatuksiani meidän kansalliseepoksestamme Kalevalasta. En sano että niille löytyisi vankkaa jalansijaa perusteluineen, kunhan hahmotan miten sen itse koen. Luonnollisesti minä kun olen minä, lähtökohta on kalevalaisten kertomusten historiallisuus - oliko sitä? En usko että olen tässä asiassa ensimmäinen enkä viimeinen pohtija mutta joka kertahan onnekkaat yrittäjät ovat jääneet tyhjän päälle, sen verran metafyysinen kertomus se on.


Tehdään tähän alkuun heti selkoa että Kalevala on Lönnrotin koostama ja editoima aineisto laajemmasta aineistosta. Sellaisesta jota kutsutaan Suomen Kansan Kootuiksi Runoiksi. Olen sen kerran jonkun kirjahyllyssä nähnyt. Siinä oli muistaakseni 24 osaa josta kaksi viimeistä nidettä pelkkiä hakuteoksia, muutenhan siitä ei löytäisi mitään. En kylläkään tunne ketään joka sitä olisi koskaan lukenut kannesta kanteen. Sekin kaveri olisi sen varmasti lukenut mutta mietti apurahojen hakemista sillä ei hänkään omin päin ja omalla kustannuksellaan... Mutta kun minä puhun tässä yhteydessä Kalevalasta, tarkoitan näitä koottuja runoja. Yksinkertaisesti siksi että Suomenkansankootutrunot on vaivalloinen kirjoittaa ja Kalevala nopea ja selkeä. Kalevalalla en siis tarkoita kumminkaan Lönnrotin Kalevalaa vaan laajempaa runo-aineistoa.

Kalevalan maantieteellinen keruupaikka taitaa olla vähän siellä sun täällä. Vienankarjala tunnetuin ja sikäläiset ovat siitä vähän ylpeitäkin. Meidän kansanperinne-akateemikomme puhuvat länsirannikosta ja omalla tavallaan kaikki ovat oikeassa. Sitä en tiedä kun näitä on kerätty sieltä sun täältä esiintyykö niissä samoja kertomuksia vai onko paikallisrunoutta jota esiintyy vaikkapa pelkästään Vienassa mutta ei hämeessä ja päinvastoin. Itselleni on tietenkin länsirannikon runous ollut aina lähempänä sydäntä, sikäli kun tälläsellä pulliaisella niitä mukamas olisi kyky erotella.

Lähtökohta on kai minkä ikäisiä runot ovat? Tähän on vaikea vastata mutta jotain osviiittaa voi saada että moinen kulttuuri-ilmiö, runouden synty ja ylläpito, olisi vaikea ilman raameja. Jotenkin tulee mieleen nämä esikelttiläiset kulttuurit keski-euroopasta (-500-0 )joiden kuninkaiden piti aina tehdä jokin uroteko, ikään kuin ansaitakseen asemansa. Oli se sitten joku sotaretki tai rankka metsästysretki mutta sen jälkeen ei kuulunut napinaa että kunkku on joku vätys. Varmistaakseen että kaikki varmasti tietävät millainen urho valtaistuimella asustaa, oli sitä varten bardien ja musikanttien leegio jonka piti säveltää ja sanoittaa tämä uroteko balladiksi jotta se leviäisi kaikkien korviin. Kyetäkseen ylläpitämään kulttuuriperintöä, se vaati kuuntelijoitakin; hovin. Lauluntekijät löytyivätkin hoveista, siitä kunkun jalkojenjuuresta. Aikaa myöten nämä virret sitten eksyivät laajemmallekin kuulijakunnalle kansanpariin ja kun niillä sanoituksilla oli legitiimi; nehän symboloivat hallitsijan valtaa ja sitä kautta koko kansaa, niitä vaalittiin ja opittiin siirtämään eteenpäin ja tuleville sukupolville jopa hämärimmissä piilopirteissä. Ajatus siitä että moinen määrä laulurunoutta olisi syntynyt ja levinnyt savupirttien sisuksissa on kertakaikkisen mahdoton.

Sammon puolustus
Vaan mitä olis Kalevala ilman Gallen-Kallelaa? Hänhän oli muuten mestari jemmaamaan vapaamuurarillisia symboleja sinne tänne. Pohjanakka muodostaa G-kirjaimen, kynsikäsi harpin a siipi kulmamittaimen. rahvas ei tätä tiedä ja vaikka tietäisi, ei siitä mitään tajuaisi.

En minä sano että nämä väinämöiset ja ilmariset oli jotain muinaisia päälliköitä mutta jos olivat, ovat eläneet joko läntisen pronssikauden aikana (1500-500 eaa) tai roomalaisen rautakauden aikana (0-300jKr) jolloin täyttyy kaksi ehtoa. Laulun- ja runonlaulun perinne eli vielä keski-euroopassa joka olisi soveliasta täälläkin eli itse kulttuuri-ilmiön puitteet olivat olemassa ja toisekseen se oli aikaa, jolloin viljelystä syntyi ylijäämää ja voi kuvitella meilläkin päälliköiden muodostaneen jonkinlaisen hovin. Tämä on ihan hyvä lähtökohta. Kanteletta ne ei sentään vinguttaneet. Se on puhdas kirkkosoitin joka tuli suomeen vasta keskiajalla joskus 1400-luvulla ja ilmeisemmin Espanjasta.

Minulla on ollut tunne että nämä Kalevalan sankarit ovat runouden punainen lanka olleet jo silloin. On ollut muitakin sankaritarinoita; käyty karhuntappoon tai klaanisotaan jota on sitten ilmaisen ylöspidon toivossa runonlaulajat ylistäneet. Sitä mukaa kun tämä muinainen kyläpäällikkö on sitten kuollut, on hänen urotekonsa siirtynyt kuin varkain tarinan varsinaisten pääosanesittäjien harteille. Eli; kun joku jens jönssinpoika, lokalahden kyläpäällikkö vuodelta 650jKr on tehnyt uroteon ja kaatanut painimalla karhun, se on nivottu osaksi runonlauluperinnettä. Siis sitä jossa nämä väinämöiset seikkailee ja sinne tämä jensikin sitten on yhytetty osaksi isompaa kertomusta. Sitten kun se Jens on kuollut, on juttua taas yhdenmukaistettu ja uudessa sovituksessa se onkin väinämöinen joka vääntää karhua niskalenkissä. Minä näen sen näin. Minä en tiedä kenen takia Aino hukuttautui tai kuka lähti venheellä karkuun herraa Kiesusta mutta yhden ja saman sankarin maineteoiksi ne aina muuttuivat sitä mukaa kun alkuperäissankari ei enää ollut muutosta kuulemassa.

Se kulma mistä voi saada kiinni on tarina Pohjolan väestä. Viikinkisaagat kertovat tästä muinais-kainuusta joka eli ja kukoisti jossain eteläpohjanmaalla rautakauden alkuvuosisatoina. Saagojen kulminaatio on sitten skandikuninkaiden kosioretket näiden jatulikuninkaiden tyttäriä saadakseen. Lopuksi vissiin tanskalaiset panevat paikat päreiksi johon kertomus loppuu. Messenius joka nämä kirjasi, tiesi vielä viitata Kyrön metsiin, joka ilmeisesti oli jotain paikallistietoa? Anyway, kun Kalevala puhuu niinikään pohjolan tyttäristä, kosioretkistä ja lopuksi sodasta pohjolanväkeä vastaan, niin tarinahan on sama kun viikingeilläkin. Mutta onko ne kaksi erillistä lähdettä vai onko kotimainen runous kopioinut viikinkisaagan ja muutellut sen sisältöä paremmin täkäläiseen ilmapiiriin istuvaksi. Koska runouden alkuperä on satakunta tai varsinais-suomi, olisi luontevaa puhua pohjanmaasta "pohjolana" - eikö? Vai onko viikingit kopioineet satakuntalaisten sotaretken. Voisi kuvitella että sen ajan maailmassa soturit tulivat sotaretkille monesta eri maasta ja kun ne palas kertoilemaan juttujaan kotimaahansa, niistä jutuista tuli osa sikäläisenkin kuningaskunnan saagaa. Tämä on aikas iso kysymys. Alan epäillä että satakuntalaisilla on ollut isompikin rooli pohjanmaan kaatamisessa ja se selittää miksi runous puhuu Pohjolasta toistuvasti tylyyn sävyyn.

Vielä kun voi ajatella niinkin että sekä Kalevala että saagat edustavat kahta toisistaan irrallista lähdettä, voi ajatella kainuun/pohjolan todella olleen olemassa. Tietenkin, suoritti sotaretken sitten ketkä tahansa, ja olivat heidän nimensä mitkä tahansa, heidän kohtalonaan oli unohtua ja korvautua kalevalan päähenkilöillä. Väinämöinen niiti taas kunniaa kosioretkestä vaikka se oikea historiallinen Väinämöinen oli saattanut kuolla jo tuhatkin vuotta aiemmin mutta eli runoissa sitkeästi ahmien itseensä uusiakin urhotarinoita.

Minä olen huono selittään näitä juttuja. Pikemmin ne on sellaisia vaistonvaraisia asioita mikä juttu kuuluu mihinkin kontekstiin ja miten raamit muodostuvat, ketkä niitä ovat ylläpitäneet ja kenen toimesta ja mihin aikakauteen mikin sijoittuu. Mitenkään rationaalisesti ja ranskalaisin viivoin niitä ei voi esittää ja vastakritiikille jää aina sanansijaa. Niitä ei voi todistaa. Mutten minä silti ole sitäkään mieltä että kalevalaa pitäisi vain lukea metafyysisesti; symboliikkana tai vertauskuvallisuutena. Sellaisena mitä sanotaan "henkisyydeksi" vailla mitään kiinnekohtaa todellisuuteen. Mutta se on vaan minun mielipiteeni se.

Jukkis
Gravatar
juppe
Vastahan mä postasin linkin Suomen kansan vanhoihin runoihin. Kattele vastauksia sieltä.

https://www.sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/18586-suomen-kansan-vanhat-runot#47500

Toi G ei varmaan kuulu suomalaisien vapaamuurarien juttuihin ollenkaan kun se lisättiin logoon jenkeissä sen takia, että sen pystyis tunnistaan vapaamuurarien logoks. Muutenhan siitä ei ees tiedetä, että mistä se on kotosin ja sitä käyttää muutkin. Se on vissiin jäljitetty jonkun englantilaisen pubin kylttiin asti ja loput historiasta on pelkkää arvailua.

Piilota kommentointilomake